Niin suuri halu saada vielä yksi lapsi, että se valtaa ajatukset vähän väliä, tulee uniin, masentaa, tekee kipeää.

Mikä avuksi??

Siis tiedän, etten enää lapsia voi saada (miehen mielipide on tiukka EI ja tiedän, ettei hän muuta mieltään. ) Ikäkin tulee jossain vaiheessa vastaan, sanotaanko että max 6v aikaa..

Meillä on jo 3 lasta. Olen iloinen, onnellinen ja kiitollinen heistä. Mutta sielu huutaa vielä yhtä vauvaa (tai vaikka useampaakin, mutta edes sitä yhtä!)

Tätä on jatkunut enemmän ja vähemmän jo pian 2v ajan, mutta pahenee vain. Kun viikko sitten pitelin 2kk ikäistä kaverin vauvaa, mulla alkoi pakottamaan rintoja ja liikutuin kyyneliin asti (mikä ei ole ihan tapaistani)

Miten tästä pääsee yli? Nuorin lapsemme on siis nyt 7-vuotias ja vanhin 13v.

 

Onko sulla elämässä muuta merkityksellistä kuin lapset? Ns. ikuisen vauvakuumeen kourissa tuntuu yleisemmin olevat ne, jotka tekevät sitä uraa kotiäitinä. Miksi sulle on niin tärkeää saada lisää vauvoja, vielä mahdollisesti monikossa kuten itse ilmaiset, oletko lastesi elämässä jo niin eri asemassa kuin pienen vauvan kanssa, että tunnet itsesi jotenkin ulkopuoliseksi?

Nyt on hyvä aika alkaa viimeistään rakentaa sitä omaakin elämää. Nauttia siitä miten paljon ja vapaasti isojen lasten kanssa voi tehdä, rakentaa uraa, harrastuksia, tehdä vaikka mitä vapaasti ilman kaiken uudelleen aloitusta jälleen kerran. Ymmärrän täysin miksei miehesi enää halua. Miksi sinä haluat?

 

Rehellisesti; en tiedä.

Lapset ovat minulle parasta ja tärkeintä, mitä elämässäni on. Elän kyllä muutakin elämää; minulla on mukava työ, jonne lähden mielelläni ja josta saan ammatillisia haasteita. Minulla on yksi rakas harrastus, joka on ollut mukana kuvioissa teini-ikäisestä alkaen. Parisuhteemme on ihan hyvä, emme siis ole pelkästään äiti ja isä vaan myös mies ja vaimo. Mies tekee pitkiäkin työmatkoja ja se on ok. Ikävöin häntä joo, mutta toisaalta osaan pyörittää arkea myös yksin lasten kanssa.

En siis osaa sanoa, mistä tämä valtava tarve saada vielä lapsi(a) kumpuaa. Raskaus, syntymä ja vauva-aika ovat minulle aina olleet ikimuistoisia, todella antoisia hetkiä täynnä. Tottakai olen mukana isompienkin lasteni elämässä ja he ovat minulla todella tärkeitä. Haluan vaan lisää!

 

Mulla vähän sama tilanne, tosin ikää mulla vasta 25 ja lapsia 2. Mieheltä ehdoton ei enää ikinä...

 

Samoin mullakin. 2lasta, ikää mulla 28v. Mulla on paljon muutakin elämässä enkä ole kotiäitinä ollut moneen vuoteen. Silti on se kaipuu ja halu saada kolmas lapsi. Mikään harrastus, työ, kaverit tms ei saa sitä kaipuuta pois. Mies ei halua lasta... :|

 

Koita ajatella niin, että pystyt olla paljon parempi äiti niille kolmelle jo olevalle lapselle, kun ei ole vauvaa viemässä kaikkia resurssejasi.

 

[QUOTE="ffff";28754112]Samoin mullakin. 2lasta, ikää mulla 28v. Mulla on paljon muutakin elämässä enkä ole kotiäitinä ollut moneen vuoteen. Silti on se kaipuu ja halu saada kolmas lapsi. Mikään harrastus, työ, kaverit tms ei saa sitä kaipuuta pois. Mies ei halua lasta... :|[/QUOTE]

Heh, meidän pitäis vaihtaa miehiä. Minä olen samanikäinen kuin sinä, myös 2 lasta. Mies haluaisi kolmannen, minä en.

 

meillä saa tulla 4 lasta jos on tullaksensa

 

Naiset, joilla on elämässään paljon mielekästä sisältöä, eivät koe vauvakuumetta yhtä usein ja yhtä voimakkaasti kuin naiset, joille lapset ovat yksi harvoista tai jopa ainut onnellisuuden lähde. Toistuvan vauvakuumeen voikin tulkita pikemminkin signaaliksi siitä, että elämässä kaipaisi taas seuraavaa askelta, jotakin tärkeää ja mukavaa, mille omistautua.

Ei tuota järkeilemättä saa pois, mutta muistuta toki itseäsi, että vauvakuume on vain tunne eikä sitä tarvitse seurata. Hyväksy, että sinulla on nyt vauvakuume, ja anna sen olla rauhassa ilman että yrität sen enempää tukahduttaa kuin ruokkiakaan sitä.

 

En ole koskaan tajunnut ihmisiä joille lapsimäärän rajoittaminen johonkin tiettyyn lukuun on ehdotonta ettei edes puolison toive sitä muuta. Ymmärrän ap sinua hyvin, minulle 2 lasta olisi ollut "liian vähän" ja kaipuu suuri ellei kolmatta olisi tullut tai varsinkin jos toinen olisi rajoittanut sen minulta pois.

Onko ne lapset miehellesi joku kirous kun yhtä ei enää mahtuisi lisää?

 

Minulla on kaksi lasta. En halua kolmatta. Minulla on vielä aikaa tehdä kolmas noin 10vuotta, mutta en silti usko haluavani sitä koskaan. Mieheni on minua 8 vuotta vanhempi, hän kokee myös vahvasti että kun vauva- ja pikkulapsiajasta on päästy, on omien harrastusten vuoro eikä halua vanhana hoitaa enää pieniä lapsia.

Koen välillä, että lapset ovat "tiellä". Rakastamme heitä tietysti yli kaiken, mutta tavallaan koemme, että he myös vievät paljon. Aikaa, rahaa... Monia asioita ehtisi tehdä jos lapset olisivat vähän isompia ja toki nyt on jo paljon helpottanutkin kun nuorin on jo menossa eskariin. Tuntuu että olemme maailmassa ainoita, jotka eivät pyytteettömästi ajattele lasten olevan vain "rikkaus". Kuulostaa ehkä kylmältä... Mutta emme sitä toki lapsillemme ole Kaipaamme vaan jo kovasti aikaa myös omiin juttuihimme ja olemme helpottuneita kun kasvavat.

Lähipiirissä on isoja perheitä, olemme ihan kummajaisia heidän rinnallaan... Ihanaa touhuta yhdessä lasten kanssa, mutta en silti jaksaisi kolmatta vauvaa tai taaperoa... En ymmärrä, miten ehditte tehdä kaiken mitä haluatte jos teillä on isot perheet! Me emme ehdi nytkään...

 

En niele tätä teidän väitettä, että elämä on tyhjää, jos haluaa monta lasta. Sympatiat aapeelle, miekin toivon vielä yhtä ainakin.

 

En usko ollenkaan tuohon väitteeseen että elämä olisi jotenkin tyhjää ja siksi on ikuinen vauvakuume. Kun se vauvakuumekin on ihan biologista eikä siihen aina itse voi todellakaan vaikuttaa. Itselläni on kolme lasta, mielenkiintoinen työ, harrastuksia, ihana avioliitto ja silti on koko ajan vauvakuume. Nyt nuorimmainen on kaksi ja haluamme ehdottomasti vielä lisää lapsia, mutta juuri nyt pidämme vähän taukoa, ettei ole liian pieniä montaa kerralla. Mutta ymmärrän ap:tä koska itsekin tunnen vahvaa vauvakuumetta niin että monesti tuntee pakahtuvansa ja jatkuvasti tulee vauvat uniin. Olisin varmaan ihan allapäin jos mieheni sanoisi ettei enää saa lapsia meille tulla. Lapset vaan on parasta elämässä ja nautin jokaisesta lapsestani ja rakastan viettää aikaa heidän kanssaan.

 

Miehistä jotka eivät halua enää lapsia: ovat sikäli kaksinaamaisia, jos he eivät itse tee ehkäisyn eteen yhtään mitään - ts. ovat sysänneet ehkäisyvastuun naiselle (hormonaalinen ehkäisy), mutta heillä ei ole aikomustakaan mennä leikkuuseen että se heidän sanomansa "ehdoton ei" toteutuisi. Jos mies oikeasti tarkoittaa sitä että lapsia - ei enää ikinä - niin hän olisi jo teettänyt vaksetomian! Jos mies ei ole jo leikkausoperaatiota tehnyt niin todellinen syy on että se panttaa siittiöitään tulevaisuuden varalle, että voi sitten "siemennellä" jopa muitakin naisia.

Eli pistäkään miehenne koville, että seuraavaksi kun hän vastaa vauvankuume-kyselyissänne että "ei enää koskaan" niin sanokaa ukolle että todista se! - mene leikkuuseen! Ja kysy miksi ehkäisy on sysätty (jos on) naisen vastuulle?! Kun laittaa ukon miettimään asioita myös omalta kannalta että kun leikkaus on sitten lopullinen (leikkauksen purkaminen ei miesten kohdalla onnistune - naisten kohdalla onnistuu harvoin). Usein tämä tepsii, toki vaarana on että mies meneekin leikkuuseen, mutta sitten asia on sillä selvä ja se voi olla naisellekin helpompi kun tietää että "säkeistä" ei tule enää hedelmällistä tavaraa. Tosin jos asia on kovin herkkä naiselle ja jos parisuhde ei aivan kunnossa niin juttu voi johtaa eroon mutta voi sitten joku muukin asia jos näin on.

On vauvakuumeessa sitten mies tai nainen niin useinhan syynä on vain biologia, toisilla se on vahvempi kuin toinen. Jos asia on täysin sietämätön että kumpikin on täysin eri mieltä asiasta niin kyllä kannattais mennä ammattiauttajalle asiasta, kysyä ensin vaikka omasta neuvolasta niin voisi päästä juttelemaan asiasta psyk. sairaanhoitajalle. Siinä voisi kummallekin aueta että mitkä ne ovat ne syyt omaan mielipiteeseen ja näin voisi päästä sitten lähemmäs kompromissia. Jos perhe on kuitenkin jo rakennettu ja on ennestään lapsia niin ei sitä tällaisen takia kannata rikkoa.

 

[QUOTE="vieras";28754981]En usko ollenkaan tuohon väitteeseen että elämä olisi jotenkin tyhjää ja siksi on ikuinen vauvakuume.[/quote]Ehkä näin. Toisaalta kaikki paljon ja rankasti vauvakuumeilevat sanovat aina myös näin:

Lapset vaan on parasta elämässä ja nautin jokaisesta lapsestani ja rakastan viettää aikaa heidän kanssaan.

Minusta tässä on ihan selvä yhteys.

 

Mitä sitten jos on vauvakuume? Ei se tarkoita, että lapsia pitäisi hankkia.

 

Eikö tuohon saa hoitoa???

 

Minulla on kaksi lasta. En halua kolmatta. Minulla on vielä aikaa tehdä kolmas noin 10vuotta, mutta en silti usko haluavani sitä koskaan. Mieheni on minua 8 vuotta vanhempi, hän kokee myös vahvasti että kun vauva- ja pikkulapsiajasta on päästy, on omien harrastusten vuoro eikä halua vanhana hoitaa enää pieniä lapsia.

Koen välillä, että lapset ovat "tiellä". Rakastamme heitä tietysti yli kaiken, mutta tavallaan koemme, että he myös vievät paljon. Aikaa, rahaa... Monia asioita ehtisi tehdä jos lapset olisivat vähän isompia ja toki nyt on jo paljon helpottanutkin kun nuorin on jo menossa eskariin. Tuntuu että olemme maailmassa ainoita, jotka eivät pyytteettömästi ajattele lasten olevan vain "rikkaus". Kuulostaa ehkä kylmältä... Mutta emme sitä toki lapsillemme ole Kaipaamme vaan jo kovasti aikaa myös omiin juttuihimme ja olemme helpottuneita kun kasvavat.

Lähipiirissä on isoja perheitä, olemme ihan kummajaisia heidän rinnallaan... Ihanaa touhuta yhdessä lasten kanssa, mutta en silti jaksaisi kolmatta vauvaa tai taaperoa... En ymmärrä, miten ehditte tehdä kaiken mitä haluatte jos teillä on isot perheet! Me emme ehdi nytkään...

Tämä on tosiaan kuin minun päästäni.

 

[QUOTE="vieras";28756489]Ehkä näin. Toisaalta kaikki paljon ja rankasti vauvakuumeilevat sanovat aina myös näin:


Minusta tässä on ihan selvä yhteys.[/QUOTE]

En myöskään suoralta kädeltä usko tuohon,että jos haluaa useamman lapsen , elämä on tyhjää muuten....??!! Ja jos lapset ovat tärkeintä ja rakkainta elämässä, se on vain positiivinen (ja oikeastaan tosi luonnollinen) asia.

Lapsia voi hankkia niin paljon ,kun haluaa,kunhan kaikille jää henkilökohtaista aikaa ja saa järjestettyä laadukkaan elämän

 

Tämä on tosiaan kuin minun päästäni.

Toiset ehtivät ja pysytvät paremmin kuin toiset.Ihmisillä on eri tilanteita,rahallisesti ja muutenkin,joillakin on enemmän apuja kuin toisilla tai esim vaikka luonnostaan aktiiviset isovanhemmat,jotka haluavat olla mukana arjessa.Jotkut osaavat organoisoida paremmin kuin toiset ja toisille riittää vähempi oma aika kuin toisille.

 

Toiset ehtivät ja pysytvät paremmin kuin toiset.Ihmisillä on eri tilanteita,rahallisesti ja muutenkin,joillakin on enemmän apuja kuin toisilla tai esim vaikka luonnostaan aktiiviset isovanhemmat,jotka haluavat olla mukana arjessa.Jotkut osaavat organoisoida paremmin kuin toiset ja toisille riittää vähempi oma aika kuin toisille.

Nojuu, tämä on totta. Meillä vaikuttaa valtavasti se, ettei minkäänlaista hoitoapua ole eikä ole ollut kenestäkään isovanhemmasta tai sukulaisesta.

 

Mää olin joku aika sitten samassa tilanteessa, kova vauvakuume ja mies oli jo kuopuksen syntymän jälkeen ilmottanu että meille ei kolmatta enää tuu, joten asiasta ei sen enempää keskusteltu, itekseni surin ja haaveilin, mutta olin aivan varma että haaveeks se jääkin, koska mies oli itse ollut ihan ehdoton. Kuitenkin nyt kun kuopus on 2v alko mies ite kyselemään, että haluaisinko sitten kuitenkin sen kolmannen lapsen juuri on viikko sitten plussattu ja nyt jännätään yhdessä että pysyykö meijän nappula matkassa loppuun asti. Eli voihan se mieskin mielensä muuttaa aivan täysin, meillä meinaan mies oli aivan ehdoton että ei!! Oon varma että jos olisin alkanu painostamaan tai haaveilemaan "ääneen" vauvoista mies ei varmaan olis halunnu lasta, mutta mies tiesi, että oon haaveillu aina kolmannesta ja kun rauhassa sai tehdä ite päätöksen että haluskin vielä yrittää olisko meillä onnee niin mieli muuttu. Mutta siis ymmärrän aapeeta täysin ja sille ololle ei vaan voi mitään vaikka kuinka haluais. En kyllä myöskään ajattele että olis elämän sisällöstä kiinni että tarvii joku "tyhjiö" täyttää niillä lapsilla.

 

[QUOTE="ffff";28754112]Samoin mullakin. 2lasta, ikää mulla 28v. Mulla on paljon muutakin elämässä enkä ole kotiäitinä ollut moneen vuoteen. Silti on se kaipuu ja halu saada kolmas lapsi. Mikään harrastus, työ, kaverit tms ei saa sitä kaipuuta pois. Mies ei halua lasta... :|[/QUOTE]

Aivan kuin minä! Mies on tasan varma ettei lisää lapsia tule, on valmis vaikka pistämään piuhat poikki. Enkä mä edes voi vaatia häneltä lisää lapsia, koska kaksi oli jo kompromissi. Minä halusin alunalkaen kolme ja hän yhden.

Vauvakuume on ihan hirveä, vaikka nuorin meillä on vasta 2kk! Toki hormonien piikkiin voi laittaa suurelta osin tämän mun kohalla, mutta itku tulee jos/kun ajattelen tämän olevan viimeinen

 

Toiset ehtivät ja pysytvät paremmin kuin toiset.Ihmisillä on eri tilanteita,rahallisesti ja muutenkin,joillakin on enemmän apuja kuin toisilla tai esim vaikka luonnostaan aktiiviset isovanhemmat,jotka haluavat olla mukana arjessa.Jotkut osaavat organoisoida paremmin kuin toiset ja toisille riittää vähempi oma aika kuin toisille.

Meillä varmasti vaikuttaa myös se, ettei isovanhemmat tms osallistu. Päästään kerran vuodessa ehkä kaksin johonkin... Nyt jo useammin kun lapset voi mennä meidän kavereille yöksi/hoitoon. Meillä on myös lapset olleet aika takiaisia, äitiä ei oo päästetty silmistään ekana vuoteen!

 

Mä ymmärrän harvinaisen hyvin sen, ettei erityisesti siinä vaiheessa kun lapset ovat jo isompia (esim. ap:n 7v) halua aloittaa enää alusta. Se on ihan pirun rankkaa ja sitovaa kun perheessä on vauva, vrt. kouluikäisiin esim. Vähän eri juttu esim. muuttaa mieltään siinä vaiheessa kun nuorin on 2v. Itse olen siis hyvin "mukavuudenhaluinen tässä suhteessa, joten samaistun täysin näihin miehiin jotka eivät halua sitä kaikkea enää uudelleen