Moikka! Olen uusi palstalla rekisteröityneenä, innoissani olen kyllä pitkään lukenut vauvajuttuja sivustolta. Olen pitkän aikaa jo halunnut avautua jonnekkin, jossa voisin saada ymmärrystä. Kun yritän asiastani parhaalle ystävälleni puhua, jotenkin hän kuvittelee asian olevan vain jotain hömpötystä, eikä ota minua tosissaan.
Joten asiaan
Olen hieman alle parikymppinen nuori nainen. Vakituinen suhde rakkaan poikaystävän kanssa jo kolmatta vuotta. Lukio on loppusuoralla, ja ammattikin jo hankittuna. Käymme molemmat töissä, poikaystävä on kohta 21 vuotias ja aivan täysipäiväinen työntekijä. Itse teen koulun ohella töitä. Yhdessä olemme asuneet jo pari vuotta.
Olemme molemmat sellaisia, että "olemme nuoruutemme jo eläneet". Molemmat ovat nuorena rellestäneet tarpeeksi, baareissa ei innosta käydä, ja viikonloput meneekin mukavasti kotona.
Minulla on vauvakuume ollut jo yli vuoden. Alkuun se oli sellaista "vauvat on söpöjä". Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana olen selaillut ja tutkinut vauvanvaatteita (yksi päivä kirpputorilla piti oikein perääntyä kun huomasin kädessäni bodyn..), sopivia vaunuja jnejne. Iltaisin itken koska halu omaan lapseen on niin kova! Suunnittelimme talon ostoa, mutta kuitenkin totesimme että emme ole vielä valmiita suureen omakotitaloon. Meille on alkuvuodesta tulossa koira, jota odotan innoissani. Silti joka hetki olen "valeraskaana". Tuntuu kuin sekoaisin päästäni. Peilin edessä pullistan vatsaani ja silittelen sitä. Tupakka ei maistu, alkoholi ei maistu. Pari kuukautta sitten tein pari raskaustestiä, sillä menkat olivat myöhässä, maha turvonnut ja olin pari päivää huonovointinen. En ymmärrä! Lähinnä tällä kirjoituksella halusin päästää höyryjä pihalle, ja mahdollisesti saada kohtalotovereita
Anteeksi sekava kirjoitus!
Joten asiaan
Olen hieman alle parikymppinen nuori nainen. Vakituinen suhde rakkaan poikaystävän kanssa jo kolmatta vuotta. Lukio on loppusuoralla, ja ammattikin jo hankittuna. Käymme molemmat töissä, poikaystävä on kohta 21 vuotias ja aivan täysipäiväinen työntekijä. Itse teen koulun ohella töitä. Yhdessä olemme asuneet jo pari vuotta.
Olemme molemmat sellaisia, että "olemme nuoruutemme jo eläneet". Molemmat ovat nuorena rellestäneet tarpeeksi, baareissa ei innosta käydä, ja viikonloput meneekin mukavasti kotona.
Minulla on vauvakuume ollut jo yli vuoden. Alkuun se oli sellaista "vauvat on söpöjä". Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana olen selaillut ja tutkinut vauvanvaatteita (yksi päivä kirpputorilla piti oikein perääntyä kun huomasin kädessäni bodyn..), sopivia vaunuja jnejne. Iltaisin itken koska halu omaan lapseen on niin kova! Suunnittelimme talon ostoa, mutta kuitenkin totesimme että emme ole vielä valmiita suureen omakotitaloon. Meille on alkuvuodesta tulossa koira, jota odotan innoissani. Silti joka hetki olen "valeraskaana". Tuntuu kuin sekoaisin päästäni. Peilin edessä pullistan vatsaani ja silittelen sitä. Tupakka ei maistu, alkoholi ei maistu. Pari kuukautta sitten tein pari raskaustestiä, sillä menkat olivat myöhässä, maha turvonnut ja olin pari päivää huonovointinen. En ymmärrä! Lähinnä tällä kirjoituksella halusin päästää höyryjä pihalle, ja mahdollisesti saada kohtalotovereita
Anteeksi sekava kirjoitus!
