neuvokaa tilanteessa!

[nettisotaleski]

onko kenenkään mies lopettanut pelaamista? tulikos joku muu pahe tilalle? joskus umpikujaolo. surettaa kun mies ole kiinnostunut vaimosta ja lapsista. kasvatukselliset asiat ja säännöt painettu villaisella jos käyn kylässä itsekseni -se siitä omasta rauhasta- peli jatkuu, lapset periaatteessa olleet keskenään sen aikaa ja kämppä hujanhajan. mietin monesti, toisinaan ero pyörii mielessäni ihan päivittäin -lapsilla parempaa sen jälkeen? tiedä häntä, ero on ero vaikka sopuisanakin.
toinen perheenjäsen on viikonloppukalja, juotu on työstressiin yli vuoden ajan, nyttemmin kahtena iltana viikonlopussa ja määrä sen kuin kasvaa. itselläni tahtoo olla odotukset todella korkealla, etenkin just viikonloppuisin. en jaksa tuota kaljoittelua, tahdon elämän! että tekisimme asioita perheenä, vaikka vain olisimme yhdessä, lautapelit eivät anna samoja kiksejä miehelleni kuin nettiräiske. poikamme tarvitsee toisenlaisen mallin: ulkoilua esimerkiksi. tapasimme vuosia sitten ja puhuimme kotona kaljoittelusta: mieheni ei ymmärtänyt eikä hyväksynyt isänsä tapaa viettää illat kaljoitellen! kas, missä ollaan nyt kun on perhettä ja työpainetta?
olen kysynyt voinko muuttaa jotenkin itseäni, että mieheni tahtoisi tehdä asioita kanssani/kanssamme. en. mitä sitten, en tahdo lastemme lapsuuden valuvan hukkaan neljän seinän sisällä. olen väsynyt liikuttamaan elämäntilanteita yksin, kaipaisin mieheltäni aloitteita: käytäs jossain, tehtäis jotain, jos vaikka minuakin halailis tai pylsiskin joskus (kai mulla on edes oikeus seksiin, näin aviossa kun ollaan). ostais vaatteensa itse, dödönsä, mä en enää ole huvittunut kun on lapsiakin monta, enää huolehtimaan ton nettisotilaan ulkonäöstä. neuvokaa! ei kai tarvitse erota löytääkseni kumppanin itselleni ja miehen taloon, ois kiva jos omasta ukosta kuoriutus se raitiimpi versio johon tutustuin aikanaan. täällä on monesti niin fiksuja ihmisiä, ja ulkopuolinen näkee aina toisten ongelmat kokonaisuuteena. kiitoksia.

 

[taustalla]

paat netin hiljasuudessa pois/piiloon niin ongelma ratkaistu näin minä tekisin jos meidän isäntä pelaisi mutta kun harvon etes käy eikä sitä kiinnosta.. tiedän kyllä että puhut todella ongelmasta se tulee olemaan tulevaisuudessa monen ongelma ja varmaan on jo nyt mutta siitä ei vaan puhuta :hug:

 

[nettisotaleski]

entä kaljoittelu, tuleeko siihen loppua ikinä? vaiko pian jokailtaista? viime talvena ei ollut työstressiä, kun ei ollut töissä -silloin juomisen syy oli toisen niminen, pelaaminen lievitti tuota samaa -mitä lie-stressiä. minkälaista on masennus? miestä kun ei mikään tai kukaan tai missään kiinnosta? musta on tosi outoa ettei ole mitään haaveita, unelmia tai todellisia tavoitteita, ei elämä saa jäädä polkemaan paikalleen. olen tosi väsynyt odottamaan koska kotona mies tarttuu rempallaan oleviin asioihin, kyllä mäkin niitä asioita osaan kuten pölypussin ja lampun vaihdon tai saranoiden rasvauksen, mutta ei mun tartte täällä itse kaikesta suoriutuu, lupauksia: huomenna, sitten huomenna. mä olen tosi pitkään mielestäni antanut toiselle tilaa, katellu vähän jos alkaisi helpottamaan, mut juominen ja pelaaminen ei lopu. onhan itselläkin kausia, että pitää hypätä baarissa usemmin ja sitten taas piiitkiä taukoja. mutta peli on jatkunut viisi vuotta, ja mies lupasi mulle neljä vuotta sitten, ettei enää pelaa jos se kerta "tekee mut hulluksi". jaksoi olla kolme vkoa pelaamatta. nykyään ei aina pelaa, mutta tässä kuitenkin (koneella) istuu aamuyöhön työpäivän päätteeksi. se kertoo parisuhteen laadusta jotain näin lasten ulkopuolella.

 

[taustalla]

kaljottelukin on paha tapa ja meillä tätä myös isäntä harrastaa siihen ei mikään auta oon kyllä napputtanut ja se se aina vähäksi aikaa auttaa :headwall: tosin se onneksi ajoíttuu viikonlopulle..sun pitää nyt vaan panna mies seinää vasten ja säiköttää se todella että lähet muksujen kans pois. mun kaveri teki näin kun mies ei ollu ikään kotona ja juoppotteli joka päivä niin kyllä säihkähti ja on eri ääni kellossa juomisen lopetti kokonaan. joskus ei ikävä kyllä muu auta kun realiteettiterapia se on tuskanen ja kovatöinen vaihtoehto ku pitää asunto hommata mut mee vaikka kotiisi tai kaverille viikoksi ja katot tarviiko jatkotoimenpiteitä :flower:

 

[nettisotaleski]

olen todellakin ajatellut lähtemistä, vaikka helpompi olisi hankkia miehelle asunto, meitä on niin monta. välillä taas sujuu niin mukavasti että! kunnes tulee viikonloppu. nytkin on huomannut mun surullisuuden ja on ollut niin mukavaa miestä, huomioinut meitä ja ollut tietsikalla vaan yöllä (aamuviiteen kuulemma: mikä parisuhde?) mä kokoajan lykkään eron toteuttamista, toinen vain naureskellen taluttelee mäyräkoiraansa perjantai toisensa jälkeen. pitäis varmaan siirtyä tonne parisuhdeosioon keskustelemaan, tottahan täs on niin paljon sivutuotteita. ärsyttävää mutta olen hoitanut meidän laskuliikenteen viimeiset kuusi vuotta, yhteiseltä tililtä, hänen palkastaan jne.. mutta olisipa kiva jos mies olisi kustannusvastaava, minulla arjessa ja kasvatuksessa erittäin kattava panostus! mitä jos mies vaikka tilaisi lääkärinkin itse? voinko jättää hänelle laskuliikenteen jos pölypussikin odottaa vaihtajaa (kärpäsestä härkänen). jos tällaisissa asioissa tultaisiin mua vastaan, hyväksyisinkö helpommin kaljoittelunsa, olisiko oikeutetumpaa? ei silti ettenkö edelleen tahtoisi lapsillemme toisenlaista elämää.