Neuvokaa pliis!

[Miksi]

Mikä neuvoksi?
Olen ollut yli kolme vuotta avosuhteessa tyttöystäväni kanssa ja kantona kaskessa on koira. Painaa n. 70 kg ja
karvaa ja kuolaa jokapaikan. Limamällejä on kaikkialla ja kun
koiralla ei ole mitään kuria, niin ottaa aivoon kun se mm.
keittiössä käy puistamassa päätään, niin kyllä karva ja lima
lentää. Lattiat on karvaa ym. täynnä ja siivous ei kyllä tunnu
niin hirveesti kiinnostavan. Vierashuoneen sohvassa koira
käy makaamassa ja repimässä pahvipurkkeja, voinette
kuvitella mikä siivo ja siihen tietämätön yövieras nukkumaan.
Lattiat on elikon takia pilalla, yöllä se herättää kun vaeltaa
pitkin taloa, että kynnet kopsaa. Koira on 23 tuntia vrk sisällä, joten ei ole ilma kovin raikas. Välillä lattialla on
piristykseksi oksennus tai paska ja matot sekä lattia niin
paskaiset, että ei paljon tossuitta kävele. Ym, Ym. Kun
puoliso tulee kotiin, ensin lepertelyä koiralle ja makupaloja
vähän väliä, sitten sohvalle pitkälleen TV:n ja lehtien pariin
ja koiran kanssa lenkille. Kun tulee vieraita on niillä yleensä
koira ja tietysti mukana ja keskustella ei osata kuin koirista.
Kotona pitäisi olla aina kun koira joutuu olemaan yksinään
ja jos mennään vaikka minun kotipaikalle järvenrannalle
saunomaan on hirveä kiire kohta kotiin. Tai sitten se koira
pitäisi olla sielläkin mukana, mihin en sitä huoli.
Itse olen tottunut siistiin kotiin, jossa voi kulkea paljain jaloin, ei sotke vaatteitaan ja on raikasta ja voi todella
olla ja rentoutua töiden jälkeen. Käyn vielä vuorotöissä.
Luulen ymmärtäväni koiranomistajia, mutta onko tällainen miten yleistä ja onko koiran oltava jumalasta seuraava ja kaiken keskipiste? Eikö elämässä pidä olla muutakin kuin
joku elukka, jonka ympärillä koko elämä pyörii ja rajoittaa
koko elämän. Asioista on keskusteltu, mutta tulee vain riita,
koska minä olen se joka ei ymmärrä mitään.
Siis: Minä puuhastelen paljon milloin missäkin ja haluaisin
kyläillä ja nauttia elosta, mutta puoliso seurustelee koiran
kanssa kotona ja jos minne lähtee, pitäisi koira olla mukana.
Se siis siitä. Muuten pidän puolisostani, mutta tämä rassaa
jo liikaa. Kumpiko meistä on asennevammainen ja mitä pi-
täisi tehdä? Jossain vaiheessa olisi ratkaisu tehtävä jos
tilanne ei miksikään muutu, mutta erokin kirvelee ihmisestä
jota rakastaa. Koira ei kuitenkaan määrää minun eloa lopun
ikää. Puoliso kantaa suurempaa huolta koirasta kuin minus-
ta ja sille on enemmän aikaa kuin minulle. Sekin syö suhdet-
ta. Siksikin puuhastelen omien töiden parissa vähän liikaa-
kin. Olisi edes normaalikokoinen, mutta koiran pitää muka
olla iso. Ruoat häviää alta 1½ metrin jos eivät ole lukon takana. Tosi hienoa. Rakennan uutta rantasaunaa ja sielläkin olisi apu ja seura hieno juttu, mutta pitää olla
kotona koiran kanssa. Alkaa olla elämän arvot niin erilaiset,
että en tiedä mitä pitäisi tehdä?

 

[Niinpä]

Katsokaapas vaan niin kohta kaikki koira-ellit ovat alkuperäisen kimpussa, koska tämä on 'asennevammainen' eikä tule toimeen niin 'iihanan' sessun kanssa.

Koiraa pitäisi sietää, koska olet ottanut seurustelemaan ruvetessasi 'koko paketin' (yök. miten hölmö termi perustella kaikkea paskaa, mitä tuo mukanaan suhteeseen)

Koiranaisen tai YH:n mukana pitää ottaa 'koko paketti' ja sietää sitä nurkumatta, olipa tuon paketin muut osat, naista lukuunottamatta, miten vittumaisia tahansa.

Luultavasti joku koira-elli hoksaa toivoa, että tyttöystäväsi jättäisi sinunlaisesi sian!

 

[yks]

Unohdit mainita sen, että jos viet koiraa ulos, joudut keräämään ne tonnin painoiset pökäleet myös

Asiaan:
Tuo on kyllä selvä ongelma parisuhteellenne: sekä arvoille että ajankäytölle.

Avokkisi iästä et kertonut mitään, mutta joiltakin koiraihmisiltä innostus menee ikää myöten ohi... Mutta ei ennenkuin on saanut hankittua sen ensimmäisen (tai toisenkin) oman koiransa! Onko puolisollasi ollut koiria lapsuudenkodissaan?

Ennenkuin eroatte, pitäisi sinun selvittää, että menevätkö lapset koirien ohi. Jotkut tosiaan luopuvat kotieläimistä lasten tultua.

Kuinka vanha koira on ? 8 vuotta on jo aika paljon isolle koiralle. Voisitteko sen jälkeen aloittaa ""yhteisen"" koiraharrastuksen = valitsette yhdessä sopivan kokoisen kuolaamattoman koiran. Niitäkin on. Voisiko se olla kompromissi suhteessanne.

Mielestäni et ole kohtuuton. Jos nainen on halunnut koiran yhteiseen kotiinne, pitäisi myös hänen osallistua siivoukseen jopa enemmän kuin sinun, sillä koira oli hänen harrastuksensa.

On ymmärrettävää, että kaikki eivät siedä ylimääräisiä limaklönttejä ympäri asuntoaan ja jos koira rajoittaa muita harrastuksia (sinun) niin siitähän pitäisi keskustella.

Ymmärtääkö avokkisi sen, että jos sinä olet vuorotöissä, niin olet kotona kun hän on töissä eli koiralla on seuraa päivisin. Siksi voisittekin hyvällä omalla tunnolla vierailla kavereillanne ilman koiraa naisen tultua töistä ja ulkoilutettua koiran.

Kyllä ison ja kuolaavan koiran omistajan tulee tajuta, että koiraa ei sovi ottaa mukaan joka paikkaan ihan muut ihmiset huomioiden. Eri asia, jos kyläpaikassa on myös koiraihmisiä.

JA tiedoksi niille, jotka ärähtää, että olin nuorempana henkeen ja vereen koiraihminen, meillä oli aina koiria ja muita kotieläimiä. Sen koirista tulevan ylimääräisen siivoustyön huomasi vasta, kun hankki omaan kotiin oman koiran, eikä ollut äiti siivoamassa jälkiä. Ja varsinkin sade- ja kurakelit ovat kivoja. Meillä on edelleen kotieläin, mutta en tee siitä riesaa muille ja lapsillekin se on ihan mukava juttu

 

[huh]

No onpa aikamoinen tilanne teillä! Eli talon kuninkaana ja valtiana onkin sitten 70 kg:n koira...On mennyt talon emännällä valtasuhteet sekaisin, valitettavasti.

Meilläkin on suht isokokoinen koira talossa. Meitä on neljä henkeä taloudessamme ja jokainen meistä huolehtii koiran ulkoiluttamisesta, kurinpidosta, ruokkimisesta. Eikä puhettakaan, että koiramme ottaisi mitään ruokaa tuosta vaan jos se näkee esim. pöydällä ruokaa. Se tietää, että omaan ruokakuppiin sitten tulee ruokaa säännöllisin väliajoin. Ei pissi, eikä kaki sisälle.
Pidämme sitä myös mahdollisimman paljon ulkoilmassa. Koiramme osaa myös olla kotona aivan rauhassa sen ajan, kun lapset ovat koulussa ja me vanhemmat työssä. Kun on tietty tila jossa koira on ja puuhaleluja ja luita niin aika kuluu kyllä koiralla mainiosti. Kyllä koiran on osattava olla yksinkin kotona.
Pidämme siitä, että kotimme on siisti. Imuri surisee usean kerran viikossa, että koirankarvat ja pölyt saadaan pois lattioilta. Lautalattiat olemme suojanneet aremmilta kohdilta sellaisilla matoilla jotka eivät liiku vaikka koira siitä välillä vauhdikkaamminkin menisi.
Jokaisella on myös omaa aikaa ja harrastuksia sekä meillä vanhemmilla sitä yhteistä aikaa.
Aikomus on mennä kesällä lasten kanssa lomareissulle ja siksi aikaa koiramme pääsee ns. koirien lomakotiin hoitoon. Emme ota koiraa mukaan.
Silti koiramme on mitä ihastuttavin, iloisin, pirtein ja mahtavin lenkki- ja oleskelukaveri! Hän on vain yksi perheen jäsenemme...ei mikään keskipiste, elämännapa jonka ympärillä pyörii kaikki.
Nyt tarvitsisi tyttöystäväsi pienen ""halolla"" päähän herätyksen. Hommaa vaikka ammattisiivooja käymään teillä kerran viikossa, laittamaan paikat kuntoon. Sanot, että nyt koira on sitten joka päivä useamman tunnin ulkona..ihan muuten vain. Ja sitten kun menette sinne järvenrannalle saunomaan, jätätte vain koiran tiettyyn huoneeseen..esim. pesuhuone/sauna..sinne puruluita, siankorvaa, maitotölkin sisään herkkupaloja..kyllä se siellä pärjää!!
Tsemppiä sinulle!! Otahhan ohjat nyt käsiisi. Kuitenkin on loppujen lopuksi niin, että ihmiset ovat ihmisiä ja koirat ovat eläimiä jonka isäntänä on ihminen...

 

[sinä]

Vastaan, että tesitä kahdesta sinä olet asennevammainen. Etkö keksi eläimestä yhtä ainoaa kaunista sanaa? Koirat ovat tuollaisia usein ja jos tyttöystäväsi on koiraihminen, niin muuttumaan ei meitä saa, onneksi! Mun koira on mun vauva.

 

[siitävaan]

Kaikkeen se mies alistuu pillun päälle päästäkseen.
Ei kukaan täysjärkinen mies sietäisi tuollaista koiraelämää muuten.

Mutta itsepä olet osasi valinnut joten koeta vaan kärsiä kiltisti. Kunhan muistat että sinunlaisiasi on jonokaupalla tulossa paikallesi, joten jos hiemankaan ärähdät muijasi ottaa uuden elätin (palvelijan) tilallesi.

 

[Taavi]

Myrkytä se rakki... Ei vaiskaan. Valitettavasti naiset on aika usein liian eläinrakkaita. Olenpa kuullu sellasenkin jutun että joku pimatsu rinnasti koiransa kuoleman lapsen menetykseen. Silloin on jo päässä vikaa jos koira menee ihmisen edelle. Sitä muijas koiraa ei oo ilmeisesti kunnolla koulutettu jos se vielä ton ikäsenä kusee sisälle. Sulla ei taida olla oikein mahiksia jos naises pitää valita teidän, sun ja koiran väliltä. Voisit jo pikku hiljaa alkaa katteleen koiratonta muijaa...

 

[ex]

Ei käy kateeksi.Vaikka nyt voisi alkaa odotella koiran poismenoa,taitaa olla niin,että uuden ottaa tilalle.Yritä jutella,miltä sinusta tuntuu..
Jos helpottaa,tässä lievempi tarina,koskien ex-miestäni:koirat haukkuivat pihalla(2-3 kpl.tta) niin paljon,etten saanut nukuttua useinkaan kunnolla.Menin sitten kerran kieltämään.Mies meinasi hakata minut harjaluudalla,tulee koirille traumoja.
Minut aikoi syöttää kyseisille olioille,kun minusta aika jättää.
Otin lopulta eron.Minun puolesta perustakoon,vaikka koira kennelin,mutta omille ominaisuuksille ei voi mitään.
Tiesin ottaessa,että oli koira,mutta oli puhe vain yhdestä koirasta:lopulta niitä oli kolme..

 

[????]

Taitaa olla asenneongelmaa vähän molemmilla... ehkä te ette yksinkertaisesti vain sovi toisillenne, jos teille koira on noin suuri ongelma, ettei sitä voi ratkaista. Joku teistä kolmesta on ilmiselvästi liikaa (jos ei yhteiselo kerran toimi) ja silloin yhden pitää lähteä. Koira on yhteinen asia ja kummankin pitää osallistua sen hoitoon jos yhdessä asutaan muuten siitä ei tule mitään... mutta jos kumpaakaan ei siivous kiinnosta niin voin uskoa että on paskasta.

Tosin jos mä joutuisin olemaan 23 tuntia vuorokaudessa sisällä niin kyllä mäkin rupeaisin limamällejä heittelemään ympäri asuntoa ja paskomaan lattialle ja voisin todeta sen jälkeen että ilma EI olis raikas sen jälkeen...

Eihän se koira ole ihmisenvertainen, mutta jos se koira on, niin kyllä sitä pitää matkoilla pitää mukana sen minkä pystyy ja olla sen kanssa... totta kai se rajoittaa elämää mutta sitä pitäisi miettiä ennen kuin ottaa koiran (tai sellasen naisen jolla on koira josta se ei aio luopua)....

Mutta paras ratkaisu olisi tässä tapauksessa muuttaa sinne siistiin kotiin, johon olet tottunut, niin saat kulkea paljain jaloin, etkä sotke vaatteitasi ja on raikasta ja voi todella
olla ja rentoutua töiden jälkeen... ym. ym.

 

[Miksi]

huh

Sinulla tuntuu olevan hieno asenne, olisipa meilläkin noin.
Lisävalaisua vielä alustukseen, että koira oli jo kuvioissa
kun tavattiin ja tiesin kyllä mihin mennään, mutta en tiennyt,
että se tuollaista voisi olla. Sovittiin, että katsotaan tuon
koiran elo loppuun ja tuumataan sitten. Mutta kun mikään
""inhimillinen "" koira ei tunnu kelpaavan. Meinasin itsekin
joskus ottaa pystykorvan, mutta se ei missään tapauksessa
käy, on muka inhottava räksyttäjä. No, nyt en kyllä ottaisi
mitään. Olen asunut maalla ja meillä oli eläimiä, mutta nyt
ne ei kuulu elämääni. Lapsia meillä ei ole, eikä tule kun ollaan jo keski-iässä ja kait tuo koira sitten on lapsen korvike
avikselle. Joku haukkui minua siaksi edellisessä kirjoitukses-
sa, mutta kait minä sitten olen kun moisen elukan parissa
olen. Kyllähän se olo kieltämättä on kuin sian karsinassa,
josta joku sivistynyt olisi jo hävinnyt, mutta kun on se ih-
missuhde, jossa on paljon hyvää. Aviksellakin on koiratarha
ja koppi, mutta ei koiraa voi sinne laittaa kun itikat syö ja
koppi on tosin tuolle koiralle liian pieni. Olenkin esittänyt,
että koira olisi yöt ja silloin kun ei olla kotona siellä tarhas-
sa ja jos tämä nykyinen ei siellä voi olla, niin sitten seuraava
ainakin, mutta vastaus on että eihän seurakoira ole kopissa
vaan metsästyskoira. Jotenkin tuntuu, että suurin ongelma
on aviksen asenteessa, että koira on ykkönen, minä se lemmikki ja mitään tapoja koiralle ei ole tarkoituskaan opet-
taa ja siivous ei tunnu kiinnostavan, vaikka se olisi ensim-
mäinen asia joka pitäisi huomioida jos tuollaisen elukan
ottaa. Virkavaatteillani en voi mennä koko huusholliin kun
ovat sähköset ja kaikki karvat tarttuvat niihin. Koirasta
lähtee vielä karvaa tavallista enemmän ja se on muutenkin
ulkokoira. Lisäksi sillä on joku krooninen vika korvassa ja
pää pyörii aina kun se jalkeille nousee ja lima lentää. Jos
tuollainen olisi tarhassa, voisi itsekin lepuuttaa hermojaan
työpäivän päätteeksi. Mielestäni koira on edelleen lemmikki
vaikka se ei aina vieressä olekaan. Eikö tarhat ja kopit ole
juuri keksitty sitä varten. Kyllä käytännöt lähtevät sieltä
ihmisen korvien välistä. Onneksi sinä ainakin ymmärrät,
että ihminen on ihminen ja eläin on eläin. Kiitos! Kaikki ei
vaan ymmärrä tätä arvojärjestystä. Kaikkien asioiden pi-
täisi olla oikeassa suhteessa keskenään, niin ihmisenkin
olisi hyvä olla ja maailma on ihmisten. Hyvää kesän jatkoa.
Katsotaan mihin asioissa mennään?

 

[Miksi]

Mikä siinä on kaunista? Se lima, karvaa joka paikassa, paska
lattialla tai oksennus, vinkuminen kun katsoo tv:tä, ulon
haju, kuraset lattiat, ruuan varastaminen, 2 ½ kuukauden
työtunnit, jotka se ottaa yhteisestä ajasta, siis ulkoilu satoi
tai paistoi, raha joka siihen uppoaa, ym., ym. Mitään näistä
en tarvitse. Moni muukin pärjää ilman näitä.
Jos olen asennevammainen, niin meitähän on sitten hirveesti kun tykkään puhtaudesta ja siististä kodista.
Voihan koira olla, mutta silti voi olla myös mukava koira ja
puhdasta ja koiralla kuri. Sinäkin taidat tykätä kaikesta
sotkusta kun puolustat epäsiisteyttä ja sitä, että eläin
on elämän keskipiste. Katsos, elämässä kun on muutakin
kuin joku eläin. Kyllä lemmikki saa olla, itsellänikin on joskus
ollut, mutta se ei saa mennä hulluuden puolelle.
Jos koira on sulle vauva, niin imetätkö sitä myös ja pyyhit
takapuolen ym. Siinäkö ei ole mitään vammaisuutta?
Totta taitaa olla, että koirahullua ei voi muuttaa, mutta
sitten ei ole montaa vaihtoehtoa. Sitä hulluutta minä en
jaksa loppuelämää jos se ei ole järjen rajoissa. Ja minäkään
en kuule ole lajissani ainoa. Olen saanut sympatioita, jopa
toisilta KOIRAihmisiltä. Heidänkin mielestä tässä asiassa
joku mättää. Mutta se en ole minä. Hyvää kesää silti sulle.

 

[elli]

Joo, kyllä vaikuttaa että sinun pitää vaihtaa tytttöystävää. Hän on koiraihminen ja siitä ei taida parantua?

itse en pidä koirista, joten ymmärrän hyvin sinua. En pystyisi myöskään elämään noin.

 

[Julietta]

Aika hankala tilanne. Mulla vanhemmat elämät koirien kanssa samassa jamassa.

Mutsilla on iso rakki, johon mummeli ei saa mitään kuria. Piski on järsinyt vahinkoa vähintään 10 000 mummon markan edestä.

Faijalla on vanha sussari, jolla on epilepsiat ja muut ikäheikkoudet.

Yhdessä vanhukset eivät liiku missään eivätkä saa mitään aikaan, kun elämä on yhtä koirien kanssa tohottamista.

Näemmä noista ulvioista tulee sellaisia persoonan jatkeita, että niiden on oltava koko ajan läsnä, niille sallitaan kaikki ja niiden käytöstä ei saa kukaan arvostella.

Itse olen suht. eläinrakas, mutta en pystyisi seurustelemaan koirasymbioosi-ihmisen kanssa.

 

[deuce]

Ihmisille pitäisi olla psykologiset testit, ennen kuin niiden annetaan ottaa koiraa -ainakaan pekingeesiä isompaa. Mikään ei ole ärsyttävämpi kuin ""koira on mun vauva"" -asenteella varustettu ihminen, joka ei saa elukkaansa mitään kuria.

Koira on laumaeläin ja onnellisimmillaan silloin, kun sen paikka on laumassa selvä -ja koiran paikka ei todellakaan ole lauman johtajana.

Naisystäväsi ei ole mikään oikea koiraihminen -oikeiden koiraihmisten koirat on nimittäin totutettu pienestä pitäen tavoille, ja heidän koiransa on koira, ei Elämän Tärkein Ystävä. (ja tutuillani on sakemanneja, rotikoita, boksereita ja yksi on sakemannien kasvattaja. Kaikki nuo koirat ""osaavat olla"". )

Toki isosta koirasta lähtee aina karvaa, ääntä ja kuolaa, mutta joku raja täytyy olla.

 

[Riikka]

Olen koiraihminen. Minulla on 2 keskikokoista lyhytkarvaista siistiä koiraa joiden kanssa harrastan aktiivisesti. Olen sitä mieltä että koira on koulutettava kunnolla jolloin kaikkien elämä on mukavampaa myös koiran. Avopuolisosi ei ota huomioon sinua lainkaan. Minäkään en huolisi kotiini isoa karvaista kuolaavaa koiraa vaikka pidänkin koirista. Minusta teet jo myönnytyksen kun suostut siihen että tämän koiran jälkeen voidaan hankkia uusi koira kunhan se on kohtuullisen kokoinen ja kuolaamaton joten avovaimosikin pitäisi tulla tässä asiassa vastaan. Parisuhteessa täytyy huomoida toista ja tehdä kompromisseja. Pidä pintasi! Hyvää kesää sinulle!

 

[Nitro]

Kannatan Taavin ehdotusta: Myrkytä rakki!

Onko tutuissasi ketään, jolla on nitroja? Selitä, että joskus itselläsi on rintakipua ja vasenta kättä särkee raskaammissa mökkihommissa. Niinpä muutama nitro ihan varalta olisi hyvä, jos kyseessä onkin joku sydänjuttu. Sano, että menet kyllä syksymmällä lääkäriin, mutta nyt kesän varalle kannattaisi olla jokunen tapsu.

Sydäntautiset on niin solidaarisia, että varmaan saat muutaman propun. Tunge nitrot ryynimakkaraan ja syötä piskille. Hurtta saa sydärin ja kuolee. Elukkalääkäri tekee avauksen ja huomaa sydämen pettäneen. Koiran ruokakalustosta löytyvästä mössöstä ei erota pieniä nitroja ryynimakkaran ryynien joukosta.

Esitä naisellesi kovasti murheen murtamaa ja jos tämä ehdottaa uutta koiraa, sano että: ""Ei käy! Kukaan ei voi korvata rakasta Mustiamme!""

 

[Tilli]

Koira parka. 23 tuntia sisällä. Tuo on eläinrääkkäystä; koira (varsinkin iso) tarvitsee useamman kunnon lenkin päivässä. Ilmoita eläinsuojeluyhdistykseen.

 

[...]

ei tuon koiran myrkyttäminen mitään auta - koirasymbioosi (olipa hauska sana tälle!) ihminen ottaa uuden koiran

 

[poika]

Meillä on (ikävä) kyllä sama juttu, hermot menee, nykyään tosin harvemmin kun on koiratarha

Niistä ei ole mitään hyötyä minulle itselleni henk.kohtaisesti, tai en ainakaan niin koe, mutta olen tullut siihen lopputulokseen että, tämäkin täytyy kestää

On kuulemma hommattu ""metsäkoiriksi"", mutta eipä noita ole paljon metsällä näkynyt

 

[vastaus]

Sinä selvästi vihaat koiraa, vaikka sinun tulisi vihata avokkiasi (jos haluat kohdistaa vihasi johonkin), koska hän ei ole kasvattanut koiraa ihmisten kanssa samassa taloudessa elämään. Minun koira on minun vauva ja jos nyt en ihan imetä, niin kyllä pyyhin ja pesen pyllyn ja pippelin joka lenkin jälkeen, samoin tassut. Kodin pidän siistinä ja koirani ei kuoilaa, hauku muuta kuin leikkiessä, nukkuu lattialla, ei syö pöydiltä ja tottelee ja on rauhallinen. Hyvin kasvatettu ja erittäin rakas ja siisti. Kultainen ja rakastaa minua yli kaiken myös. Kulkee matkoilla mahdollisimman paljon mukana, mutta osaa olla myös yksin kiltisti kotona.
Itse kysyit, kumpa teistä on asennevammainen ja vastasin siihen suoraan omalla mielipiteelläni.

Kyllä sinun on selvästi vaikeaa soputua tilanteeseen, joten kannattaa ehkä lähteä suhteesta pois. Kun on joskus koiran ottanut, se hoidetaan niin kauan kuin kultsipuppelissa henki pihisee. Ja hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rakkaudella.

 

[Neija]

Koira ilmiselvästi kärsii nykyisissä oloissa. Ei koira (erityisesti noin iso) voi viihtyä, jos se on sisällä suurimman osan elämästään. Koira on tarkoitettu ulkoilemaan, juoksemaan häntä sojossa pitkin peltoja ja leikkimään. Ei makaamaan sohvalla tai repimään pahvimukeja vierashuoneessa.

Nyt ehdottaisin seuraavaa (jos siis haluat jatkaa eloa naisesi kanssa):

hankitte koiralle kunnon kouluttajan.

Kouluttaja kertoo ensin teille omistajille koiran hoidosta ja tyytyväisen koiran elämästä ja kuinka koiraa tulee kohdella.

Sen jälkeen alkaa se vaikein jakso eli koulutatte yhdessä kouluttajan kanssa koiran käyttäytymään teidän haluamallanne tavalla.

Koira tarvitsee kuria, että se tuntisi olonsa laumassa turvalliseksi. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä!

Eli nyt kipinkapin vaikka kennelliittoon yhteyttä ottamaan ja hoitamaan tätä ongelmaa. Koira on saatava kuriin ja sille on suotava kunnolliset elinolot. Nyt se vain kärsii ja voi huonosti.

Itselläni on berninpaimenkoira, joka painaa kuutisenkymmentä kiloa. Meillä ei ole minkäänlaisia vastaavia ongelmia. Mutta iso koira tarvitseekin erityisen paljon koulutusta, ettei ison koon takia tulisi ongelmia. Noin isoa koiraa on aika mahdoton pitää asioissa, jos se päättää rynnätä ovesta läpi.

Eli koulutus on kaiken a ja o. Vaikeaa se varmaan tulee olemaan, jos koira on kovin vanhakin, mutta kyllä se vanha koirakin uusia temppuja oppii.

 

[yök]

""Minun koira on minun vauva ja jos nyt en ihan imetä, niin kyllä pyyhin ja pesen pyllyn ja pippelin joka lenkin jälkeen""

Ei ole aivan tervettä hei. Se vauva osaa nuolla munansa ihan itse.

 

[29v]

En koskaan ota naista jolla on koira tai kissoja. Yksi kissa vielä menee, mutta ei koiraihmisiä. Näillä on jotain vikaa henkisessä puolessa kun tarvitsee sellaisen helppoa rakkautta jakavan yksinkertaisen eläimen buustaamaan egoaan. Yleensä koiranaiset ovat vähän ylipainoisia ja koira on hommattu lenkkikaveriksi lenkeille, joita ei koskaan tehdä, kun ulkona sataa tai muuten vaan väsyttää. Pahin tapaus on yh-äiti jolla kersat ja koira. Siinä saa sellaisen valmiiksi pureskellun paketin, ettei pahemmasta väliä. Itse tykkään mennä ja olla ilman läähätystä ja haukuntaa ja koiran paskaa ja oksennusta lattioilla ja sitä valitusta ""kun meidän muffe on ollut jo 5h yksin kotona..."". Hau Hau Hau Hau...

 

[edelliselle]

kaksysiveelle:

Kyllä kirjoituksestasi huomaakin sen, ettei sinulla ole ollut koskaan lemmikkieläimiä. Vaikutatkin näin ollen todella sydämelliseltä ihmiseltä (lol).

 

[?]

Sepä se on sitten mukavaa, että koiran henki haisee kuselle ja paskalle. Ja kakkakikkareet roikkuvat pepussa, ei koira sinne ylety, onneksi. Muniaan ei saa nuoleskella, paitsi varmasti tekee sitä yksin ollessaan.
On koirallakin mukavampi olla, kun on puhdas. Ja tassut kun pestään joka lenkin jälkeen, niin ei tarvitse olla koko ajan imuroimassa hienoa hiekkaa lattioilta. Mutta jos sä otat joskus koiran, niin anna sen ihmeessä itse huolehtia omasta puhtaudesta. Hyvä meininki.
Mun koira on edelleen mun vauva, aina ja ikuisesti.