V
vierailija
Vieras
Olenko hullu vai mikä mussa on? Olen monta vuotta elänyt perheeni kanssa rakkaudettomassa elämässä. En ollut huomannut mitään vaikka usein omat voimani hiipui. Olin myös koulukodissa jolloin siskoni soitti ohjaajille joskus ja valehteli päälleni että huone ratsattaisiin. Olen katkera niin monesta asiasta ettei mahdu tähän listaan . Muutin omilleni äiti kertoi mulle jo etukäteen hienovaraisesti turhaan mä mihinkään koulutukseen haen ja jatkuvaa manipulointia ja sanoja jotka usein loukkas esim: en saa tulla äidin haudalle kun hän kuolee. Oon ite ollut aikamoinen pettymys vanhemille miksiköhän? En voi syyllistää ketään mutta tuntuu että lapsuus on ollut heikko en pysty asettumaan vaikka lämmin koti olis mun haave? Tulevan aviomiehen myötä huomasin nämä asiat ja olen miettinyt ei sitä voi uskoa omasta äidistä. Nyt tulin ajamaan autokorttini tänne mikä oli joskus jäännyt kesken. Olen lopen uupunnut hyväksikäyttöön. Ja en oikeastaan tiedä enään aviomiehestäni vaikka tukena hän on ollut mutta siltikkiin meidän asiat menny huonompaan suuntaan. Haluaisin lapsenkiin mutta välillä tulee ajatus en pysty. Anteeks vuodatukseni onko kellään kokemuksia perheestä? Tai neuvoja ne olis viisaita nyt mulle. Toivottavasti saatte jonkun käsityksen.
