Hei
Tästä on vaikea kirjoittaa, koska en ole tottunut nettipalstoilta neuvoja hakemaan - olen nyt vain sellaisessa tilanteesta, mistä puuttuu kokemus tuttavapiiristäni ja apua kaivattais.
tilanne on tälläinen: muutin yhteen ihanan mieheni kanssa 1 v sitten. Hänellä on edellisestä liitosta 11 ja 13v IHANAT tyttäreet. Tervepäisiä, järkeviä, hauskoja tyttöjä molemmat. Tykään heistä ja he minustakin - ovat niin kertoneet isille - ei minulle. heidän äiti on todella kiva ihminen - itse myös uudessa liitossa - tullaan todella hyvin toimeen.
ja ongelma on tälläinen:
noin kk sitten nuorempi tytär (tytöistä se räsävillimpi ja temperamenttisempi - olisin luullut että myös jopa itsenäisempi) oli kertonut äidilleen että häntä satuttaa kun me ( minä ja mieheni) pidetään kädestä kiinni, ollaan lähekkääin, halaillaan ja pussaillaan. Tytön äiti oli yrittänyt selittää että näin aikuiset näyttävät tervettä rakkautta ja läheisyyttä - samalla tavalla kun tytärtäkin halitaan ja hänen kädestä pidetään kiinni näyttääkseen rakkautta ja läheisyyttä ja hän kertoi että hän luulee että tyttö oli ymmärtänyt häntä.
Tämän tapahtuman jälkeen mentiin (minä + mieheni + tytöt) viikon aurinkolomalle - kaikki meni todella kivasti päivisin - leikittiin ja nautitiin yhdessäolosta, mutta iltaisin nuorempi tyttö muuttui hiljaiseksi, mökötti aina vähän ja näytti surulliselta - kun kysyttiin asiasta hänellä oli kaikki ok. Kolmantena lomapäivänä mieheni sanoi että me haluttais mennä parin illan päästä noin tunniksi itsekseen rantaan illalla sen jälkeen kun tytöt ovat menneen huoneeseen - sanotiin, että haluttais noin kello 21-22 mennä ottaa kuoharit meidän yhteiselämän 1v kunniaksi. Vanhin tyttö onnitteli ja sanoi että tiedysti ok - niin myös nuorin...kunnes 10 minuutin päästä hän pyysi iskän vessaan keskustelemaan- Siinä hän oli itkiessään pyytänyt että me ei mentais, että hän ei halua olla yksin (vaikka päivisin käytiin joka päivä mieheni kanssa kahdestaan tunnin verran kävelyillä, salilla ym) ja että isi ei enää koskettais mua ja ei pitäis enää kädestäni kiinni.
Päätettiin että yhteinen iltatunti jätetään väliin, mutta ei muuteta luonollista käyttäytymistä yhdessä, mutta tilanne kärjistyi - tyttö voi nähtävästi pahoin aina kun oltiin lähekkäin (vaikka istuttiin vierekkäin, nojailtiin toisiimme tai pidettiin kädestä kiinni). Pitää sanoa, että mieheni näyttää rakautta tytöilleen aina ja usein niin fyysisesti - halailee, pitää kädestä kun kävellään yhdessä - kuin sanoissa - kertoo, että he ovat hänelle tärkeintä maailmassa (usein!).
Tulos oli siinä, että nyt, kun tyttö on meillä (50% ajasta) ei voida olla lähekkäin enää ollenkaan ja meidän pitää periaatteessa käyttäytyä kuin kämppikset - muuten saadaan tyttö itkun partaalle! Vanhempi tyttö kysyi isältään, että onko meillä jotain huonosti, että miksi me olaan nyt niin etäisiä, onko meillä ongelmia ja voisko hän mitenkää auttaa... kerrottiin hänelle niin kuin asiat on, että meillä keskenäämme on kaikki 100% kunnossa mutta yritetään ottaa aina etäisyyttä että vältyttäis satuttamasta pikkusiskoa....isosiskon reaktio oli periaatteessa, että ok, mutta hän ei ymmärrä pikkusiskoaan ja tämä tulee hänelle yllätyksenä. Tässä vielä askarruttaa sekin koska tytöt ovat muuten todella läheiset.
pitkä tarina
onko kenelläkään kokemuksia, neuvoja, miten edetä että tytön tunteet tulis huomioiduksi, mutta että myös hänelle ei tulisi vääriä kuvitelmiä miehen-naisen välisestä läheisyydestä suhteessa (tai sen puutteesta). Mieheni ja hänen entisen vaimonsa kanssa keskustelleessaan ymmärsin, että heidä suhde oli pitkään jo ennen eroamista fyysisesti viileä ja tytöt ei ole tottuneet näkemään ehkä niin paljon läheisyyttä... vaikka vanhempi tyttö ymmärtää ja kaikki on ok ja exänkin uusi suhde on lämmin ja läheinen...
huhuh... tulipas kirjoitettua melkein novelli
terkuin: T
Tästä on vaikea kirjoittaa, koska en ole tottunut nettipalstoilta neuvoja hakemaan - olen nyt vain sellaisessa tilanteesta, mistä puuttuu kokemus tuttavapiiristäni ja apua kaivattais.
tilanne on tälläinen: muutin yhteen ihanan mieheni kanssa 1 v sitten. Hänellä on edellisestä liitosta 11 ja 13v IHANAT tyttäreet. Tervepäisiä, järkeviä, hauskoja tyttöjä molemmat. Tykään heistä ja he minustakin - ovat niin kertoneet isille - ei minulle. heidän äiti on todella kiva ihminen - itse myös uudessa liitossa - tullaan todella hyvin toimeen.
ja ongelma on tälläinen:
noin kk sitten nuorempi tytär (tytöistä se räsävillimpi ja temperamenttisempi - olisin luullut että myös jopa itsenäisempi) oli kertonut äidilleen että häntä satuttaa kun me ( minä ja mieheni) pidetään kädestä kiinni, ollaan lähekkääin, halaillaan ja pussaillaan. Tytön äiti oli yrittänyt selittää että näin aikuiset näyttävät tervettä rakkautta ja läheisyyttä - samalla tavalla kun tytärtäkin halitaan ja hänen kädestä pidetään kiinni näyttääkseen rakkautta ja läheisyyttä ja hän kertoi että hän luulee että tyttö oli ymmärtänyt häntä.
Tämän tapahtuman jälkeen mentiin (minä + mieheni + tytöt) viikon aurinkolomalle - kaikki meni todella kivasti päivisin - leikittiin ja nautitiin yhdessäolosta, mutta iltaisin nuorempi tyttö muuttui hiljaiseksi, mökötti aina vähän ja näytti surulliselta - kun kysyttiin asiasta hänellä oli kaikki ok. Kolmantena lomapäivänä mieheni sanoi että me haluttais mennä parin illan päästä noin tunniksi itsekseen rantaan illalla sen jälkeen kun tytöt ovat menneen huoneeseen - sanotiin, että haluttais noin kello 21-22 mennä ottaa kuoharit meidän yhteiselämän 1v kunniaksi. Vanhin tyttö onnitteli ja sanoi että tiedysti ok - niin myös nuorin...kunnes 10 minuutin päästä hän pyysi iskän vessaan keskustelemaan- Siinä hän oli itkiessään pyytänyt että me ei mentais, että hän ei halua olla yksin (vaikka päivisin käytiin joka päivä mieheni kanssa kahdestaan tunnin verran kävelyillä, salilla ym) ja että isi ei enää koskettais mua ja ei pitäis enää kädestäni kiinni.
Päätettiin että yhteinen iltatunti jätetään väliin, mutta ei muuteta luonollista käyttäytymistä yhdessä, mutta tilanne kärjistyi - tyttö voi nähtävästi pahoin aina kun oltiin lähekkäin (vaikka istuttiin vierekkäin, nojailtiin toisiimme tai pidettiin kädestä kiinni). Pitää sanoa, että mieheni näyttää rakautta tytöilleen aina ja usein niin fyysisesti - halailee, pitää kädestä kun kävellään yhdessä - kuin sanoissa - kertoo, että he ovat hänelle tärkeintä maailmassa (usein!).
Tulos oli siinä, että nyt, kun tyttö on meillä (50% ajasta) ei voida olla lähekkäin enää ollenkaan ja meidän pitää periaatteessa käyttäytyä kuin kämppikset - muuten saadaan tyttö itkun partaalle! Vanhempi tyttö kysyi isältään, että onko meillä jotain huonosti, että miksi me olaan nyt niin etäisiä, onko meillä ongelmia ja voisko hän mitenkää auttaa... kerrottiin hänelle niin kuin asiat on, että meillä keskenäämme on kaikki 100% kunnossa mutta yritetään ottaa aina etäisyyttä että vältyttäis satuttamasta pikkusiskoa....isosiskon reaktio oli periaatteessa, että ok, mutta hän ei ymmärrä pikkusiskoaan ja tämä tulee hänelle yllätyksenä. Tässä vielä askarruttaa sekin koska tytöt ovat muuten todella läheiset.
pitkä tarina
onko kenelläkään kokemuksia, neuvoja, miten edetä että tytön tunteet tulis huomioiduksi, mutta että myös hänelle ei tulisi vääriä kuvitelmiä miehen-naisen välisestä läheisyydestä suhteessa (tai sen puutteesta). Mieheni ja hänen entisen vaimonsa kanssa keskustelleessaan ymmärsin, että heidä suhde oli pitkään jo ennen eroamista fyysisesti viileä ja tytöt ei ole tottuneet näkemään ehkä niin paljon läheisyyttä... vaikka vanhempi tyttö ymmärtää ja kaikki on ok ja exänkin uusi suhde on lämmin ja läheinen...
huhuh... tulipas kirjoitettua melkein novelli
terkuin: T
