Neuvoja kaivataan: 4,5 v. poika on liiaksi asti äidin perään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yhden äiti

Vieras
Poika on ollut aina ujon ja aranpuoleinen ja kovasti äidin perään. Nyt vaan alkaa turhauttaa ja suututtaa kun olen koko ajan odottanut että kyllä se siitä reipastuu kun ikää tulee lisää. Poika on ollut päiväkodissa 1 v. 10 kk iästä puolikasta päivää mun osa-aikatöiden takia. Pärjää päiväkodissa ihan hyvin muttei ole sieltä rohkeimmasta päästä tietenkään. Kavereita on ja osaa vaatia hoitajien huomiota + toimittaa asiansa reippaasti (jos siis tarvitsee jotain). Mutta silloin kun minä olen paikalla, kukaan muu ei kelpaa. Poika on aina ollut kova olemaan sylissä, pitää halimisesta ja rapsutuksista jne. Päiväkodissa viihtyy pääsääntöisesti hyvin, tosin äidin ikävää valittaa aika ajoin ja edelleenkin joskus tirauttaa aamulla itkut kun viedään päiväkotiin. Miestä alkaa huolettaa sekin kun poika on hänen mielestään kiinostunut liikaa tyttöjen jutuista. On siis luonteeltaan ns. tutkiva luonne ja tällä hetkellä kiinnostunut ulkona kasvavista kukista eli kantaa niitä kotiin ja sitten katsomme kasvikirjasta, mitä ne ovat.

Poika ei ole ollut kuin muutamia kertoja yksin yökylässä mummolassa ja silloin on itkuksi aina mennyt. Nykyisin aina kyselee kovasti että ei kai hän joudu yksin mummolaan jäämään eikä halua ylipäätään vierailla siellä ollenkaan. Olisi kiva silloin tällöin viettää aikuisten iltaa kahdestaan ja kun anoppi ei suostu meille tulemaan lapselikaksi, niin on yhteiset menot olleet aika vähissä. Mielestäni mummolassa ei pitäisi olla mitään aikuisen järkeen käypää syytä, miksei sielä viihdy. Mutta äitiä tulee sielläkin niin kovasti ikävä että olen nyt viimeisen vuoden antanut asian olla ja odottanut, jos vaikka itse innostuisi asiasta.

Pojalle on todella tärkeää unilelut ja unirätit (=äidin yöpaita). Jos annan, niin kantelee rättiä koko päivän. Meillä ei ole pojalle vauvana mitenkään unirättiä koskaan tarjottu, keksi sen itse ja alkuun kanteli mitä tahansa mun paitaa, nyt on sovittu että vaan tiettyjä paitoja saa käyttää unirättinä kun ne on sitten päiväkodissakin mukana.

Esimerkkejä olisi muitakin mutta ehkä tästä saa jo jonkinlaisen käsityksen tilanteesta.

Huokaus. Onko tämä normaalia ja miten äitiin takertumista voisi vähentää?
 
Kuinka paljon poika on isänsä kanssa? Kuinka paljon tekee yhdessä niitä ns. miestenjuttuja? Sehän tuohon auttaisi.

Kukatko naisten juttu. Hahaa... parhaat puutarhurit ja kasvitutkijat ovat miehiä ;)
 
Kuule kyllämse teini-iässä viimeistään helpottaa. Koita hyväksyä se ettei kaikki voi olla luonteeltaan samanlaisia, ei se haittaa vaikka joku ois joukossa herkempi tai leikkis mieluummintyttöjen kanssa. Etenkin kuulostaa että sun miehes pitäis se hyväksyä. Tekee tosi pahaa lapsen itsetunnolle jos kokee että on vanhempien mielestä jotenkin vääränlainein.
Minusta kiinnostus tutkimiseen ja luonnontieteiseen ei muuten ole mikään tyttömäinen ominaisuus. Olisin ylpeä lapsestani että on kiinnostunut moisesta. Voittehan tutkia välillä myös erilaisia kivilajeja tms, ei sen tarvi rajoittua pelkästään kukkiin.
 
En tiedä tuon ikäisistä lapsista (vielä) kovin paljon, mutta kuulostaa ihanalta ja herkältä lapselta, oma taaperonikin rakastaa kovasti kukkia ja äitiään.

Jos teillä on tarve viettää kahdenkeskistä aikaa, onnistuisiko paremmin, jos joku muu hoitaja tulisi teille kotiin?
 
[QUOTE="hih";26411313]Ja mä kun oikein kannustan poikaani hoitamaan nukkeja ja keräämään kukkia :D

Kuulostaa siltä, että isä ei vietä tarpeeksi aikaa lapsensa kanssa.[/QUOTE]

Ja meillä 4,5v sälli hoitaa nukkeja ja keräilee kukkia. Tutkii niitä jne...ohan niitä paljon miehiä biologeina jne.
 
Tässä saattaa olla kyse turvattomasti kiintyneestä lapsesta (siihen neuvolhenkilökunta on opetettu puuttumaan). Olen ymmärtänyt, että tämä ilmiö on itseasiassa lisääntynyt viime vuosina. Lapsia ei auteta itsenäistymään tai säätelemään itse esim eroahdistusta. On pohdittu mm kiintymyysvanhemmuuden vaikutusta tähän (esim. lapsi samassa sängyssä 5v asti, jolloin ei opita nukahtamaan yksin, tärkeä itsesäätelyn osa tai kaikkien ongelmien silottelu lapsen tieltä).

Herkkyys on luonteenpiirre, ei se neuvolaa kiinnosta.
 
Lapsi nukkuu omassa sängyssä, on nukkunut 6 kk iästä. Nukutetaan kylläkin edelleen eli nukkuu omassa huoneessaan ja ollaan vieressä lattialla tms. kunnes nukahtanut. Isä viettää pojan kanssa aikaa päivittäin, tosin aina ei yhtä "laatuaikaa" vaan usein mies menee siitä mistä aita on matalin ja on paikalla ollessaan usein poissaoleva (ei keskity kunnolla lapseen). Mutta esim. ulkoilee lapsen kanssa kyllä lähes joka päivä, painii jne. Ja isänsä kyllä halisi jne. mutta poika ei siitä välitä. Äitin kanssa vaan pitää halia ja kun en itse ole mikään halijatyyppi, tämä tuntuu välillä olevan jopa rasite.. Mies olisi enemmän sellainen rapsuttelija ja halija tyyppi mutta hän ei tähän kelpaa. Mä yritän kyllä jaksaa tätä läheisyyden kaipuuta mutta kun en itse ole sellainen kylki kyljessä kyhnääjä tyyppi YHTÄÄN, niin..

Ulkopuolista hoitajaa on harkittu. Nyt sellaisen voisi jo hankkia. Kyseessä kuitenkin moniallerginen astmaatikko eli samaa hoitajaa sitten haluttais käyttää, johon voisi luottaa.

Eroahdistusta on kausittain ollut mutta en oikein osaa tätä siksikään nyt tulkita. Ero äidistä on se vaikein mutta kyllä mummonkin, kavereiden ja serkkujenkin perän itketään, jos on oikein kivaa ollut ja toinen lähtee pois.
 
no voisko sitten olla ongelma tuo, että poika vaistoaa ettei äiti viihdy lähellä, ja yrittää ripustautumalla korjata ongelmaa? pienihän tietenkin tulkitsee asian niin, että hän ei ole äidille tarpeeksi mieluinen.

eli epävarmuudesta olisi kuitenkin kyse, ja tavallaan lapsi korjaa tilannetta parhaan taitonsa mukaan?
 

Uusimmat

Yhteistyössä