Neuvoja kaipailisin...

[Haasteellista elämää]

Heipsan,

Toivottavasti pahantuuliset keskustelijat pysyisivät tästä ketjusta poissa, ehkä turha toive, mutta yritetään, elikä:

Elämäntilanne on haastava tällä hetkellä, 2 lasta, kumpikin alle 3-vuotiaita. Isommalla ihan järjetön uhma edelleen ja hän on erittäin huono syömään, siis ERITTÄIN itsepäinen kaveri. Syömisen takia on tapeltu, on haettu apua, on sovittu että ei enää tapella, vaan pääasia että maistaa ja ylipäänsä syö jotain. Rahaa menee hukkaan ihan älyttömästi, koska kaikenlaista aina valmistan, kuorin ja pilkon- useimmiten turhaan, aika turhauttavaa kaikinpuolin.

Lapsen on pakko syödä diabeteksen takia, ja käytössämme on sitova hoitomuoto, jossa on säännöllisest aikataulut. Ruokamäärä on laskettava, ja se on erittäin vaikeaa jos tuosta maistoi pikkasen, toisesta taas pikkasen, tyyliin kaksi rypälettä, ehkä kastiketta lusikallisen, ehkä 4 makaronia jne.

Montaa hetkeä ei vuorokaudessa ole, jolloin olisi turvallista lähteä ulos + lapsi olisi virkeä. Tyhjässä leikkipuistossa ei viihdy yhtään.

Onko ainut vaihtoehto päiväkoti? Ja osaako siellä poikaa hoitaa kukaan niin hyvin, että hoitotasapaino olisi yhtä hyvä kun mun hoidossa?


Uskon, että syöminen paranee kun ikää tulee lisää. Kun ymmärrys lisääntyy. Tämä on vain niin vaativa vaihe, eikä voida elää yhtään kun muut lapsiperheet. Asia varmasti olisi helpompi, jos ei olisi kuopusta, mutta kun on enkä tietystikään kadu yhtään.

Lapsi ei myöskään puhu vielä selkeästi, eikä tottele ohjeita. Välillä tuntuu ettei ymmärrä mitä kysyn, tai ohjeistan. Puheterapiassa olemme. Kaikki muutkin tutkimukset esim. aspergeria varten on vaiheessa. Puistossa käyminen onnituneesti on saavutus, poika on todella oikukas ja on todella raskasta kantaa rimpuilevaa painavaa poikaa ja samalla työntää rattaita. Joskus kävelee hienosti omin jaloin.

Pärjätään kuitenkin hyvin, vaikka rankkaa on. Antaisin diabeteksen pois tietysti heti, jos joku sen pois ottaisi.


Kiitos jos luit loppuun ja jaksaisit jotain vinkata!

 

[Haasteellista elämää]

Eikö kellään mitään neuvoja?

Tämän vielä voisin kertoa, lounaalla ja päivällisellä pitää syödä n. 30 hh ja ongelma on lähinnä se, että poika ei syö kun nälkäisenä, ja kun pahin näläntunne katoaa häneltä nopeasti, ei mitenkään tule toi 30 hh täyteen kun lopettaa syömisen ja joka ruokailulla on syötävä jotain makeaa että saa hiilarit täyteen. Syö siis joka päivä herkkuja, mikä ei oo mun mielestä hyvä asia, mutta pakon sanelema juttu tällä hetkellä.

 

[nostoa]

nostoa

 

[up]

nosto

 

[Äitee]

on syötävä joka aterialla makeaa? onhan hiilihydraatteja muuaallakin kuin makeassa. mitä jos keskustelisit asiasta lasta hoitavan lääkärin kanssa, hän varmaan osaisi auttaa.
Ja toisaalta tuo hoitoon vienti ajatus ei ole yhtään hullumpi. lapsi saa siellä selkeät rajat ja yleensä ruokailu hoidossa sujuu paremmin.
ylipäänsä sinuna ottaisin kovemmat ohjat lapsen kanssa.

 

[Otsoemo]

En osaa valitettavasti neuvoa. Ei kuulosta helpolta tosiaankaan teijän arki. Voin sanoa vaan että voimia!

 

[edelleen]

on syötävä joka aterialla makeaa? onhan hiilihydraatteja muuaallakin kuin makeassa. mitä jos keskustelisit asiasta lasta hoitavan lääkärin kanssa, hän varmaan osaisi auttaa.
Ja toisaalta tuo hoitoon vienti ajatus ei ole yhtään hullumpi. lapsi saa siellä selkeät rajat ja yleensä ruokailu hoidossa sujuu paremmin.
ylipäänsä sinuna ottaisin kovemmat ohjat lapsen kanssa.

Lounaalla ja päivällisellä pitää syödä n. 30 hh ja ongelma on lähinnä se, että poika ei syö kun nälkäisenä, ja kun pahin näläntunne katoaa häneltä nopeasti, ei mitenkään tule toi 30 hh täyteen kun lopettaa syömisen ja joka ruokailulla on syötävä jotain makeaa että saa hiilarit täyteen.

 

[ap]

mitä jos keskustelisit asiasta lasta hoitavan lääkärin kanssa, hän varmaan osaisi auttaa.

Toinen lainaus jo kirjoittamastani tekstistä:

on haettu apua, on sovittu että ei enää tapella, vaan pääasia että maistaa ja ylipäänsä syö jotain.

 

[ap]

En osaa valitettavasti neuvoa. Ei kuulosta helpolta tosiaankaan teijän arki. Voin sanoa vaan että voimia!

Kiitos sanoistasi!

Joskus jo pelkkä tälläinen positiivinen kommentti tuntuu ihan kivalta!

Eipä tässä voi kun elää päivä kerrallaan ja toivoa, että poika tuosta kasvaa ja järkiintyy, eli rauhoittuu!

 

[ap]

Tällä hoitomuodolla ei pärjäisi päivähoidossa, sillä meillä on eri rytmit mitä hoitopaikassa. Se pitäisi ensimmäiseksi muuttaa monipistoshoitoon ja osaako hoitajat pistää, mitata ja laskea hiilarit, ja lähinnä ymmärtävätkö siellä verensokerin käyttäytymistä. Meiltäkin kesti melkein vuosi oppia, miten he oppisivat heti??

 

[ap]

Ei vissiin yhtä kiintoisa aihe kun esim. Sillä siisti, valitan.

No enpä mä uskonutkaan täältä neuvoja saavan, ehkä vähän toivoin, että joku diabeetikon tai yhtä uhmailevan äiti/isä tulisi kertomaan omasta arjestaan. Ehkä vielä nostelen joskus...

 

[nannannaa]

Mitä ohjeita sulle on annettu, kun olette hakeneet apua? Onko niistä ollut hyötyä? Varmaan on myös osittain niin, että lapsesi on oppinut siihen, että saa herkkuja jos ei syö ruokaa. Ymmärrän kyllä että pakkotilanne, varmasti tosi vaikeaa.. Miten lapsi siis käyttäytyy esim. kieltäytyessään ruoasta?

 

[ap]

Mitä ohjeita sulle on annettu, kun olette hakeneet apua? Onko niistä ollut hyötyä? Varmaan on myös osittain niin, että lapsesi on oppinut siihen, että saa herkkuja jos ei syö ruokaa. Ymmärrän kyllä että pakkotilanne, varmasti tosi vaikeaa.. Miten lapsi siis käyttäytyy esim. kieltäytyessään ruoasta?

Senkin vielä sanon, että poika syö erittäin hitaasti. Diabeetikon kun olisi hyvä aika reipastahtisesti syödä. Tunti yleensä menee ruokapöydässä notkuessa ja siinä yrittämisessä.

Aikamme tapeltiin syömisen kanssa, mutta poika oksentaa hyvin herkästi jos ei tykkää jostain. Sekään ei kauheen kiva ole, että pakottaisi syömään, koska sitten oksentaa kaikki ulos.

Neuvottu on just, ettei tekisi ruokailutilanteista negatiivisia, ja siitä on nyt päästy sillä, että se loppuhiilarimäärä korvataan jollain mitä syö, eli herkuilla! Ja nyt flunssassa kieltäytyi KAIKESTA, jäätelöstä, vanukkaasta, mehusta, KAIKESTA... Sen vain sanon, että tämä diabetes on paljon isompi juttu kun olin koskaan kuvitellutkaan!

Ja vielä, että hyvin me pärjäillään, kun luopuu niistä vaateista, jotka on mahdoton tässä elämäntilanteessa toteuttaa. Tämä on opettanut armollisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Tämä on opettanut perusarjen arvostamista, terveyden arvostamista yms. Elämää ei todellakaan ole pakko elää niin kuin kuvittelee muiden elävän ja loppupeleissähän hyvin harva toteuttaa mitään ideaalivanhemmuutta!

 

[vieläköhän näkisi joku uusi tämän]

Vielä nostelen...