Neuvoinko oikein?

[Vaimo]

Jäi tässä vaivaamaan yksi asia.
Tuttava mies pyysi neuvoa kun tapasimme muissa merkeissä. Hänen avioliittonsa oli ollut repaleinen jo jonkin aikaa (hyvin pitkä liitto, ollut yhdessä opiskeluajoista lähtien), lapset olivat kasvaneet, pari jäänyt kahden. Vaimonsa teki samaan aikaan surutyötä sisarensa kuoleman vuoksi. Oli siis ongelmia.
Lopulta riitaa oli niin paljon että vaimonsa muutti pois ja ero pantiin vireille. Pian mies löysi toisen, uuden naisen, pari kertaa eronneen, joka kuulemma on rakastunut tulisesti.
Mies on hyvässä asemassa ja kohtuullisen varakaskin. Hän liikkuu tämän naisen kanssa viikonloppuisin, matkustelee jne.
Nyt hän kuitenkin kertoi, että suhteet vaimoon ovat taas lämpenemässä. Hän kaipaa vaimoaan, lopullista eroa ei ole haettu. Miehen aikuiset lapset eivät hyväksy uutta ihastusta, mies sanoi että rakkaudeksi sitä ei voi sanoa. Hän sanoi, että hän on ollut kerran rakastunut ja lujasti, vaimoonsa.
Hän on siis valinnan edessä. Minä neuvoin että yrittäisi nyt vain sopia vaimonsa kanssa. Mies tuntui neuvosta onnelliselta mutta sanoi että kaikki on niin vaikeaa. Uusi ihastus on mustasukkainen ja tarrautuukin. Vanha vaimo epäröi vielä.
Miten tässä nyt auttaisi? Nimittäin jos neuvoa vielä pyydetään. Onkohan mehellä vielä mahdollisuuksia paikata liittonsa vai onko hän mennyt liian pitkälle.
Mies on erityisen loukkaantunut siitä että vaimonsa muutti pois vaikka ei ollut mitään syytä miehen mielestä.
Itse elän niin onnellisen tukevassa liitossa etten oikein osaa paneutua tämän tyyppiseen ongelmaan.

 

[Mi]

Ei passaa puuttua toisten suhteisiin. Jos huonosti käy, saat syyt niskoillesi...(ehkä). Parempi vaikka sanoa, miten SINÄ toimisit tässä tilanteessa, ei miten ko. miehen tulisi toimia. Mies tietysti pyytää ystävän neuvoa, mutta ei kannata toisia neuvoa muuten kuin ""seuraamalla oman sydämen/järjen ääntä ja toimittava sen mukaisesti"".

 

[Aivan]

Mi on 110% oikeassa! Tuollaisissa asioissa ei voi muuta neuvoa antaa!

Ja toinen on että älä ihmeessä ""sekaannu"" muiden parisuhde asioihin! Vaikka et olekkaan sekaantunut, koska sinulta on pyydetty neuvoa. Mutta todella noudata Mi:n neuvoa.

Ainut mitä voit tehdä, on vain neuvoa miestä kuuntelemaan omaa sydäntään!

 

[Vaimo]

Yritinkin olla sekaantumatta vaikka minua pikkuisen (ihan vähän) tökkiikin tuon uuden ihastuksen ilmiselvä yliaktiivisuus ja lievä takertuminenkin. Mies selvästi kaipaa vaimoaan, mutta minäkin epäilen että tuossa on jo menty liian pitkälle.
Mies suree lastensa ""menetystä"". Tytär ei hyväksy uutta ihmissuhdetta, ei suostu edes keskustellessaan katsomaan naista. Tällä tytöllä on jo lapsikin joten isoisä-suhdekin on vaarassa mennä mönkään.
Neuvoin niin että minä yrittäisin vielä rakentaa suhdetta vaimoon, silloin on kaikki yritetty. Neuvoin myös että uudessa suhteessa ei pidä hätiköidä vaikka naisella näyttäisikin olevan ""kiire"".

 

[Mille]

""Mies tietysti pyytää ystävän neuvoa, mutta ei kannata toisia neuvoa muuten kuin ""seuraamalla oman sydämen/järjen ääntä ja toimittava sen mukaisesti"".""

Kunpa tällaisen neuvon olisinkin saanut, kun sitä hain sieltä ja täältä.

Ap. on toiminut hyvänä ystävänä ja kuuntelijana. Terapeuttia ei kuitenkaan kannata lähteä leikkimään.
Heissäkin on joka lähtöön.

Suosittele miehelle kirjojen lukemista ja vertaistukea.
Itse eronneena en enää osaisi elää exäni kanssa vaikka pidänkin hänestä. Vuodet ovat jo tehneet tehtävänsä.
Ehkä pari elää hyvinä ystävinä. Minusta sellainen kahden aikuisen suhde on ihanin elämäntapa. Vapaus tulla ja mennä.

Miten ihmeessä uskallamme kysellä Elleissä toisiltamme apua ja neuvoa. Kukaan meistä ei tunne toisiamme live-elämässä? Kirjoittaminen selventää ajatuksia, on hyvää terapiaa ja ajankulua. Ellit tökkii taas melko pahasti.

Jos mies oireilee pahasti, niin apua löytyy vaikka mistä. Fiksuna miehenä hän ei varmasti jätä apua hakematta.

Katsoin eilen Kesäkirja A&Ö:n. Siinä naiskirjailja kertoi uusimmasta surukirjastaan Keskeneräinen. Ehkä mies voisi antaa tuon kirjan vaimolleen lahjaksi. Surua voi käsitellä myös sururyhmissä. Ei avioero ole läheisen poismenon seuraus. Nelikymppisenä on elämässä kasvunpaikka.
Avioerossa on paljon hyvääkin. Ainakin turha tavara karsiutuu pois nurkista.

 

[Kielo]

Pitkä avioliitto minullakin takana ja repalainen liittokin,mutta veljeni äkillinen poismeno vajaat 4 kuukautta sitten laukaisi todella pahan kriisin.Mies ei ymmärrä millainen tuska minulla on ja en jaksa enää riidellä tyhjänpäiväisistä asioista ja jos hän ei sitä ymmärrä,niin minäkin muutan pois.
Ja jos on niin tyhmä ettei jaksa yhtään tukea ja menee heti vieraisiin,niin takaisin en ota.

 

[ääni]

Siihen oman sydämen kuuntelemiseen kuuluu väistämättä myös niitä arvoja, jotka mies on vaarassa menettää (suhde lapsiin ja lasten lapsiin), jos hän aikoisi jatkaa onnahtelevaa ja taatusti tasapainottomaksi jäävää elämää uuden 'kiirehtivän' naisen talutushihnassa.
- näin on -

 

[böing]

""Tytär ei hyväksy uutta ihmissuhdetta...""

Totuushan on kuitenkin se, ettei (aikuisellakaan) tyttärellä ole sanavaltaa isänsä parisuhteeseen. Ystävää neuvoisin ensin selvittämään välit lapsiinsa ts vääntämään rautalangasta, että tyttö ei isänsä suhteisiin voi vaikuttaa. Lapsenlastahan tytär vain rankaisee, jos puuttuu liikaa isänsä päätöksiin. Päätöksen vaimon ja tyttöystävän välillä jättäisin vasta myöhempään ajankohtaan.painostusta.

Välimatka molempiin naisiin, ja tähän sekaantuvaan tyttäreenkin, voisi helpottaa oikean ratkaisun löytymistä. Itsenäinen sinkkuelämä ilman suhdehässäköitä tekisi ystävällesi varmasti hyvää.

 

[Vaimo]

Mies on sitä miestyyppiä jolle ""sydämen ääni"" on selvää hepreaa. Yritin vähän sitä kysellä ja hän sanoi vain ettei koskaan ole sanonut rakastavansa tätä uutta suhdettaan eikä aio mennä naimisiin.
Mies ei oikein osaa eritellä tunteitaan, hänellä on vain paha olla. Hän sanoi pakenevansa työhönsä.
Näen häntä aina silloin tällöin sattumalta ja pelkään mitä sanoa kun tulee vastaan jos alkaa kysellä? Hän arvostaa mielipiteitäni kovasti.

 

[ääni]

Eihän tytär olekaan puuttumassa isänsä tekemisiin, mutta tyttärelläkin, niin kuin muillakin lapsilla, täytyy olla oikeus ilmaista omat tunteensa isän ratkaisuja ja varsinkin niihin mahdollisesti vaikuttavaa vierasta osapuolta kohtaan.

Isä ei voi enää määrätä: ""No niin lapset, nyt sitten alatte pitää tästä uudesta naisesta kuin hän olisi teidän äitinne!""

 

[Virva]

Kerroit että mies on varakas. On hyvinkin todennäköistäettä isän uusi naisia ei hyväksytä uusina perijöinä. Raadolliista mutta totta. Kuolemantapaus suvussa on nostanut perintöasiat muutenkin pintaan. Varsinkin jos naisellakin on lapsia, jotka sitten pääsevät aikanaan osingolle vuosien päästä... Sanonta, että vanhan lämmittely ei onnistu, kannattaa muistaa. Vaimo jätti kerran miksei siis toistekin. Neuvomaan aikuisia ihmisiä ei kuitenkaan voi alkaa, kuunnella voi.

 

[kirja]

Tuo kirja on siis Anna-Leena Härkösen kirjoittama ja kertoo kirjailijan sisaren itsemurhan jälkeisestä surutyöstä.

 

[öh siis]

Selkeämmin ilmaistuna: tuo kirja on siis Anna-Leena Härkösen kirjoittama ja kertoo kirjailijan omasta sisaren tekemän itsemurhan jälkeisestä surutyöstä.

 

[repe]

Jos ystävä pyytää neuvoa, niin tottakai on jotain vastattava. Typerää on mielestäni sanoa mitään 'seuraa sydämesi ääntä'. Ihminen tarvitsee tuollaisessa tilanteessa näkökantoja ja mielipiteitä. Ei mitään maailmoja syleileviä yliolkaisia fraaseja.

Mielestäni teit aivan oikein neuvoessasi ystävääsi vielä yrittämään vaimon kanssa. Jos hän ei edes kerran rakasta tätä uutta naista, niin miksi sitten viitsii olla takertujan kanssa. Niistä ei saa mitään muuta kuin ongelmia itselleen.

Vaimon ja lasten kanssa asiat kannattaa selvittää ensin ennenkuin syöksyy uusiin suhteisiin. Ei se uusi ihmissuhde mitään auta, poistaa ehkä hetken yksinäisyyttä, mutta sama vanha jomotus jää.

 

[Enzo]

Tarrautuu!? Hyi helvetti.. se jos mikä on vastenmielistä..

 

[Vaimo]

Tämä uusi nainen tekee sitä, että kun on muita läsnä (vieraisilla esim.) taputtelee koko ajan miestä, menee istumaan tämän tuolin käsinojalle, puhuu tämän puolesta (me teemme niin...jne) siis haluaa koko ajan ""merkata"" miestä. Vielä jokin aika sitten tilanne oli toisin päin. Eli mies oli innokkaampi.

 

[böing]

""Eihän tytär olekaan puuttumassa isänsä tekemisiin""

Käsitin viestin niin, että isoisä-lapsi-suhde on vaarassa, koska tytär ei hyväksy isänsä uutta suhdetta. Tätä sanoisin jo kyllä isän tekemisiin puuttumiseksi. Pahemman laatusista painostusta. Kuten aina, jos lapsia käytetään välikappaleina aikuisten välisissä ongelmissa.

""lapsilla täytyy olla oikeus ilmaista omat tunteensa isän ratkaisuja""

Tämän vuoksi mainitsinkin, että itse kehottaisin ystävää selvittämään ensin välinsä tyttärensä kanssa ja vasta sitten tekemään päätökset muissa ihmissuhteissa. Näin tyttären painostus ei vaikuta tähän päätökseen vaan mies päättää omasta elämästään itsenäisesti.

""Isä ei voi enää määrätä: ""No niin lapset, nyt sitten alatte pitää tästä uudesta naisesta kuin hän olisi teidän äitinne!"" ""

Lapset? Vaikka tytär onkin aina isänsä lapsi, on hän kuitenkin jo aikuinen ihminen. Jo vastuussa omasta lapsestaankin. Mistään pienokaisesta ja uudesta ""kamalasta"" äitipuolesta ei ole kysymys. Ja tietenkään ketään ei voi käskeä pitämään toisesta ihmisestä. Sen sijaan alkeellisimmat käyttäytymissäännöt tulee lastenkin (erityisesti aikuisten lasten, jotka itsekin ovat vanhempia) osata. Tällaiseksi lasken erimerkiksi keskusteltaessa silmiin katsomisen ja normaalin ihmisten välisen kanssakäymisen. Ystävänsä tytär voi valita itse. Isän kumppanin ja ystävien kanssa riittää asialliset välit. Jos ei muusta syystä niin rakkaudesta ja kunnioituksesta isäänsä kohtaan.

 

[böing]

""taputtelee koko ajan miestä, menee istumaan tämän tuolin käsinojalle, puhuu tämän puolesta ""

Kuulostaa korviini normaalilta rakastuneen ihmisen käyttäytymiseltä.

 

[Vaimo]

Tarkoitin että nainen on aktiivisempi ja mies passiivisempi. Nainen takertuu, hän on varmaan huomannut miehen alkavan epäröinnin.

 

[kirjasta]

""Katsoin eilen Kesäkirja A&Ö:n. Siinä naiskirjailja kertoi uusimmasta surukirjastaan Keskeneräinen.""

Korjaan virheeni. Kirjan nimi on Loppuunkäsitelty.
Kirjailija on Anna-Leena Härkönen.

Nimimerkki repe antoi hyvän vastauksen.
Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.""

Jokaisen parisuhde on yksityisasia. Kolmas pyörä tekee elämän hankalaksi. Mies päättäköön, kumpi naisista on ""heikoin lenkki"".