neljänkympin villitystäkö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynnyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynnyt

Vieras
Mitä tehdä kun miehelleni on iskenyt kymmenen vuoden avioliiton jälkeen kauhea ""menovaihde"".
Neljäkymppinen mies käyttäytyy kuin kaksikymppinen pojan ""hupakko"".
Rakastan miestäni yli kaiken ja toki avioliittoomme on mahtunut myös isojakin karikkoja.
Meillä on myös kaksi ihanaa lasta 5 ja 8 vuotiaat.

Nyt sitten pelkään menettävi mieheni.
Erostakin olemme keskustelleet. Mutta olen sanonut hänelle, etten halua eroa ja aion ns. taistella hänestä.
Jo lastenkin vuoksi.

Onko kenelläkään kokemusia vastaavasta. Miten olette jaksaneet? Kuinka olette toimineet?
 
Kymmenen vuotta sitten ex-vaimolleni tuli 30 villitys eikä siinä mikään auttanut,ero tuli uuden ukon astuttua kuvioihin. Joten pahalta näyttää tilanteesi, varaudu pahimpaan...
 
Aivan, mäkin justiinsa nappasin 50 kympin villitys miehen. Vaihtoi kertalaakista 15 v nuorempaan, molemmat ollaan kovin tyytyväisiä. Ei siinä mitkään silloiset ja nykyiset exät vaikuttanut mitenkään... Se oli menoa se (itse olin kyllä vapaa).
 
Vinkkinä, pysyy villitykset kaukana kun joka perjantai-iltapäivä ohjelmassa on salapillun kullitus.

[Vaimo yksinkertaisena uskoo että perjantaina täytyy painaa pitkään että saadaan viikko pulkkaan. Minä lähden aina 14:30 hommista ja kotiin tulen 18:30. Jää yli 3 tuntia kahdenkeskistä laatuaikaa!]
 
Meillä tilanne mennyt nopeasti eteenpäin.
Mies ilmoitti haluavansa erota! Hän on muuttunut ja ei käyttäydy lainkaan oman itsensä tavoin. En näe tätä siksi, että hän haluaa minusta erota vaan että, puhuu aivan järjettömiä. Ei näe, mitä ero tuo tullessaan. Ei satuta mielestään lapsia tällä teolla lainkaan. Lupaa lähestulkoon elättää minut eronkin jälkeen (mikä tietysti hyvä asia minun ja lasten kannalta)ja tulee aina apuun kun apua tarvitsemme.

Taitaa olla toinen nainen kuvioissa mukana, pahasti epäilen.

Voimia sinulle!
 
noihin elatuslupauksiin, vielä näet että riitelette eron jälkeen sen tuhannen kerran elatusasioista ja lapsen katsomisvuoroista, usko minnuu, kokemusta riittää....
 
Oikeassa olet, toinen nainen. Ota kuitenkin rauhallisesti, kasaa itsesi. Et voi juurikaan vaikuttaa meneillä olevaan prosessiin.
Pyydä lupaukset kirjallisina, mieluummin, vastaisen varalle.

Vielä vanhempana ja näissä asioissa viisaampana(luulisin) sanon sinulle, että ei maailma kohdallasi tähän kaadu, vaikka horjuukin. Pää pystyyn, kevät on tulossa ja aurinko paistaa sinullekin.
Sota ei koskaan yhtä miestä kaipaa.
 
Muista, että vaikka kuinka pahalta sinusta tuntuisi, niin anna lapsia hänelle mahdollisimman paljon, koko ajan, jatkuvasti. Silloin se toinen nainen häippäisee kuvioista. Lapsesi ovat kuitenkin sinulle lojaaleja eivätkä hyväksy sitä uutta noin vain, ja vaikka hyväksyisivätkin niin se aika on pois heidän kahdenkeskeisesta ajasta minkä lapset ovat isällään.
 
Itse voit sillä aikaa käydä tansseissa, kampaajalla, lomalla, kylpylöissä, hemmottelemassa itseäsi mielin määrin miehen antamilla rahoilla. Tee näin heti alkuunsa... Kyllä se sieltä sitten kotiin palaa. Nauti lomasta. Älä jää itkemään, sillä se ei häntä takaisin tuo.
 
kuulkaas vaan niin, että miehillä ja naisilla tuo ""villitys"" on semmosta lopun alkua. Koneet käy hetken ylikierroksilla ja sitten homma alkaa totaalisesti hiipumaan. Koneistoa pidetään yllä keinotekoisesti Viagralla ja estrogeenillä hautaan saakka.

 

Yhteistyössä