Neljänkympin kriisikö?

[surullinen]

Olen siis totaalisen kyllästynyt mieheeni ja parisuhteeseemme!;( Yhdessä olemme olleet jo 23 vuotta, lapsia on kolme, 2 teini-ikäistä ja kolmen vuoden ikäinen iltatähtemme. Ja tällä hetkellä tuntuu, että kaikki miehen ärsyttävät piirteet ovat vain korostuneet, enkä kerta kaikkiaan jaksa edes katsoa koko miestä!;( Olen yrittänyt hänen kanssaan puhua asiasta ja ehdottanut "aikalisää", mutta hänen mielestään se on ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto, mustasukkaisena miehenä epäilee minun heti hyppäävän ensimmäisen kaksilahkeisen vastaantulijan sänkyyn. Olen kovasti yrittänyt kaivaa tunteistani edes jonkinlaista rakkauden merkkiä häntä kohtaan, mutta tällä hetkellä en voi sanoa rakastavani häntä, kaikki intohimokin on jo kauan sitten kuollut väliltämme! Onko tämä nyt sitten sitä kuuluisaa "erilleen kasvamista", joka niin monella johtaa lopulliseen eroon? Onko kellään muulla tällaisia tuntemuksia?

 

[joo]

tuttu juttu. Käy aidan toisella puolella (salaa). Kyllä se siitä ajan kanssa. Erota ei kannata.
Tiedän että paskaa tulee niskaan, mutta näin minä toimin kerran.

 

[kipinäinensääri]

Ja mulla 3-kympin kriisi :kieh:

Ei ole herkkua tämäkään :hug:

 

[vieras]

Aikalisä kehiin vaan! Itse jouduin keskustelemaan jonkin aikaa (melkein puoli vuotta) yksin näistä vaikeista asioista, kun mies ei osannut sanoa mitään. Lopulta keskustelu onnistuu miehen kanssa, pohdimme monesti eroa ja olimme vähän aikaa etäisempiä. Luulen, että me emme ole kasvaneet erilleen vaan meillä on kriisi. Ainakin toivon niin.

 

[ap]

tuttu juttu. Käy aidan toisella puolella (salaa). Kyllä se siitä ajan kanssa. Erota ei kannata.
Tiedän että paskaa tulee niskaan, mutta näin minä toimin kerran.

No helpottiko?

 

[Mukamaspipsa]

Ihan normaalilta kuulostaa.
Mutta kyllä tosta fiiliksestä yliki voi päästä, jos kovasti tahtoa löytyy. Eihän se tietenkään tosta noin vain käy, mutta pikkuhiljaa.

 

[ap]

Ihan normaalilta kuulostaa.
Mutta kyllä tosta fiiliksestä yliki voi päästä, jos kovasti tahtoa löytyy. Eihän se tietenkään tosta noin vain käy, mutta pikkuhiljaa.

Jaa-a, kun sitä tahtoa ja voimaa siihen jostain saisi! Täytän ihan näinä päivinä 40v, ja nyt sitä vasta onkin alkanut miettimään, että jää paljosta paitsi "kituessaan" tällaisessa parisuhteessa.

 

[halinalle]

Ja mulla 3-kympin kriisi :kieh:

Ei ole herkkua tämäkään :hug:

joo, täällä kansa yks sen omaava.

 

[viivin]

:wave: täällä kans alkava 40-kriisi. Työpaikka sai lähteä ja jäin ihmettelemään mitäs nyt tekis. 30-kriissä heivasin ukon pellolle . Oltiin kait vaan tottumuksesta yhdessä, mitään yhteistä ei ollut ja ukolla omat menot (siis vieraissa kävi). Sitä kituuttelin vuosia kunnes tajusin tehdä ratkaisun... tosin meillä ei ollut lapsia. Joten koittapa puhua ukollesi vain siitä aikalisästä niin saisitte kumpikin miettiä rauhassa mitä teette... jos vain mahdollista.

 

[ap]

:wave: täällä kans alkava 40-kriisi. Työpaikka sai lähteä ja jäin ihmettelemään mitäs nyt tekis. 30-kriissä heivasin ukon pellolle . Oltiin kait vaan tottumuksesta yhdessä, mitään yhteistä ei ollut ja ukolla omat menot (siis vieraissa kävi). Sitä kituuttelin vuosia kunnes tajusin tehdä ratkaisun... tosin meillä ei ollut lapsia. Joten koittapa puhua ukollesi vain siitä aikalisästä niin saisitte kumpikin miettiä rauhassa mitä teette... jos vain mahdollista.

Kai se meilläkin on enimmäkseen tuota tottumusta, teini-iästä asti kuitenkin ollaan oltu yhdessä. Nyt minäkin jatkuvasti haaveilen omasta asunnosta ja omasta elämästä, jo miehen ilta-ja yövuorot ovat mulle oikein juhlaa! Tuo aikalisä meillä ei onnistu, mieheni on aina ollut ihan sairaalloisen mustasukkainen, sen takia en ole voinut käydä ikinä edes missään työpaikan virkistäytymisreissuilla.

 

[joo]

tuttu juttu. Käy aidan toisella puolella (salaa). Kyllä se siitä ajan kanssa. Erota ei kannata.
Tiedän että paskaa tulee niskaan, mutta näin minä toimin kerran.

No helpottiko?

Siis helpotti!! oikeasti.

 

[Black Diamond]

Ja mulla 3-kympin kriisi :kieh:

Ei ole herkkua tämäkään :hug:

Mulla on se vieläkin ja 2v. päästä olen 40v. :kieh:

 

[joo]

tuttu juttu. Käy aidan toisella puolella (salaa). Kyllä se siitä ajan kanssa. Erota ei kannata.
Tiedän että paskaa tulee niskaan, mutta näin minä toimin kerran.

No helpottiko?

Siis helpotti!! oikeasti.

Ja lisään viellä että suhde oli 4kk toisen kanssa. Kun pääsi "irti" vähän, niin koti ja perhe oli takaisin tullessa taas kaikista tärkein.

 

[ap]

tuttu juttu. Käy aidan toisella puolella (salaa). Kyllä se siitä ajan kanssa. Erota ei kannata.
Tiedän että paskaa tulee niskaan, mutta näin minä toimin kerran.

No helpottiko?

Siis helpotti!! oikeasti.

Ja lisään viellä että suhde oli 4kk toisen kanssa. Kun pääsi "irti" vähän, niin koti ja perhe oli takaisin tullessa taas kaikista tärkein.

Asuitko siis poissa perheen luota välillä? Mulla mies sen verran ylpeä, että ei varmasti ottaisi enää takaisin sen jälkeen. Mutta muuten tuo "aidan toisella puolella" käynti kiinnostaisi kovasti. Kunhan siihen ensin löytyisi edes tilaisuutta!