V
vuodattaja
Vieras
Mies on tällä hetkellä työssä, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Isosta kaupungista huolimatta työtilanne on muuttunut surkeaksi aika yllättäen eikä näytä olevan suosittelijoilla tai työtodistuksilla mitään merkitystä, kun ei edes haastatteluun pääse (ennen pääsi ja sai valita paikkansa). Joutui omalta alaltaan työttömäksi pari kuukautta sitten ja otti pakon edessä vastaan työn, jossa on edes vähän entisen työn elementtejä. Tässä yhtälössä on seuraavanlainen ongelma: mies on työssä, josta ei erityisemmin pidä eikä koe sen edes sopivan hänelle -> palaa nopeasti loppuun, vaikka tekee vajaata viikkoa -> rahaa jää heikosti käteen, hyvä että laskuista selvitään -> miestä vituttaa entistä enemmän ja loputkin motivaatiosta menee. 
Elämä ei ole joo reilua, mutta juuri nyt tuntuu siltä että ainakin tämä yhtälö on kestämätön.
Miksi mies ei sitten jäisi koti-isäksi esikoisen ja vauvan kanssa? Koska minä en saa töitä mistään. Ennen lapsia olin pitkäaikaistyötön sairauteni vuoksi vuosia ja vaikka kuntouduin, palkkatöihin en päässyt missään vaiheessa. Saimme lapset kun miehen työtilanne oli vielä hyvä ja usko tulevaisuuteen vahva. Mutta nyt, tilanteen ollessa tätä luokkaa...mitä tässä pitäisi tehdä?
Miehen valmistumisesta ei ole kolmea vuottakaan ja osa opintolainaa vielä maksamatta eli opiskelu ei liene realistinen vaihtoehto. Minun tyhjällä työhistoriallani ei pääse edes kaupan kassalle (minne menisin mielelläni). Mitä vaihtoehtoja meille jää, oikeasti? Olen yrittänyt miettiä jokaista mahdollista ratkaisua mitään keksimättä. Mies palaa varmasti loppuun tämän vuoden aikana, jossei onnistu saamaan oman alansa töitä (hakee koko ajan), käytöksensä on muuttunut todella ikäväksi ja väsyy nykyään hyvin helposti. Haluaisin auttaa häntä, mutten tiedä miten!
Elämä ei ole joo reilua, mutta juuri nyt tuntuu siltä että ainakin tämä yhtälö on kestämätön. Miksi mies ei sitten jäisi koti-isäksi esikoisen ja vauvan kanssa? Koska minä en saa töitä mistään. Ennen lapsia olin pitkäaikaistyötön sairauteni vuoksi vuosia ja vaikka kuntouduin, palkkatöihin en päässyt missään vaiheessa. Saimme lapset kun miehen työtilanne oli vielä hyvä ja usko tulevaisuuteen vahva. Mutta nyt, tilanteen ollessa tätä luokkaa...mitä tässä pitäisi tehdä?
Miehen valmistumisesta ei ole kolmea vuottakaan ja osa opintolainaa vielä maksamatta eli opiskelu ei liene realistinen vaihtoehto. Minun tyhjällä työhistoriallani ei pääse edes kaupan kassalle (minne menisin mielelläni). Mitä vaihtoehtoja meille jää, oikeasti? Olen yrittänyt miettiä jokaista mahdollista ratkaisua mitään keksimättä. Mies palaa varmasti loppuun tämän vuoden aikana, jossei onnistu saamaan oman alansa töitä (hakee koko ajan), käytöksensä on muuttunut todella ikäväksi ja väsyy nykyään hyvin helposti. Haluaisin auttaa häntä, mutten tiedä miten!
