Neljäs tuloillaan! Uusi pino!

Santtu81: :hug: Töissä uskoisin ihmisten käsittävän, miten vaikeaa sulla nyt on, ainakin toivottavasti. Kyllä se siitä! Ehkä vois miettiä uudestaan ns. turvallisilla viikoilla, jos sitten ois jo vähän omakin olo rahoittunut.
Ja pääset ehkä ultraankin, voi jee! Niillä on varmaan sen verran hyvät vehkeet, että voi sykekin löytyä, silloin on jo kuitenki sitten 6+4. Mutta varmaan katsii varustautua sen mukkaan, että sykettä ei välttämättä löydy, niin ettei pety, kun se on ihan tuurista ja vehkeistä kiinni, miten noilla viikoilla löytyy.

Tervetuloa Jemie, laitoin sutkin listaan. Laittakaahan tulemaan noita muitakin tietoja, ikiä sun muuta, jos ette halua tuota synnäriä paljastaa, täydennän sitten listaa.

Mulla on tänään ollu hyvä päivä, tosin nyt on ollut varmaan viikon jo ihan armoton väsymys. En vaan jaksais mitään. Yleensä kuitenkin kohtuutouhukas ja saan kotihommat tehdyksi, niin nyt tuntuu, että pitää oikein ekstraa tsempata, että jaksaa. Ja ruoan kanssa on pitänyt olla tarkkana. Helposti alkaa tärisyttämään, jos sokerit tippuu eli syödä pitää säännöllisesti (mitä en tosiaankaan aina muista...).
Mulla on jo tosiaan sen kokoinen masureppu, että kaverit jo huomaa, jos tulevat käymään... Vitsi kun pystyis oottelemmaan tuonne ultraan asti ja kävis sitten vasta töissä ilmoittelemassa tiloista.

Wandii 8+1

 

Tosiaan ikä jäikin ilmoittamatta, sitä on 30..ja kai tuon synnärinkin voi laittaa, joka on Kys. Voipi olla, että joku tuttu osaa bongata, mutta eiköhän tämä jossain välissä paljastu!

Täällä on menossa huimat 4+4, olo on heikko,tissit hajoaa, selkä kipeä ja vätystää! Mutta itsepä tätä halusin :-D
Toissapäivänä tuli kerrottua anopille ja appiukolle uutiset, tosin tekstarilla! Eilen anoppi sitten fb:ssa kirjoitti, että olivat kyllä kiljuneet riemusta miedän uutisista. Tuntuu tosi ihanalle, koska suurimmalle osalle tämä tulee negatiivisena yllärinä. Enkä ihmettele, ollaan oltu vasta hetken aikaa yhdessä, mulla ero pitkästä suhteesta takana viime vuonna. Ja silti tämä juttu tuntuu omaan sydämeen niin oikealta! Ei ruusuilla tanssimiselta, mutta kaikki van sujuu niin helposti!

Täytynee lähteä luennolle! Anteeksi oma napaisuus..

 

Mun mielestä on tosi ikävää, jos suhtaudutaan nihkeästi, jos lapsi on kuitenkin toivottu ja odotettu vanhempiensa puolesta. Se loukkaa kyllä. Siinä pitäis jo osata niellä tunteensa ja onnitella, kun huomaa, että lapsi on haluttu ja toivottu. Aikuisilta ihmisiltä luulisi onnistuvan.
Lähipiirissä kävi sellainen tapaus, että ns. toinen nainen alkoi odottaa varatulle miehelle lasta. Ero tyttöystävästä oli jo kuitenkin käynnissä, mutta raskaus tuli ikävänä yllätyksenä monille ja shokkina äidillekin. Nyt lapsi on jo lähes koululainen, vanhempansa naimisissa ja isovanhemmat, jotka pitivät naista ensin onnenonkijana (perhe varakas) ovat aivan ihastuneita lapseen ja myös miniään (joka muuten vaati avioehdon).

En tiiä onko viisasta, mutta kysyn kuitenkin, kun rupesi kiinnostamaan tuon Jemien kirjotuksen jälkeen. Miten kelläkin on nuo perhekuviot? Onko uusperhe vai pitkä vääntö yhden kanssa? Onko viimeinen lapsi vai vieläkö tulee lisää?

Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen löytänyt heti kerralla sen elämäni miehen. Kolmastoista vuosi menossa ja rakkautta riittää, joten meillä on perhekuviokin aika yksinkertainen. Ja meille ei ole tulossa enää lisää. Tämä on viimeinen, ns. kerta kiellon päälle, kun ajateltiin hetken jo kuopuksen olevan se viimeinen.

 

Wandiin kyselyyn vastaan:

Miehen kanssa yhtä pidetty 9,5v josta naimisissa oltu 7,5v. Lapset siis ovat meidän molempien. Kolme meille piti vaan tulla, tai että katotaan sitä neljättä sitten 5v päästä kun kierukka pitäisi vaihtaa, mutta kaikki ei mennyt kuten suunniteltiin ja nelonen tuleekin nyt. Se päätettiin jo heti kolmosen syntymän jälkeen. Itsellä ajatus että voisi ehkä vielä yhden, sitten kun kierukan aika umpeutuu (siis joskus sitten), mutta mies on edelleen kannassaan että tämä riittää.

Se on opittu tässä syksyn aikana ettei kannata kovin suuria päätöksiä ja suunnitelmia tehdä etukäteen, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Pokspoks 6+0

 

Ei paljoa ole kiireltä ehtinyt täällä käymään. Käynyt kyllä lukemassa muiden tekstei muttei itse ehtinyt mitään kirjoittaa.

Meillä vähän sama tilanne kuin Jemiellä. Ollaan yhdessä oltu vasta vähän aikaa ja nyt yhteinen lapsi tulossa. Itse eronnut pitkästä suhteesta reilu 2 vuotta sitten. Ei tämä raskaus ollut suunniteltu juttu mutta tiedettiin et näin voi tapahtua ja iloinen ylläri se olikin. Muutamat ihmiset jo tietää raskaudesta (ei tätä turvonnutta mahaa enään pysty piilottaa) ja he olleet onnellisia meidän puolesta. Mutta tiedän, et myöhemmin tulee negatiivista juttua myöskin. Mutta enpä niistä jaksa sit murehtia. Tärkeintä et me tiedämme lapsen olevan tervetullut ja sitä tullaan suuresti rakastamaan. Tähän voisin viel sanoa et eniten kyllä mua pelotti kertoa omille lapsilleni. Mutta lasten reaktio olikin aivan ihana. Kaikki 3 lasta siitä hetkestä lähtien käynyt joka aamu ja ilta antaa suukon "nupulle". Nuorin melkein päivittäin kysyy joko se potkii. Häntä niin kovasti kiinnostaa tuntea vauvan potkui.

Siiseli84 & nuppu 7+4

 

Missä vaiheessa muut olette kertoneet lapsille? Me ei vielä uskalleta ja mietittiinkin kuinka pitkälle voisi venyttää.. Lapsetkin kuitenkin menettäneet siskonsa.

 

Muutaman keskenmenon kokeneena me ainakin opimme ettei lapsille heti kerrota, ei ne mitään niin suurta missaa jos kertookin vasta myöhemmin. Ehtivät odottaa vauvaa yhtä paljon sittenkin. Tämä meidän päätös ollut, koska aikoinaan esikoinen otti hyvin raskaasti myöhäisen keskenmenon.. Säästettiin lapset mahdolliselta pettymykseltä ja hyvä niin vaikka kaikki mennytkin hyvin nyt!!

Tämän raskauden kohdalle kerroimme tai mies paljasti rv 12-13 kohdalla (2 varhaisultraa oli takana ja kunnan np-ultra). Itse olisin vielä muutaman viikon odottanut..

Täällä tänään poksuu jo 41 viikkoa. Ja yhdessä kasassa. Onneksi tuntemuksia lähestyvään h-hetkeen tullut jo vähän. Ens viikon ke ya-kontrolli ja 23.päivä käynnistys ellei aikaisemmin ole tullut.
Odotellaan :xmas:
Mukavaa viikonloppua kaikille :wave:
41+0 :heart:

 

Meillä ei kerrota lapsille, ennekuin tieto on ns. vapaata riistaa eli vasta sitten, kun kaikki saavat tietää. Meillä on ainakin niin lörpät lapset, että heti lipsahtaisi koulussa kavereille = koko kylä tietää. Enkä halua vannotella lapsia pitämään salaisuuksia, kun tuskin se onnistuisi. Neuvolan ultran jälkeen kerron kyllä heille ja muillekin.
Nyt on viikonloppuna yksi palaveri työkaverin ja sijaisen kanssa ja taidan asian siellä livauttaa ilmoille. Tiedän, että on hälle ja hänen perheelle se tieto on mieluinen, saa nuori ihminen lisää oman alan työkokemusta. Sitä tuntee itsensä oikein hyväntekijäksi, vaikka omaa onnea vaan tavoittelee.

 

Neljäskö olet näköjään jo hieman rauhallisemmalla mielellä vauvan syntymän suhteen. Nyt ei ole enää kuin loppurutistus ja sitten raskaus on ohi ja vauva arki alkaa

Wandii Meille on ihan varmasti tulossa viimeinen lapsi ja mulla on lähete sterilisaatioon olemassa. Ajattelin että olis jotenkin haikeaa odottaa ihan oikeasti viimeistä kertaa, mutta ei. Ja sekin kyllä kertoo että sterilisaatio on oikea päätös. Meidän lapsilukumme on sitten täysi. Toki olen miettinyt asian myös siltä pahimmalta kannalta, että jos joku lapsista joskus kuolee tms. niin siltikään en halua enää enempää lapsia.

Me kerroimme lapsille rv12 jälkeen, jolloin sitten kerroimme muillekkin ja lapset tietysti levittivät itse myös vauvauutisia. Olemme kertoneet lapsille myös vauvan sukupuolen, emmekä salailleet sitä muiltakaan. Aikaisemmin olemme pitäneet tiedon vain itsellämme.

Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä 8-vuotta. Eli aika pian tapaamisen jälkeen aloin odottaa esikoista ja tiedän että moni ajatteli että ei tuo juttu kestä... No tässä väliss tietysti on vaihdettu kihlat ja oltu naimisissakin 4-vuotta.

E-V-A ja typy 32+1

 

Meidän ei pitänyt kertoa mutta tätä kun ei ole voinut salata rv5+3 lähtien. Tyttö huomasikin jo heti turvonneen mahan ja alkoi aavistelee mistä kyse. Hän myöskin ihmetteli kun olin todella väsynyt ja pahoinvoiva ja huolestui et mikä mulla on.
Ja tulihan se huomattua et varsinkin pojat on kovia hölösuita. Pari päivää sit meillä oli vieraita ja nuorin poika tuli viereeni kysyen tietääkö noi salaisuudesta? Kysyin et mistä salaisuudesta niih poika osoitti mun mahaa ja sanoi tuosta.
Pelottaa kyl kovasti et jos jotain tapahtuukin niin miten lapset ottaa huonot uutiset vastaan kun näin aikaisin saivat tietää. Mutta eipä kait sitä kannata maalata piruja seinille...

 

Mä nousin tänään ajoissa ja aamupäivän siivoilinkin, mut sit loppui innostus koskakohan tän talon saisi siistiksi, kun jaksan siivota tyyliin yhden huoneen ja sit ei enää kiinnosta noh, onhan tässä vielä päivää jäljellä jos jostain löytyisi inspiraatiota.

Huhheijaa, meillä koettiin sitten taas lapsiperheen ilot, kun löysin koululaisen päästä täitä, huoh!! Nyt oma pää kutiaa niin pirusti, jännästi se alkoi vasta tuon löydön jälkeen aamulla vedin pääni läpi täikammalla (ja eilen kanssa) eikä kyllä mitään löytynyt, niin en ala täishampoota itelleni käyttämään kun on ristiriitaista tietoa, et miten sen kanssa pitäis raskaana toimia. Ja ei kait turha lääkitys muutenkaan oo hyväksi. Inhottaa vaan tuo kutina, olkoonkin, et taitaa olla puhtaasti ajatuksista johtuvaa.

Pyykkikone on siis laulanut, luojalle kiitos kuivausrummusta!!! Meinaan eilisillan klo 19 jälkeen on peseytynyt 8 koneellista pyykkiä, tota määrää ei olis saanut mihinkään kuivumaan ja onpahan pyykit jo puhtaina ja viikattuina kaapissa (suurin osa)

parisuhteesta ja lapsiluvusta kyseltiin, meillä on hyvinkin yksinkertainen kuvio yhdessä ollaan oltu yli 11v ja naimisiinkin kerettiin ennen ensimmäistäkään lasta, lapsiluku on nyt ehdottomasti täynnä, enempää ei tule.

Ei syntynyt vauva viime yönä, vaikka niin kovin veikkailin no joo, ei kyllä ollut mitään tuntemuksiakaan sen suuntaan. Tosin eilen sitten ekaa kertaa supisti muutamankin kerran, tänään tosin sitten taas ei mitään. Tosin ihan kivaa, kun kaikki on nyt niin helppoa, kun tuo pieni on tuolla nahan sisäpuolella.

Mutta, ruoka on tulollaan niin tarvii mennä, ettei pala pohjaan.

tatomira 37+5

 

Heippa vaan.
On ollut niin kiire hulinaa,että en ole kerjennyt tänne lukemaan saati sitten kirjoittelemaan mitään.

Meillä on miehen kanssa 10 yhteistä vuotta takana,niistä 4 naimisissa.Meidän 3 yhteisen lisäksi miehellä on lapsi edellisestä suhteesta,että onhan meitä sitten kesällä aika lössi kun kaikki ovat pelipaikalla.

Nyt kun olen kärvistellyt paljon pahemman olon kanssa ja ollut väsyneenpi kuin edellisissä raskauksissa on ollut sellainen olo,että ehkäpä tämä riittää.Se voi olla että mieli vielä yrittää muuttua.

Meillä ekaluokkalainen on toivoo ehdottomasti tyttöä,5v pojan mielestä saisi tulla poika ja molemmat epäilevät että kuopus kohta 1,5v taitaisi tykätä eniten koirasta.

nedra 14+2

 

Moikka!

Kiirettä pidelly täälläkin , oon kyllä käyny lukemassa mut toi kirjoituspuoli on vähän jääny.

Me ollaa miehenkaa oltu yhdessä 14v...ja 3 niistä naimisissa.

Eilen eka neuvola, verenpaine 96/67.. ei ainakaan korkeat paineet parin vkon päästä olis sit np- ultra sit sen jälkee jos kertois lapsille kun näkee et kaikki hyvin.

Tää vauveli ei oo ilm ymmärtäny mitä tarkoittaa aamupahoinvointi, koska mulla surkein olo on illalla kun on syöny iltapalan..sen jälkee kun nousee sohvalta on paras mennä mahdollisimman nopeesti sänkyyn ettei tuu oksennus, turha kuvitella et pystyis hammasharjan työntää suuhun.

Meinasin et jos tekis poliklinikkasynnytyksen..mitä sitä turhaa kökkii siel niin kauan jos kunto hyvä. Ekan synnytyksen jälkee oli heikko olo kun verenpaineet ja hb niin alhanen ja pyörryinkin ekan vessareissun päätteeksi, mut seuraavista oli ihan hyvä olo. Miestä vähän epäilytti et sen mielest ois parempi olla sairaalassa jos käykin jotain.
Katoin jos et ku la 19.7 niin vauveli syntyy sit ma 30.7 jos menee entiseen malliin.

ninnax rv 9+2

 

no niin, joskos sitä nyt kerkeis tääläkin pyörähtää...

kyselyä oli yhteiselosta ;D ja me ollaan pidetty miehen kans yhtä kolmetoista vuotta josta naimisissa öööö 6vuotta :heart: kaikki siis yhteisiä lapsiamme!

Nelonen siis tulossa tosiaan, vieläkään sitä oikein ei ymmärrä tämä varmaan on meidän perheen vimonen lapsonen sitten...(ainakin miehen mukaan... )
iltatähti kenties joskus tai sitten ei..

Joulua ollaan täälä laiteltu ja nytkin pitäs olla imurin varressa mutta aattelin hiukan levähtää....
Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti! :xmas:

onona ja pieni 8+5

 

ai niin sitä pitikin kommentoida että... tuosta muiden kommentoinnista lapsilukuun...mä nään niiiiin punasta!
Mulle viimeks tultiin sanomaan että oliko jo kolmonen vahinko...mä sanoinkin miehelle että jos yksikään sanoo vahinko-sanaa niin mä teen välirikon kyseiseen henkilöön! jumaklavita tarvii tulla aukomaan mulle tuommosia... mä ihan kiehun jo valmiiks!!!!! ja mä pelkään ihan omaa reaktioo että räjähdän ihan täysin jos/kun kuulen tuollasta....aaaargh!:headwall:

 

Nostellaas pinoa vähän ylöspäin! Täällä menossa 5+1, alavatsaa juilii, hermot on tiukilla
ja välillä vähän kaikki ahdistaa Ihan normiraskausmeininkiä siis! Viimeinen tentti oli tänään ja nyt saa viettää lomaa muutaman viikon ennen harjoittelun alkua. Ihanaa, kun ei tartte tenttikirja kainalossa olla koko aikaa..

Lapsille kertomisesta: Varmasti aikaisintaan ekan ultran jälkeen kerrotaan, ehkä vasta vähän myöhemminkin...

Hurjasti tekisi mieli mennä alkuraskauden ultraan, mutta kun ei rahatilanne anna periksi... Kotidoppleriakin olen suunnitellut, mutta tuskin sillä kovin paljon ennen rv 12 (=ultran aikoihin), mitään kuuluisi.. Toisaalta tuntuu pitkältä ajalta odottaa sinne ekaan ultraan, mutta jospa sitä jotenkin jaksaisi!

 

Lapsille kertominen me kerrottiin meidän lapsille joskus rv 12 paikkeilla, en ihan tarkkaan muista. Sitä ennen kakkonen jo kyseli, että onko äitin masussa vauva, kun se on niin pyöreä oli inhottavaa valehdella.
Nyt kun ollaan loppusuoralla niin lapset on ihan ihmeissään, kun oon sanonut, että vauva voi syntyä päivänä minä hyvänsä!

Mutta mutta: nyt olis sitten vauvalle hyvä aika syntyä sain tänään joulusiivouksen tehtyä (JEE, meillä on siistiä!!!) ja pakkasin sairaalakassin, sain vihdoin ja viimein valmiiksi vauvan kotiintulovaatteet ja paketoin tänään loputkin joululahjat eli mä voisin lähteä vaikka ensi yönä synnyttämään niin pääsisi sitten kotiin jouluksi. Voikun kävisikin noin, mutta todennäköisyys siihen on näillä oireilla olematon!

Joulufiilistä ei oo kyllä tippaakaan, tuo keli tekee osittain sen ja muutenkin, en mä tiiä osaako sitä enää ollenkaan nauttia joulusta, kun tuntuu et sitä tunnelmaa vaan ei tule, vaikka tekisi mitä. Itse voisin skipata koko joulun.

tatomira 38+2

 

The päivä

Mutta kuulkaas naiset, mä lähden oman nyytin hakuuni tänään. Ihan huippua. Vihdoin ja kyllä jännittää ihan kauheasti vaikka jo neljäs kerta. Toivon ettei kauhea jättiläinen ole ja tulisi mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti ulos :saint:
(Käynnistys siis edessä kun ei toinen halua ulos tulla.)

Oikein ihanaa joulua kaikille! Voikaahan hyvin ja pitäkää pikkunelosista hyvää huolta.

Jännittää ja samalla intopiukeena koitokseen, neljäs vielä 41+6 :heart:

 

Ei tullut meille joulua, tuli keskenmeno. :'(
Kiitos ja anteeksi. :ashamed:

 

voi ei wandii!! Olen todella pahoillani! *halaus*

 

Vuoto (ensin pistävää kipua ja sitten verta) rauhottui melko pian, mutta epäilen, että keskiviikkoinen ultra paljastaa noin viikolla kuusi kehityksen lopettaneen sikiön. Se täsmäis sen lääkärinkin arvioon, jolla kävin varhaisultrassa viikolla 7+5. Sykettä ei löytynyt, ja arvioi koon mukaan kuuden viikon ikäiseksi. Tuo kuutosviikkohan on just se hankalin, kun silloin pitäis sydämen alkaa sykkiä ja kaikilla ei kai niin sitten käy...
Itsestä on myös jo muutaman viikon tuntunut siltä, että alussa hirveän spurtin ottanut mahan kasvu pysähtyi joskus seiskaviikolle.

Nyt melkein toivon, että verinen vuoto alkais uudelleen, että ei heräis mitään väärää toivoa tässä muutamana päivänä, mikä ultraan on aikaa... : / Ja lisäksi pääsis nyt tästä tilanteesta eteenpäin nopeasti. En tule kyllä hyväksymään mitään "tarkistetaan tilanne viikon päästä" -settiä.

 

Voi ei Wandii

 

minullakin tosi paha mieli wandii sun puolesta hali

 

meillä on 3 lasta ja transportteri, ihanaa kun saa rattaat nostettua kyytiin kasaamatta niitä tuplatkin mahtuu kasaamatta. meille ei siis ole neljättä tulossa, mutta ehkä jotenkin salaa sitä kuumeilee ;P jos vaan nyt malttaisi. saisi tän 9kk ikäisen isommaksi, ja itselle töitä / koulua ja sitten jos vielä samalta tuntuisi niin alkaisi yritys.. (no siis tässä käy kuitenkin vanhanaikaisesti, sano mun sanoneen ;D ) meillä on siis P06, T07 ja T11. kolmessakin on kyllä kädet täynnä, mitenhän se elo oikeasti sujuisi neljän kanssa?

 

Ultra vatsan pääle = ei näkynyt yhtään mitään. Laittakaa joku ystävällisesti uusi ketju tammikuulta, minä poistun tästä. :'(

Menen sitten tuonne yrittäjiin, kun on voimia taas enemmän.