Olipas mukava äitienpäivä. Ekaa kertaa sitten tuon kolmosen syntymän jälkeen sain nukkua myöhään ja vieläpä tuotiin kakkua, mehua ja leipää sänkyyn. Niin ja kaikkia ihania tekeleitä, joita pienet kädet on tosissaan vääntäny eskarissa ja kerhossa :heart: Tosin leipiä ei jääny mulle asti, mehu juotiin kolmen pojan toimesta ja kakkuakin sain maistaa pikkasen, mutta ajatushan on tärkein.
Huh huh. Muutaman päivän päästä pitäisi kuukautisten alkaa. Kyllähän sitten jännittää. Melkeen enemmän kuin esikoisen odotuksen aikana. Maha on ihan sekasin. Tosin vähähiilihydraattisen jälkeen, kun vetää surutta kakkua ja pullaa sun muuta herkkua kitaansa, niin johan maha piti meteliä koko yön ja nyt on aivan sama olo kuin krapulassa. Oksettaa. Eikä ole raskausoire, on ylensyönnin oire :x
Pakkasin kaiken vauvasälän varastoon, vaunut sun muut tilipehöörin, kun hyttyssuojakin on pyöriny lasten leikeissä. Otan ihan iisisti nyt. Jännittää vaan niin pirusti. Pinnasängyn oon antanu pois jo aikaa sitten ja kaikki vauvanvaatteetkin on menossa sukulaisilla. Saahan ne sieltä sitten JOS/KUN on tarvetta.
Edelleen vaan on NIIN ristiriitanen olo. Onnellinen, mutta epävarma. On saanu sukulaiset pään sekasin. Perustelleet niin hyvin , että vauvanteossa ei ole mitään järkeä, kun on huonot tulot, että alan uskoa siihen itsekin. Ei olla tästä yrityksestä mitään kenellekään puhuttu ja silti ne paasaa. Aavistaakohan ne? Ja samaan aikaan mua ei kiinnosta yhtään mitä ne ajattelee. Kyllä voi olla ihmismieli outo!!!! :/