Neljän vuoden ikäero liikaa?

Mietin juuri missä vaihdeessa rupaisi yrittämään toista lasta? Poika on nyt kaksivuotias, ja vähän on alkanut vauvakuumetta esiintymään...Jospa kuitenkin olisi vielä muutaman vuoden työelämässä ja tähäisi tuohon neljänvuoden ikäeroon. Onko hyvä ikäero?

 

meillä on isosisko 4-vuotias,syksyllä viisi,ja viisikuinen roosa vauva,meillä
tuo ikäero on mielestäni tosi hyvä,ei esiinny enää niin paljoa mustasukkaisuutta,pikemminkin sisko tykkää kovasti hoitaa siskoansa,välillä vähän liikaakin,jaq kovasti muistaa vauvaa pusutella joka päivä, ja kertoa kuinka paljon rakastaa pikkusiskoa,että meillä näin

 

Asiantuntijat "suosittelee" 3-4 vuoden ikäeroa. Tällöin vanhempi lapsi on saanut riittävästi omaa aikaa eikä joudu liian nopeasti kasvamaan liian isoksi. Meillä on ikäeroa melkein viisi vuotta. Poika on nyt reilut 6,5 v ja tyttö 1 v 9 kk, kovasti leikkivät yhdessä ja kaikki pojan kaverit leikkii myös tytön kanssa.

 

Minä uskoisin, että 4v on ihan passeli. Silloin tosiaan esikoinen on saanut paljon aikaa vanhemmiltaan ja kehittynyt omatoimiseksi pikkuihmiseksi. Toisaalta taas olen kuullut myös, että 4v osaa olla pirun mustasukkainen ja voi heittäyty ihan vauvaksi juuri samoista syistä.

Meillä on kolme lasta suht peräkkäin (5v, 2v10kk ja 1v7kk), mutta mulla on ikääkin "jo" kohta 33v. Jos neljättä joskus haaveiltais, semmonen 4v ikäero kuopukseen olis aika kiva. Tähän härdelliin en anna kuumeelle valtaa, EN!

Luulisin myös, että ikäerolla ei niinkään ole suurta merkitystä. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Sen perusteella en alkaisi lapsia "suunnittelemaan".

 

MInä olen sitä mieltä että leikit sujuu jos on sujuakseen, siihen vaikuttaa luonne paljon enemmän kuin ikä, ja sitähän ei voi ennustaa. Se minkä VOI etukäteen ennustaa - no, jonkun verran - on oma jaksaminen. Lastenkin yhdessä toimimiseen vaikuttaa tietty äidin hyvä tai huono tuuli. JOs on sellanen olo, että eka lapsi oli helppo, ei ole tarvinnut liikoja valvoa ja tuntee olevansa hyvässä vedossa niin pienemmästä ikäerosta ei liene niin paljon haittaa. JOs taas on jitse oka ilta kuin kivijyrän alle jäänyt ja esikoisen uhma on viedä järjen voi ehkä olla hyvä odottaa hieman,,,

 

Mulla lasten ikäero 1v2kk ja muistan, kuinka neuvolassa päiviteltiin ja hämmästeltiin jaksamistani kahden vauvan kanssa. Esikoinen oli niin helppo vauva, etten tiennyt varsinaisista yövalvomisistakaan mitään, onneksi. Nuorimmainen kyllä opetti senkin, heräsi melkein vuoden vanhaksi asti jopa 9 kertaa yössä. Pojat tällä hetkellä vajaa 6 ja 4,5 vuotiaat ja paljon toisista seuraa, sanoisin, että kun nuorimmainen oli reilut 2, niin tilanne helpottui paljon.

 

Minulla tytöillä 6,5 vuotta ikä-eroa ja hyvin tulevat toimeen. Vanhempi hoitaa jo innolla pikku-siskoaan ja ovat todella läheisiä toisilleen. Kuopus vasta 9,5 kk. Olen aivan yllättynyt miten heillä onkin niin paljon yhteistä. :hug: Itselläni on omaa veljeeni 1,3 kk ikäeroa emmekä ole koskaan olleet kovin läheisiä toisillemme. Koin kauheana kun jouduin olemaan aina se iso-sisko ja minulta vaadittiin jo pienenä paljon. Siksi tytöillä iso ikäero.

 

Minun pojillani on ikäeroa 8 vuotta ja minusta se on oikein sopiva, löytävät kyllä yhteistä tekemistä ja isompi osaa hetken vahtia pienempää, kun käyn vaikka pyykkituvalla jne.

 

\

Minun pojillani on ikäeroa 8 vuotta ja minusta se on oikein sopiva, löytävät kyllä yhteistä tekemistä ja isompi osaa hetken vahtia pienempää, kun käyn vaikka pyykkituvalla jne.

Jeps meillä myös tytön ja pojan väli toi 8 vuotta, osaavat kyllä myös tapella niin pirusti et hermot menee, ihan jotain tajutonta tappelua välillä!! Nyt pojan ja maha-asukin välille tulee toi neljävuotta melkein päivälleen niin saas nähdä miten sitten menee, poika kyllä odottaa vauvaa kovasti leikkikaveriksi. :hug:

 

Meillä poika 6kk ja tyttö 5v.Hyvä ikäero!Tyttö jo ymmärtää asioita
ja osaa myös varoa pikkuveljeä.On pikkusen apunakin veljen hoidossa.

 

Meillä on tytöillä tasan 4,5 vuotta ikäeroa, ja on toiminut tosi hyvin! Mustasukkaisuutta ei ole esiintynyt ja leikkivät yhdessä suht sopuisasti... Nyt maha-asukin ja kuopuksen väliksi tulee 3 vuotta; saas nähdä miten siinä käy, nimittäin on tämä kuopus paljon tepperamenttisempi kuin esikoinen joten voi olla että ei suju ihan yhtä lutvikkaasti elo...

 

Meillä ensimmäisen ja toisen välillä eroa kuukautta vaille 3v ja toisen ja kolmannen välillä 4.8v. Molempi on ollut hyvä. Itse jos olisin saanut päättää niin olisin tehnyt kaikki peräkkäin...

 

Meille tulee lapsien ikäeroksi vähän päälle 9 vuotta . Isoveli odottaa innolla pikkuveljeä (ei tiedä, että sellainen on oikeastikin tulossa, ei olla kerrottu kumpi tulee, mutta on ollut alusta asti varma siitä).

Oikeaa ikäeroa ei olekaan, joillekin sopii pienellä ikäerolla tulevat vauvelit, toiset "nauttivat" kauemmin yhdestä ennen kuin "hankkivat" toisen. Meillä minä olisin ollut valmis jo paljon aiemminkin toisen lapsen tuloon, mutta mies halusi odottaa (taisi pelätä, voiko kahta rakastaa siinä missä yhtä).

Nyt rv 38+1 menossa enkä malttaisi odottaa vauvan syntymää.

 

Meidän pojilla ikäeroo 2,5 vuotta ja on tosi hyvä. Leikkivät yhdessä. Minun mielestäni 3-vuotta on max-ikäero, jos kaveriks aattelee. Jos toinen on esim. kolme ja toinen kuusi, niin se on vielä ok, mut sit koululaisella alkaa olla kyl erilaiset leikit ja kaverit kuin kolme vuotiaalla.

 

Kuulemma jotkut lapsispykologit ovat sitä mieltä että "täydellinen" ikäero on noin 1v 10kk. En kyllä tiedä mihin moinen perustuu, mutta näin kuulemma psykologi oli kertonut eräälle tutulleni.

 

Jos haluaa että lapsilla on seuraa toisistaan niin neljä vuotta on paljon. Ajattelepa vaikka tilanne jossa esikoinen on 7v ja kuopus vasta 3v...toinen jo koululainen omine ystävineen, harrastuksineen jne. Mutta mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle,eli eiköhän toi ikäero asia ole kunkin perheen mietittävä omista lähtökohdistaan käsin.

 

\

Jos haluaa että lapsilla on seuraa toisistaan niin neljä vuotta on paljon. Ajattelepa vaikka tilanne jossa esikoinen on 7v ja kuopus vasta 3v...toinen jo koululainen omine ystävineen, harrastuksineen jne. Mutta mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle,eli eiköhän toi ikäero asia ole kunkin perheen mietittävä omista lähtökohdistaan käsin.

Meillä on juuri tämä asetelma, eikä tuota mitään ongelmaa. Silloin kun ekaluokkalainen on kavereittensa kanssa, niin kuopus leikkii omia leikkejään ja sitten kun sisko tulee kotiin, jatkavat jotain juttua yhdessä... Niin menee koulu- ja nukke leikit aivan sopuisasti, tosin tämä 3 vuotias "oppilas" tuntuu aiheuttavan ns. opelle välillä ongelmia kun ei oikein tottele...

 

Ekojen ikäero oli 1v 9kk ja kolmas tuli siitä 10 vuotta eteenpäin. Näin jälkeenpäin sanoisin että kummatkin on hyvä vaihtoehto. Ekaks meni molemmat samalla itkulla ja sit vanhemmat hoisi nuorimmaista!!!

 

Meillä ikäeroa 4v ja 11kk:tta tarkalleen =) ,ja oli meille just sopiva.
Isompi sai olla ainukainen pitkään ja nyt tää pienempi neiti on isomman kaverina( välillä myös tappelu sellaisena,i-ha-naa )
ja suurena ihailijana .Jakamisessa huomaan et toinen tosiaan ollu se "ainokainen" =) ja toinen se joka ns.syntynyt jakamaan omistaan(luonnollista kun ei muusta tiedä ),mutta esikoinen opetellut hienosti perässä .Itse ainoana tiedän tunteen,luonne/kasvatus kysymyskin tietty ...Mutta itse tietää mikä sopiva väli,jos kuumeiluttaa niin siitä vaan yrittämään tai sit oottelee.

 

Meillä hieman alle 4 v ikäero. Aika paljon mustasukkaisuutta oli alkuun puolin ja toisin, ehkä vaikuttaa, kun äitin on riitettävä molemmille, kun ei ole mummoja lähellä tai muita tukihenkilöitä: pienempi työnsi isompaa pois sylistä ja isompi taas sanoi pahasti.

Toisaalta on helppoa kun 4-vuotias ymmärtää jo eikä ole enää vahdittava, eli tietää, että ei tee pahasti pienelle vauvalle, kuten tekisi ehkä joku 1-vuotias.

Nyt alkaa olla jo aika paljon seuraa toisistaan ja tuottavat toinen toisilleen iloa. Pienempi joka reilut 1½ nauraa ääneen kun isompi tulee sisälle ja tulee riisumaan isommalta vaatteita. Isompi opettaa pienemmälle asioita ja myös riisuu tältä usein vaatteet ja neuvoo muutenkin ja leikitkin sujuvat joskus (ei kyllä halua että äiti huomaa että tykkää pikkuisesta, joten liikaa ei saa kiinnittää huomiota, jotain pientä kateutta vielä pohjalla siitä e ttä ei ole enää ainoa.)

Kaiken kaikkiaan sisarussuhde mennyt mielestäni myönteiseen suuntaan.

 

Mulla kokemusta asiasta. Sisareni kanssa 4 vuoden ikäero, ja se todella tuntui ensimmäiset 20 vuotta...Ei ollut juuri mitään yhteistä ennen sitä ikää. Kun olin koululainen, hän vasta 3 vuotias pikkuinen. En voi suositella noin suurta ikäeroa millään.

 

Kahden lapseni ikäero on 2v10kk... Oli se vaan sen verran kamalaa uhmis/mustisaikaa se alkuaika ( koko ajan huomiota tavoiteltiin, jos ei hyvällä niin sitte pahalla, pikkusiskolle yritettiin kostaa joka käänteessä se, että vei niin paljon äidin aikaa ym. ... tuntui ettei hengissä selviä siitä rytäkästä ) että päätin, että jos kolmas lapsi tehdään, ikäeroa saisi olla ainakin se 4v...4-vuotiaat on jo melkoisen omatoimisia alle 3-v verrattuna, eikä ehkä enää niin mustasukkaiseksikaan herkeä, kehitys on niin nopeaa kuitenkin ensimmäisinä vuosina. Nyt kun lapset 1v8kk ja n. 4,5v, yhteiset leikitkin jo jollakinlailla sujuvat ja isompi on niin isoasiskoa että! =)

 

Meillä lapsilla on ikäeroa 3v1kk ja tuntuu sopivalta. Tyttö on nyt 3v 10kk ja todella innostunut pikkuveljestä (9kk), pitävät seuraa toisilleen yllättävän paljon. En usko et ikäero on liikaa myöhemminkään, se on asenteesta kiinni leikkivätkö yhdessä vai ei. Ite leikin lapsena 6v. vanhemman veljeni kans sujuvasti joten eiköhän ne yhteiset leikit löydy. Tietyssä iässä pienikin ikäero on liikaa mut pääosin tuntuu hyvältä tämä meidän ikäero.

 

Meillä lapsilla ikäeroa 4,5 v ja hyvin on mennyt. Vanhempi on tyttö ja hoitelee pikkuveljeään innokkaasti ja on jopa ihan oikeana apunakin minulle.
Muutamalla ystävälläni on lasten ikäero vain 1-2 v ja voi sitä voivottelua ja valitusta kun on niin raskasta ja kiiretta ja vaikka mitä kamalaa kun kahta joutuu syöttämään ja pukemaan yhtäaikaa, että silleen, ehkäpä heidänkin ois kannattanu ajatella lasten ikäeroa hiukan etukäteen...