Neljä vuotta ikäeroa, millaista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joo-o
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joo-o

Vieras
Meillä tulee lapsille ikäeroa melko tasan neljä vuotta. Esikoisesta tulee siis isosisko, vauvan sukupuolta emme tiedä.
Millaisia kokemuksia on juurikin tuosta neljän vuoden ikäerosta. Ja lähinnä siis ajattelen esikoisen suhtautumista vauvaan jne. Tyttö on kyllä kovin rakastava ja hellä luonteeltaan, mutta silti on varmasti tiedossa muutakin käytöstä vauvaa kohtaan...
 
meillä tasan 4v ikäero, ylpeä isoveli, ei mustasukkaisuutta, tosin hyvin on suhtautunut ja mennyt, auttaa välillä vauvan hoidossa. ja kun vauva isompi niin oli heillä yhteisiä" leikkejäkin". ainut ongelma on isoveikan pikkuisen leegot, joillavauva haluisi niiiiiin leikkiä :D
 
Omista lapsista ei vielä kokemusta mutta mulla ja pikkuveljellä on 4,5 vuotta ikäeroa. Olin tosi ylpee isosisko aikanaan ku veli synty, autoin äitiä vauvan hoidossa, viihdytin pikkuveljeä ja olin niin ylpeä kun äiti anto mun nukuttaa pikkuveljen päiväunille <3 (kun se oli hiukan isompi, reilu 1v.?)
Meillä siis meni hyvin, en kuuleman mukaan ollut yhtään mustasukkanen vauvasta tai mitään muutakaan. Joskus tietysti konttausikänen taapero tuli sotkemaan leikkejä ja sit huudettiin et äiti tuu hakeen se pois! :D

Isompana meill oli paljonkin yhteisiä leikkejä, isosisko tosin aina hiukan osas huijata ja keksiä kaiken laista mut ihan hirmusen hauskaa meillä aina oli. Pikkuveli katto siskoa ylöspäin ja piti kyllä siskon puolia jos vaikka joku isompi poikakii sattu tulee kiusaamaan, et "älä kiusaa MUN SISKOA" :') <3 yhä edelleen on pikkuceli toki ihan äärettömän tärkee ja rakas, kohta täysikäisyys silläkin lähestyy.
 
Meillä on lapsilla ikäeroa 3 vuotta ja 10 kk ja esikoinen on myös tyttö. Alkuun isosisko halusi vauvan monta kertaa päivässä syliin ja halusi todella paljon hoitaa vauvaa. Uutuudenviehätyksen hävittyä vauvasta on tullut mukava kaveri jolle esitellä leluja, jutella ja höpötellä. Sisaruksilla on erityinen side, vaikka ikäeroa onkin hieman reilummin. Isosisko saa vauvan aina nauramaan ja keinoilla joita vanhemmät käyttäessään saavat vain hölmistyneen ilmeen. Tämä ensimmäine puolivuotta on mennyt todella hienosti. Miinuspuolena voisin sanoa, että uhmaikä alkoi uudelleen. Uhmaiästä oli juuri päästy, kun vauva syntyi ja nyt isompi keksii ajoittain älyttömyyksiä huomionhakuisuuden vuoksi. Tavallaan siis mustasukkaisuutta, mutta ei millään lailla vauvaan liittyvää kuitenkaan.
 
meillä esikoinen tyttö ja sopeutuminen pikkuveljeen oli yllättävän vaikeaa. toki oli auttavainen ja hoivasi mutta kyllä teki tiukkaa luopua tietyistä eduista ettei ole aina ensimmäinen. jos vauva tissillä niin en heti ole antamassa jotain tai auttamassa pitää osaa odottaa. muuten herkkä tyttö ja alkoi kysellä onko hän tärkeä yms. halusi syliin ihan toisella tapaa, mikä on ihan luonnollista. uhmaa ja kiukuttelua alkoi ola enemmän.

otin huomioon, tehtiin kahdestaan juttuja kun vauva nukkui ja muutenkin. mutta en ollut ehkä ajatellut / valmistautunut näin vaikeaan alkuun / ensimmäiseen puoleen vuoteen. nyt vauva 1v ja tyttö 5v ihana seesteiinen aika, leikkivät välillä paljonkin " yhdessä".
 

Yhteistyössä