Nega nega nega ja nega

Puolitoista vuotta ollaan mieheni kanssa yritetty lasta. Sen piti olla ihan vaan tjottailua, mutta meni nopeasti yrittämiseksi, kun lähipiiri alkoi sikiämään. Hyvä ystäväni polisoineen ilmoitti noin viikko siitä kun me oltiin tehty se päätös jättää ehkäisy, että ne odottaa vauvaa. Ja sen jälkeen ollaan kuultu sieltä täältä "iloisia" uutisia. Iloisia heittomerkeissä siksi ettei ne tunnu enää yhtään reiluilta uutisilta. Itse tein tänään (kp35/27-37) taas negatiivisen testin, ja jostain syystä nyt alkaa tekeen niin kipeää, että olen suurinpiirtein koko päivän itkeny.

Seksielämä meillä on mennyt siihen että sitä harrastetaan vain ovuaation ympärillä, joka minua tällä hetkellä sekin itkettää. Missä minun vanha ihana elämä on?

toivoisin saavani täältä juttuseuraa samassa tilanteessa olevilta, sekä niiltä onnellisilta, jotka ovat joskus eläneet tämän saman, mutta myöhemmin onnellisesti raskautuneet (että saisin vielä toivoa).

Lapsettomuushoidoissa ei olla vielä käyty, mutta tänään juuri varasin aan lääkärille, että tarkastetaan onko pelit ja vehkeet kunnossa.

 

Heippa! Täällä kans 1,5 vuotta tuloksetonta yritystä takana..

Hoitountuvikot 2013 -kerhossa meitä on muitakin kutakuin samassa tilanteessa. Eli aloittelemassa lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja. Me vielä tämän kuun ajan otetaan uusia jäseniä kerhoon ja voin laittaa siulle sinne kutsun jos haluat tulla jutuille

 

Hei!
Meillä aivan sama tilanne! Mulla tänään kp27/28 ja typerä menin tekemään raskaustestin ja arvata saattaa sen tuloksen...elämä tuntuu niin epäreilulta juuri nyt! Tuntuu aivan käsittämättömältä kuinka joillekin voi edes sattua vahinkoraskauksia!
Voimia sulle!!!

 

Itselläni (/meillä) oli sama tilanne. Ystävät sikiävät minkä kerkeävät ja pelkästä ajatuksesta kuulemma voisi melkeinpä raskautua! Meillä yrittämistä reilu 1,5vuotta ja tosiaan epäsäännöllinen kierto lupaili aktiivista makuuhuone elämää. Tuo 1,5vuotta meni aktiivisesti, itkien ja epänautinnollisesti, kun lähinnä mietti josko nyt tärppäisi. Yritin vippaskonsteja, eli pidin seksin jälkeen jalkoja ylhäällä ja lantiota täten kohotettuna. Luovuin jo toivosta ja meni kolme kuukautta kun saatiin tietää postiivisesta tuloksesta. Tämäkin tieto tuli lääkärissä, kun olin mennyt valittamaan kovia vatsakipuja. Annan saman vinkin mitä itse sain täällä, eli kannattaa jättää se stressaaminen pois. Kyllä, tuo vinkki ärsytti muakin.. Nyt meillä poika 3kk<3

Paljon tsemppiä teille, toivottavasti pian tärppäisi ja älä luovu toivosta!

 

kiitos teille vastanneille. Tuo tressaaminen... Olen yrittänyt olla tressaamatta, mutta yllätän itseni useinkin hokemasta että älä tressaa- eli tressaan jo sitäkin ettei sais tressata..

Stella, tulisin mielelläni jos otatte mut. Olisi ihanaa puhua samassa tilanteessa olevien kanssa. Tämäkin jo auttoi

 

jemiil: :wave: Laitoinkin siulle jo yv:n.

 

Moikka! Meillä oli yritystä takana yli 1,5v kunnes alkuviikosta tein plussatestin! Väestöliiton klinikalla käytiin ja seuraava askel olisi ollut inseminaatio, mutta sitä ei nyt tarvitakaan. Miehen siemennesteessä todettiin alkuvuodesta poikkeamia siittiöiden määrässä ja näytteessä oli 0% normaaleja siittiöitä. Myös testosteronitasot oli alhaalla. Mies sai heinäkuussa Clomifen kuurin ja se kai ainakin osaltaan vaikutti tähän raskautumiseen Olin jo lähes luopunut toivosta, että meille ei vauvaa suoda ilman hoitoja. Toki ihan alussa tässä mennään, mutta nyt ainakin tietää, että raskautuminen on mahdollista!
Tsemppiä kaikille <3

 

Heissan!
Meillä oli yrittämistä takana reilun vuoden verran viime marraskuussa kun sitten tärppäsi. Iloa ei tosin kestänyt kaukaa kun kovin toivottu raskaus keskeytyi jouluaattona..
Nyt kuitenkin uudelleen yrittämisen ja lukuisten negojen ja itkujen jälkeen tein eilen positiivisen testin ja mitään muuta en toivo niin paljon kuin että tällä hepulla olisi paremmat jarrusukat!!! Viikkoja siis vasta 4+1 ja eka neuvola varattu. Lisäksi pyysin aikaa varhaisultraan koska viimeksi piti olla viikkoja jo reilu 8 mutta pikkuinen olikin vasta 6 viikon kokoinen kun verenvuoto alkoi.

Tunnistan itseni myös näistä kertomistanne tarinoista, seksielämä pyöri pelkästään ovisten ympärillä ja silloinkin se oli pelkkää suorittamista. Koko ajan mietittiin että mitä konsteja voisi vielä kokeilla ja pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja hommasin meidät lapsettomuusklinikalle tutkimuksiin. Pelkkä soitti siis riitti meille ja toivotaan että niitä nyt ei sitten tarvittaisi!!
Myös lähipiirin ilouutiset ovat kirpaisseet syvältä ja varsinkin kun yhden pariskunnan nainen päätti jättää salaa pillerit pois ja tuloksena oli pari viikkoa sitten syntynyt poika. Minun mielestäni kyseinen lapsi oli vääryydellä hankittu varsinkin kun tiesin ettei pariskunnan mies tahtonut lapsia. Mikä lie tilanne tosin tällä hetkellä, onko miehen mieli muuttunut.
Tiedän kokemuksesta sen että se on helpommin sanottu kuin tehty ettei tarvitsisi stressata, mutta itselläni ei muu auttanut kuin miettiä niitä asioita mitkä olivat kuitenkin hyvin ilmankin lasta. Olihan työ, talo ja aviomies sekä ihana koira. Mutta kyllä se kaikki välillä tuntui niin tyhjältä ja tekaistulta.
Toivon tsemppiä kovasti kaikille kanssaihmisille ja plussatuloksia vielä enemmän!!
Muistakaa rentoutua ja nauttia arjesta
Kyllä meidänkin aika tulee!