Nalle Luppakorva-ohjelmassa Pyllerö asuu Nöf Nöf -tädin luona.

[Lapsi käski kysyä ov]

Mitä Pyllerön vanhemmille on tapahtunut, koska Pyllerö ei asu heidän luonaan? Entä miksi Mikko Mallikas asuu kaksistaan isänsä kanssa? Missä hänen äitinsä on?

 

[Kyy]

Mikko Mallikkaan isä on jo aikanaan ollut moderni yh-isä, äiti on lähtenyt jonkun tumman ja tulisen miehen matkaa jättäen taakseen niin miehensä kuin lapsensakin.

Pyllerö taas on ollut niin holtiton lapsi, että vanhempansa eivät kestäneet tätä. Siksi antoivat tädin huostaan, jotta voisivat paremmin keskittyä muihin sisaruksiin, joita aikamoinen liuta onkin.

Kelpaako selitykset?

 

[vieras]

Pyllerön vanhemmat on menneet joulukinkuiksi ajat sitten.

Mikko Mallikkaan äiti vaihtoi ukon 15v nuorempaan.

 

[Lapsen mielipide]

Itse usein kerron lapselle, että saduissa ja tarinoissa voi olla mitä vaan. Näin olen kertonut hänelle pienestä pitäen, kun hän on kysellyt jostain ohjelmasta tarkennuksia, enkä ole tiennyt "oikeita" vastauksia. Tai sitten kysyn, "mitä itse ajattelet?" Näin olemme myös yhdessä voineet pohtia eri vastauksia.

 

[Yksi, joka ei jaksa nyt msutua - pitäisköhän...]

Itse usein kerron lapselle, että saduissa ja tarinoissa voi olla mitä vaan. Näin olen kertonut hänelle pienestä pitäen, kun hän on kysellyt jostain ohjelmasta tarkennuksia, enkä ole tiennyt "oikeita" vastauksia. Tai sitten kysyn, "mitä itse ajattelet?" Näin olemme myös yhdessä voineet pohtia eri vastauksia.

Voin vaan muistuttaa, että tällainen tädillä tai isän kanssa asuminen on ihan normaalia, ei mitää "satuelämää". Saduissa voi olla vuorenpeikkoja tai näkymättömyysviittoja, mutta yh-isät on ihan tavallista arkipäivää. Ei kannata niitä sekoittaa "satumaailmaan".

 

[!!!]

Var är Alfons mamma? (Undrar bl.a. Tina snart 4 år)
Det är ingen som riktigt vet ... Hon kanske är ute och handlar, är i tvättstugan, på semester eller så är dom skilda eller hon kanske till och med är död. Det är upp till var och en att själva fantisera om var hans mamma är.

 

[Lapsen mielipide]

Itse usein kerron lapselle, että saduissa ja tarinoissa voi olla mitä vaan. Näin olen kertonut hänelle pienestä pitäen, kun hän on kysellyt jostain ohjelmasta tarkennuksia, enkä ole tiennyt "oikeita" vastauksia. Tai sitten kysyn, "mitä itse ajattelet?" Näin olemme myös yhdessä voineet pohtia eri vastauksia.

Voin vaan muistuttaa, että tällainen tädillä tai isän kanssa asuminen on ihan normaalia, ei mitää "satuelämää". Saduissa voi olla vuorenpeikkoja tai näkymättömyysviittoja, mutta yh-isät on ihan tavallista arkipäivää. Ei kannata niitä sekoittaa "satumaailmaan".

Tietenkin arkielämässäkin on vastaavia tapauksia, mutta satuja ja tarinoita ei myöskään tarvitse aina tuoda sinne arkielämään. Tässä tapauksessa puhutaan saduista ja tarinoista. Niistä arkielämän asioista voidaan puhua myös sitten, kun niitä kohdataan siellä arjessa. Asioista voi lapsen kanssa puhua yksittäisenä asioina, niitä ei tarvitse aina laajentaa yhteiskunnalliseen kontekstiin. Eikä niin pidäkään tehdä.

 

[höh]

Var är Alfons mamma? (Undrar bl.a. Tina snart 4 år)
Det är ingen som riktigt vet ... Hon kanske är ute och handlar, är i tvättstugan, på semester eller så är dom skilda eller hon kanske till och med är död. Det är upp till var och en att själva fantisera om var hans mamma är.

Ei mun lapset ole koskaan kyselleet, jotenkin tyhmiä?

 

[yksi, joka ei jaksa kirjautua]

Itse usein kerron lapselle, että saduissa ja tarinoissa voi olla mitä vaan. Näin olen kertonut hänelle pienestä pitäen, kun hän on kysellyt jostain ohjelmasta tarkennuksia, enkä ole tiennyt "oikeita" vastauksia. Tai sitten kysyn, "mitä itse ajattelet?" Näin olemme myös yhdessä voineet pohtia eri vastauksia.

Voin vaan muistuttaa, että tällainen tädillä tai isän kanssa asuminen on ihan normaalia, ei mitää "satuelämää". Saduissa voi olla vuorenpeikkoja tai näkymättömyysviittoja, mutta yh-isät on ihan tavallista arkipäivää. Ei kannata niitä sekoittaa "satumaailmaan".

Tietenkin arkielämässäkin on vastaavia tapauksia, mutta satuja ja tarinoita ei myöskään tarvitse aina tuoda sinne arkielämään. Tässä tapauksessa puhutaan saduista ja tarinoista. Niistä arkielämän asioista voidaan puhua myös sitten, kun niitä kohdataan siellä arjessa. Asioista voi lapsen kanssa puhua yksittäisenä asioina, niitä ei tarvitse aina laajentaa yhteiskunnalliseen kontekstiin. Eikä niin pidäkään tehdä.

Eli jos arkielämässä ei jokin asia tule vastaan, niin sitä ei kannata käsitellä?? Kyllä meillä esim. kuolema-aihetta on käsitelty, vaikkei aihe onneksi ole lapsemme elämää koskettanut. Samoin on juteltu erilaisista perheistä - että on erilaisia perhemalleja olemassa jne.

 

[Lapsen mielipide]

Itse usein kerron lapselle, että saduissa ja tarinoissa voi olla mitä vaan. Näin olen kertonut hänelle pienestä pitäen, kun hän on kysellyt jostain ohjelmasta tarkennuksia, enkä ole tiennyt "oikeita" vastauksia. Tai sitten kysyn, "mitä itse ajattelet?" Näin olemme myös yhdessä voineet pohtia eri vastauksia.

Voin vaan muistuttaa, että tällainen tädillä tai isän kanssa asuminen on ihan normaalia, ei mitää "satuelämää". Saduissa voi olla vuorenpeikkoja tai näkymättömyysviittoja, mutta yh-isät on ihan tavallista arkipäivää. Ei kannata niitä sekoittaa "satumaailmaan".

Tietenkin arkielämässäkin on vastaavia tapauksia, mutta satuja ja tarinoita ei myöskään tarvitse aina tuoda sinne arkielämään. Tässä tapauksessa puhutaan saduista ja tarinoista. Niistä arkielämän asioista voidaan puhua myös sitten, kun niitä kohdataan siellä arjessa. Asioista voi lapsen kanssa puhua yksittäisenä asioina, niitä ei tarvitse aina laajentaa yhteiskunnalliseen kontekstiin. Eikä niin pidäkään tehdä.

Eli jos arkielämässä ei jokin asia tule vastaan, niin sitä ei kannata käsitellä?? Kyllä meillä esim. kuolema-aihetta on käsitelty, vaikkei aihe onneksi ole lapsemme elämää koskettanut. Samoin on juteltu erilaisista perheistä - että on erilaisia perhemalleja olemassa jne.

Toki asioista voi puhua muulloinkin, mutta nyt me puhuimme näistä lastenohjelmista. Ja totesin ettei meidän aikuisten tulisi siirtää ohjelmassa tapahtuvia asioita arkielämään. Toki niinkin voi tehdä, ja etenkin jos keskustelu lähtee niille urille lapsen aloitteesta.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole se, että aikuinen ohjaa nämä keskustelut laaja-alaisemmiksi kasvatustapahtumiksi, joissa valaistaan lasta kaikesta elämän kirjoista. Kyllä se lapsi oppii niitä ihan elämällä, ja ajan kanssa kyselemällä. Missään vaiheessa en ole sanonut ettei asioita kannata käsitellä, jos ne eivät tule arkielämässä vastaan.