Mitä tekisit mun sijassani?

["vieras"]

Äitini on avioton lapsi. Hän ei ole koskaan ollut missään tekemisissä isänsä kanssa (joka on jo kuollutkin kauan sitten). Äidin isä meni myöhemmin naimisiin ja sai vaimonsa kanssa lapsia. Näihin lapsiin äitini on tutustunut aikuisena, mutta ei oma-aloitteisesti juurikaan pidä heihin yhteyttä.

Äitini ei puhu koskaan isästään mitään. Minä tiedän miehestä vain nimen ja elinajan ja jotain hänen perheestään. Yhden valokuvan olen vuosia sitten nähnyt yhdessä kirjassa.

Papan vaimo on vielä elossa ja asuu lähellä meitä. Oon harkinnut, että kävisin hänen luonaan juttelemassa ja mahdollisesti kuulemassa jotain tästä papastani. Äitini siskopuoli on sanonut mulle, että heidän äitinsä ottaisi varmasti ilomielin mut vastaan. (Nämä siskopuolet eivät isästään kauheasti osaa kertoa, koska olivat aika nuoria isänsä kuollessa.) Äidilleni joskus mainitsin, että menisin käymään tuon mummelin luona, mutta äitini pahastui (!) ajatuksestani ja sanoi, että hän ei missään nimessä halua mun menevän.

Nyt en tiedä, mitä tekisin. Toisaalta haluaisin kamalasti kuulla papastani edes jotakin. Toisaalta en haluaisi äitini mieltä tällä asialla pahoittaa. Äidilläni oli aika ankea lapsuus "isättömänä äpäränä" 40-luvulla - häntä kiusattiin asiasta niin koulussa kuin muuallakin. En siis haluaisi mitään vanhoja haavoja aukoa. Salaa en siellä saa käytyä - sisarpuolet kyllä kertoisivat äidille, vaikka itse en kertoisikaan. Menisitkö sinä mun sijassani vai jättäisitkö menemättä?

 

[chef]

Ota selvää juuristasi, jos sinusta siltä tuntuu.

Ei sinun tarvitse äidillesi edes kertoa asiasta, ei se hänelle kuulu.

Itse etsin siskoni käsiini muutama kk sitten ja isälleni (jonka tytär siis on kyseessä) kerroin asiasta vasta pari viikkoa sitten. Isä oli kyllä hyvillään, mutta oli siinä sekin mahdollisuus ettei olisi ollut.

 

[Alaston lohikäärme]

Selittäisin äidilleni, etten halua häntä loukata, vaan haluan tietää juuristani jotakin henkilökohtaista.

 

[Alaston lohikäärme]

Itse etsin siskoni käsiini muutama kk sitten ja isälleni (jonka tytär siis on kyseessä) kerroin asiasta vasta pari viikkoa sitten. Isä oli kyllä hyvillään, mutta oli siinä sekin mahdollisuus ettei olisi ollut.

Olitko se sinä, joka kirjoitti sen kirjeen? Mä seurasin silloin niitä siskon etsimisketjuja jonkin verran.

Ja sitten se sun sisko ei vastannut pitkään aikaan. Vastasiko hän sitten lopulta? Joko oletteko nähneet ja miten hän otti tiedon susta?

 

[juuret]

Menisin, ottaisin selvää jos siihen on kerran mahdollisuus. Sinun äitisi täytyy nyt vaan hyväksyä se, että kyse on sinunkin elämästäsi, ja ennen kaikkea sinun elämästä.

Mulla ei ole samaan mahdollisuutta, kun ei ole edes nimeä tiedossa Äidin äiti ei sitä äidille koskaan kertonut.

 

[chef]

Olitko se sinä, joka kirjoitti sen kirjeen? Mä seurasin silloin niitä siskon etsimisketjuja jonkin verran.

Ja sitten se sun sisko ei vastannut pitkään aikaan. Vastasiko hän sitten lopulta? Joko oletteko nähneet ja miten hän otti tiedon susta?

Juu, olin se minä

Sisko taisi vastata noin 2 viikon kuluttua. Oli kovin yllättynyt, hämmästynyt ja hämillään, mutta kuitenkin sikäli ihan positiivisin mielin Hänellä oli tieto siitä, että hällä on sisarpuoli/puolia, mutta ei tiennyt sen enempää. Otti siis ihan hyvin iedon sikäli vastaan

Ei olla vielä tavattu, sillä välimatkaa on jonkinverran ja hällä on nyt sellainen tilanne, että hän tarvitsee vähän aikaa. Tavataan kyllä varmasti kun on sopivampi aika

Yhteyksissä ollaan säännöllisesti.

 

[Alaston lohikäärme]

Ei olla vielä tavattu, sillä välimatkaa on jonkinverran ja hällä on nyt sellainen tilanne, että hän tarvitsee vähän aikaa. Tavataan kyllä varmasti kun on sopivampi aika

Yhteyksissä ollaan säännöllisesti.

Voi kun ihanaa. Mä oon niin häpi sun puolesta.

Mun siskolla oli muutama vuosi sitten vähän samanmoinen tilanne, tosin ikää 40+ ja sen sisarukset ei tienneet mun siskosta, mutta hyvin päättyi mun siskonkin tarina, ovat tekemisissä keskenään.

 

["hei"]

Mulla on samankaltainen tilanne isänisän kanssa. En teidä hänestä mitään. En oikein tiedä tietääkö isäkään, ympäripyöreitä ja vältteleviä vastauksia olen saanut, kun joskus kysynyt. Tiedän että on kuollut, mutta jotain hämärää siihen tuntuu liittyvän. Voi olla, että kuvittelen, muttei ole koskaan kerrottu tarkemmin.

Mammalta itseltään joskus kouluikäisenä yritin kysellä ja silloin mamma kertoi isänisän nimen ja kuolinvuoden. Enempää ei oikein saanut hänestä irti ja myöhemmin en kehdannut ottaa asiaa puheeksi. Nyt ei ole enää mammaa. Muilta sukulaisilta olen yrittänyt kysyä, kun tuntuisi olevan helpompi puhua heidän kanssaan kuin isän tästä asiasta, mutta he taas kehottavat isän tykö. -joka siis ei halua puhua asiasta ja kuten sanoin ei välttämättä itsekään muista, kun on itsekin kai vain toisen käden asioita kuullut. Isänsä kuollut jo isän ollessa ihan pieni.

Toisaalta olen jo tottunut tilanteeseen, että tässä on sellainen suvun "tabu", josta ei puhuta. Välillä asia vaan tulee mieleen ja väistämättä mielikuvitus alkaa laukata, voihan olla, että totuus on yksinkertainenkin. No, sinuna, jos asianosainen on halukas menneisyydestä juttelemaan, ottaisin tilaisuudesta kiinni. Se ei ehkä enää toistu. Tsemppiä! Uskon, että jännittää.