Nalkutus

[Vaimo]

Hei!
Olen muuttumassa nalkuttavaksi pirttihirmuksi!
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä hyvässä liitossa jo 12 vuotta ja nyt meillä on 4 kk vanha vauva. Välimme mieheni kanssa ovat edelleen lämpimät ja hellät ja vauva yhteinen ilomme. Hoitovastuu on kuitenkin pääsääntöisesti ollut minulla, koska mieheni on yrittäjänä joutunut olemaan paljon töissä. Kotona ollessaan kuitenkin hoitaa vauvaa ja antaa minullekin ""omaa aikaa"".
No mitä tämä nyt sitten on? Tulin äsken jumpasta ja ensimmäisenä huomautin, että vauvalla oli vielä yökkäri päällä. Seuraavaksi mieheni totesi, että tässäpä tämä nyt olis tämä peruna keitettynä vauvalle, että mitäs sitten. No taas minä huomautin, että ""Sehän on vielä vedessä, että kaikkiko sinulle pitää sanoa?"" Eikö ole kuulkaas rakentavaa! Mies raasu täysillä yrittää, niin minä sen kun päästelen sammakoita ja latsitan sen minkä kerkeän. Pahinta on se, että minusta tuntuu, että näitä sammakoita on alkanut lipsumaan aivan vahingossa ja heti kaduttaa. Toki pitää pystyä asiasta sanomaan ja sanonkin, mutta pitääkö tahallaan pahoittaa toisen mieli silloin, kun saatas koko perhe olla yhdessä! Voi perhana. Onko esiliina liian tiukalla... Olen tässä analysoinut, että joo, oon niin väsynyt (edelleen herätään 2 tunnin pätkissä), tai että turhauttaa, kun hoidan kaiken kodissa (huom! toisaalta tykkään pitää kodin siistinä) jne jne, että siksi tahtoo sanainen arkku aueta. Ihan niin kuin ""salaa"" ajattelisin, että vain minä osaan hoitaa vauvaa oikein..

 

[Anna]

Olet ainakin huomannut asian ja se on jo paljon se! Nyt kun tiedostat käyttäytymisesi, niin eiköhän se siitä korjaannu. Itse tein vastaavanlailla kun mieheni oli lähdössä kesällä ulkomaanmatkalle. Hän kysyi jo alkukesästä, että onko ok, että hän lähtisi reissuun heinäkuussa. Silloin sovimme, että totta kai hän voi lähteä ja minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Vaavimme oli silloin n. 3 kk. Mutta kun matka läheni, niin päästelin suustani vaikka mitä, että jäädään vaavin kanssa kahdestaan kotiin, kun isi lähtee reissuun jne.. sellaiseen vähään syyllistävään sävyyn. Oikein itseänikin harmitti, että sillä tavalla puhuin.. mutta niitä vaan lipsahteli suusta aina välillä. Piti ihan tosissaan keskittyä siihen, että ei päästellyt suusta kaikkea ulos mitä meinasi sanoa.

 

[Jep!]

Täältä löytyy myös nalkuttava pirttihirmu! Aina silllon tällön kun saa ihan omaa aikaa.. käydä jumpassa, kampaajalla, ostoksilla, tanssimassa tms kivaa niin jaksaa taas jonkun aikaa vähän paremmin olla nalkuttamatta!

 

[Niksiprikka]

sano sille sun miehellesi, että oot huomannu tollasen asian ja että se vaivaa sua itseäsikin!!!

Meillä kävi ihan samoin...

Mä sanoin miehelleni, etten oikein edes tunne itseäni. en tiedä mikä mulla on. ja että olen pahoillani, että aiheutan noilla sammakoilla pahaa mieltä. meillä myös on ollut hirvittävästi yöheräilyjä. 1-1,5 h välein... nyt vaavi täytti 6 kk ja mä jätin yösyötöt pois - yöt on rauhoittuneet kovasti ja munkin mieliala kohentunut. alan jo uskoa, että mä olen kohta jälleen ihminen =)

Mun mies on kuitenkin sanonut tykkäävänsä, että myönnän nalkutuksen(hänen ei tarvitse sitä sanoa=) ja ymmärtää väsymyksen. hän myös yrittää kovasti auttaa eikä nykyään pahoita niin herkästi mieltään mun sammakoista kun tietää ettei se todellakaan ole hänen vikansa, että mä ""kiukuttelen"". olen sanonutkin, että kehenkäs muuhun mä sen täällä kotona purkaisin... muutenkin kannattaa puhua avoimesti asiasta, ettei sun mies vain luule, ettet rakasta enää! muista myös sanoa välillä, että arvostat hänen apuaan ja yritystään tehdä osuutensa. sillä hän jaksaa taas monta sammakkoa...

 

[pilvi]

samaa mieltä kuin edellinen, keskustele asiasta miehes kanssa, ni sekin ymmärtää sitten kun niitä sammakoita lentelee, meillä tehtiin samoin. Yritän myös sitten huomioida kun mies tiskaa/laittaa pyykit kuivuun jne ihan oma-aloitteisiesti vaikka on sitä tehnyt jo ennen vauvaakin mutta silti koitan joskus edes kiittää ja sanoa että on paljon helpompaa kun on toinen apuna....