Nalkutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Osaa ne miehetkin nalkuttaa, kaikesta. Kokemusta on.
Hermot siinä meinaa mennä, kun tekee niin tai näin, niin aina väärinpäin. Vastaan sanomalla saa vain riidan aikaiseksi ja syyt niskoilleen....nykyään annan mennä turhan nalkutuksen toisesta sisään ja toisesta ulos. Joskus onnistun, joskus en.
 
Ongelmat ratkeevat aina keskustelemalla, muuta keinoa siihen ei sitten ookkaan. Pitää listata asiat, mistä ollaan yhtä mieltä ja ne asiat hoiretaan kanssa yhressä. Jos se nainen tykkää siistimmästä, kun mikä miehelle riittäs niin nainen sitten hoitakoon itekseen sen ylellisyysosuuden ja vastaavasti, jos mies tykkää että olohuoneessa on niiren penkkipunnerrusvälineiiten oltava niin hän pitää sitten itekseen ne raurat nätissä kasaassa.
 
Ei se nalkuttaja aina muuten ole se pariskunnan naispuolinen jäsen... Naisen on niin mukavaa kuunnella neuvoja sohvan kätköissä pötköttävältä ""alfauroolta""...
 
Tässä päästään juuri ongelman ytimeen eli siihen miten homma sanotaan miehelle. Jos otetaan tuo rengasvertaus: rengas on silloin kiristetty kunnolla kun se pysyy varmasti kiinni. Sen voi kuitenkin kiristää vielä kireämmälle, mutta se ei ole tarpeen sillä se pysyy kiinni vähemmälläkin. Ja jos kiristetään vielä lisää, pettää pultti/mutteri tai vanne. Eli jossain menee aina raja mikä on riittävästi, mikä siitä yli ja mikä liikaa.
Kun kotitöissä haetaan tuota sopivaa rajaa, on paljon rakentavampaa selittää (miehelle) mikä on homman tavoite (vaikka puhdas lautanen, vaate, lattia tms.) ja miten siihen päästään vähimmällä vaivalla. Ja vielä päälle perustelu MIKSI sen pitää olla niin siisti (yleinen hygienia yms.) Samalla on hyvä miettiä itsekin miksi oikein vaatii jotain tasoa, onko siinä jo liikaa ""hinkaamista tai ylikiristystä"". Nalkutus taas on toisen pahansuopaa arvostelua ilman oikeata keskustelua, vain omien pinttyineiden käsitysten pitämistä ainoina oikeina ilman perusteluja.
 
Exälle en ikinä nalkuttanut, mutta tälle nykyiselle jokaikinen päivä! ARGH! Olemme olleet vasta alle vuoden yhdessä ja äskettäin hän muutti saman katon alle kanssani. Hän on niin saamaton ja laiska luonteeltaan, että se käy hermoilleni, muuten kyllä olisi oikein ihana mies. On rasittavaa jankuttaa koko ajan samoista asioista, mutta ilman ""kannustuspuheita"" mitään ei tapahdu. Se minua vasta raivostuttaakin, että hän usein aloittaa jonkun homman esim. tiskaamisen, mutta ei teekään sitä loppuun seuraavaan kolmeen päivään eli tiskaamattomat tiskit lilluvat vedessä, kunnes hän taas saa inspiraation (<- eli minä nalkutan) ja jatkaa. Ihmettelette ehkä, miksen sitten itse tiskaa loppuun, mutta olen huomannut, että jos teen asiat hänen puolestaan, hän ei tee enää mitään kotitöitä. Siksi pidän tiukasti kiinni asioista, joista on sovittu, tulivat ne sitten tehtyä nopsasti tai erittäin hitaasti. En anna periksi, prkl!
 
Alkuperäinen kirjoittaja täällä, hyviä kommentteja kiitos niistä. Pakko kommentoida tuota viimeisintä juttua...

Exäni ei ikinä nalkuttanut, mutta tämä nykyinen nalkuttaa jokaikinen päivä! ARGH! Olemme olleet noin vuoden yhdessä ja äskettäin hän muutti saman katon alle kanssani. Hän on nalkuttaa ihan joka asiasta joka päivä, ja se käy hermoilleni, muuten kyllä olisi oikein ihana nainen. On rasittavaa kuulla koko ajan samoista asioista. Se minua vasta raivostuttaakin, että hän usein löytää jonkun pinen asian mistä valittaa minulle ja sitten löytyykin ihan koko uusia pikkujuttuja joilla voi sitä raivoaan nostatella ja sitten mennäänkin hyvillä mielein nukkumaan molemmat. Joskus tiskaamattomat tiskit lilluvat vedessä vähän aikaa, kunnes minulla on aikaa ne tiskata. Aikomus on koko ajan olemassa mutta nainen ei sitä usko bvaan väittää etten taaskaan tiskannut, hänelle jäi taas. Haluaisin hänen vähän rentoutuvan, ei nämä asiat oikeasti minun mielestäni ole sellaisia että niistä kannattaisi tapella ja pahoittaa mielensä päivä toisensa jälkeen. Luulen että kohta annan periksi, prkl!

No joo, tuo nyt oli tuollainen juttu, mutta totta toinen puoli. Asettukaa miehienne asemaan...miltä tuntuisi olla puheidenne vastaanottavana osapuolena? Miettikää seuraavan kerran ennen kuin sanotte mitään, tai miettikää edes sanottuanne.

Ja itse en naiselleni nalkuta vaikka jättääkin vaatteitaan joskus minne sattuu yms, en minä siitä raivostu tai edes näe tarpeelliseksi sanoa ""voisit joskus edes laittaa nämä vaatteesi kaappiin tms."" Kyseessä on kuitenkin ainakin vielä ihminen jota rakastan, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään arvostelemalla tylysti hänen tekemisiään.

Tää on vaikea asia, ja minusta tuntuu että en saa tätä millään selväksi, tänäänkin taidan suosiolla lähteä viettämään ravintolafestareita...Ei hyvä ratkaisu mutta parempi kuin illan mittainen vittuilu. Ja moni voi kysyä miä teen tässä suhteessa enää, vastaus on että enpä tiedä oikein itsekään, en kai enää mitään.

Miehille kai tarkkuutta lisää ja molemmille sitä malttia ja toisen arvostamista puutteista huolimatta...ja ei loukata siksi että itseään joku pikkuasia haittaa.
 
Minä siivoan, käyn kaupassa, teen ruuat pesen usein pyykkiäkin. Ainoa vaimon vakihomma on silittäminen. En koskaan ole millään tavoin huomauttanut hänelle, että pitäisi olla sileä paita tms.
Ruuasta vaimo ei yleensä mutise, mutta kaiskesta muusta kyllä. Tein kerran kokeen Olin pyyhkinyt pölyt lipaston päältä ja mainitsin siitä ohimennen. Eiköhän kohta ole vaimo rätin kanssa saman lipaston kimpussa!
En taida jaksaa.
 
Pointtina on varmaan myös se, että tällainen ikuinen nalkuttaja nalkuttaa mistä hyvänsä asiasta. Ei siis vain siisteydestä.

Voi hyvinkin kotona olla siistiä, mutta nalkuttajan mielestä vääränlaisesti. On laitettu sohvatyynyt väärin paikoilleen tai eteisen tuoli onkin väärällä seinustalla, kun 'se on aina ollut tuossa vasemmalla'.

Tai jaksetaan paasata siitä, miten istutit sen omenapuun ihan väärään kohtaan. Sen piti olla metrin lähempänä taloa.

Tai nalkutetaan siitä, miten auto oli taas jätetty pihalle, vaikka tarkoitus oli lähteä puolen tunnin päästä kauppaan, joten miksi turhaan ajaa autoa talliin.

No, akka sai kenkää. Siinäpähän nyt nalkuttaa yksikseen.

Jos mikään ei kelpaa, niin olkoon yksin. En ymmärrä, mitä tapahtui sille kivalle naiselle, jonka kanssa aloitin seurustelun. Ilmeisesti akka osasi sen verran huijata, että pääsi levittäytymään meikäläisen taloon ja luuli vielä, että tästä jotain tulisi. Ruusunpunaiset lasit kyllä putosi aika äkkiä päästä.

Nautin siitä, kun saan tulla kotiin, laittaa television päälle, ottaa lehden ja laittaa jalat olohuoneen pöydälle ja lukea rauhassa lehteä ilman, että joku akka on sättimässä vieressä, että televisio on liian kovalla, jalat pois sohvapöydältä.

Menkää nalkuttajat itseenne. Haluaisitteko itse, että teille päivät pitkät joku naputtaisi turpaansa milloin mistäkin asiasta. Eläkää sitten naputtajat yksin, jos kerran siippanne on niin saamaton ja laiska, ettette osaa pitää turpaanne kiinni.
 
Nalkuttamallako ne asiat paranevat? Jos ei ""yhteistä säveltä"" löydy, niin miksi ihmeessä kärvistellä. Ihan sama nalkuttiko mies vai nainen.
Mitä tekemistä tällä on sovinismin kanssa?
 
että ne naiset on yleensä niitä nalkuttajia ja miehet niitä saamattomia laiskimuksia. Mutta miesten mielestä se tekemättömyys on ihan ok, koska he ovat mielestään kuninkaita. Ja naiset saavat syyn niskoilleen, kun kehtaavat asiasta sanoa.
 
Ihan sama kuka on syyllinen, jos homma ei toimi, niin ei muuta kun kattilat jakoon. Kummankaan ei tarvitse sietää enempää kuin sietää. Turha inistä, ratkaisut on jokaisen tehtävä itse.
 
Jos ap:n akuutein ongelma on vaimon nalkuttaminen, niin ehdottaisin seuraavaa lääkettä.

Sano suoraan vaimollesi, että sinä et jaksa kuunnella nalkuttamista.

Pyydä vaimoasi laittamaan lista sellaisista töistä, jotka pitäisi tehdä. Sano vielä, että jos joku asia on erikseen muistettava siivota huolellisemmin, nainen laittaa sen ylös ja tarvittaessa ohjeet, niin siitä ei tarvitse kinastella, että olisi väärin tehty.

Sitten teet listan mukaisessa järjestyksessä sen, mitä ehdit ja haluat ilman, että se tuntuisi työtaakalta.

Vedät suoritetun tehtävän yli, niin vaimokin nakee, mitä olet tehnyt. Uskoisin, että homma voisi toimia teillä noin :)

Toisaalta taas tasa-arvon nimissä pitäisi tehdä kaksi listaa, jossa toisessa olisi myös vaimon työt, jotta voitte todeta tekevänne kodin eteen töitä yhtä paljon.

Sopikaa, että jos vaimolla on jostain kotityöstä sanomista, hän ei saa nalkuttaa, vaan hänen pitää laittaa se uusien ohjeiden kanssa listalle :)

Toivottavasti auttaa ! :)
 
Jaa että nalkuttaa pitää siis kotitöistäkin. Itse en moista ole koskaan tehnyt, kun ne vain onnistuvat luonnostaa paremmin minulta. Nalkuttamisen asita olivat toiset, parin päivän baari reissut, minä yksin kotona ja toinen baanalla, yhteisesti sovittujen laskujen maksamatta jättäminen, jotka olivat minun nimellä, jotka lopulta kaatuivat minun maksettavaksi jne..... On niitä pahempiakin asioita, kun ne kurtussa olevat sukat eteisen lenkkareiden vieressä ;-) Joten meitä asiastakin nalkuttavia löytyy!!!
 
Jos 'ehkä' mua tarkoitti, niin voin arvon vastaajalle kertoa, ettei akka pöperöitä mulle laittanut, minä olin se, joka teki meillä ruoat pääsääntöisesti (on näes osana ammattiani) ja mitään ilmaista siivoojaa en ole koskaan tarvinnut. Että arvauksesi osui tälläkin kertaa vikaan.

Mutta kuten sanottua - opinpahan tästä jotain, että nalkuttavaa akkaa en aio lähteä hyysäämään. Jos vähänkin alkaa naputtamaan, niin ovea vaan.
 
Joidenkin luonne on nalkuttava. Siitä voi parantua. Mä nalkutin ja narisin liikaa, kunnes mieheni ei enää jaksanut ja petti mua. Se avas mun mielen, muutti todellakin. Opin sen, että en käskytä, vaan pyydän. Ja tarkkailen toisen vointia, väsymystilaa, annan toisen olla rauhassakin. Enkä enää jaksa välittää, vaikka tiskit jääkin joskus yön yli pöydälle. Mitä sitten, kerkee ne aamullakin laittaa.
Ei siihen oo muuta lääkettä, kun puhuminen. ja puhuminen. ja puhuminen.. tsemppiä !
 
Nalkuttajille...
Treenaa sitä miestäsi, ei ne miehet ole seppiä syntyessään kotitöissä. Käy läpi hommat, kerro mihin pitää kiinnittää huomiota, mien saa parhaan tuloksen missäkin kotihommassa. Kehu jos menee hyvin. Ymmärrä jos hän ei osaa. Anna tehdä sellaista jota hallitsee parhaiten. Et sinäkään varmaan osaa hänen mittapuunsa mukaan esim, korjata jotakin yhtä hyvin kuin hän. Harjoitelkaa sitäkin niin olet toisessa roolissa, oppijan roolissa. Vaihtakaa rooleja. Olkaa pitkämielisiä. Luonteitakin on niin monenlaisia, toiset on tarkkoja, toiset huolimattomia, geeneilleen ei mahda mitään. Hänessä on kuitenkin varmaan monia hienoja piirteitä vaikka tarkkuus ei olisi se vahvin. Ajattele kaikkea hyvää hänessä. Miksi elämän on oltava täydellistä?
 
Kysymys ei mielestäni ole siitä mitä miehet ovat, tai mitä naiset ovat, vaan siitä miten kaksi ihmistä voisi olla onnellisia yhdessä ja arvostaa toisiaan.

Nalkuttaminen on pahimmanlaatuista henkistä väkivaltaa. Ei pahalla ap, mutta en ymmärrä miksi siedät sitä. Miksi et jätä tuota ihmistä joka on niin tyytymätön sinuun?

Eikö kannattaisi etsiä ihminen, joka on sinuun tyytyväinen ja jonka kanssa olisi yhteisymmärrys asioista.

Erosta toipuu kyllä ja sitten sinun on mahdollista etsiä sinua arvostava ihminen.
 
Niinpä! Meidän perhekin valitti siitä, kun minä määrittelin, mikä on puhdas vessa tai lautanen. Milloin on imuroitu kunnolla (myös mattojen alta ja nurkista jne...) Lopetin sitten vähäisenkin nalkutuksen ja aloin itsekin tekemään kotihommat ""vähän sinnepäin"". Ja nyt puolen vuoden jälkeen kämppä on kuin pommiräjähdyksen jäljiltä....puhtaat pyykit lattialla isossa ryppyisessä kasassa (kaapeissa on nyt riittävästi tilaa) lattia on niin paskainen, että sukat likaantuu pahemmin kuin ulkona kävellessä, vessat haisee kuselle, jääkaapissa pilaantunutta ruokaa ja tyhjiä maitotölkkejä....eikä kukaan tee enää kotitöitä pyytämättä;) Mutta kukaan ei nalkuta!
 
Meillä menee nalkutukset tasan, sitä harrastetaan molemmat. Minä (vaimo) valitan huolimattomasti ripustetuista pyykeistä, lasten kasvatuksesta(liian ankaraa), ylitöistä(vapaaehtoista), kaljan juonnista jne. Mies ei suoranaisesti nalkuta vaan hienovaraisesti vihjailee siivottomasta kodista, roskien viemisestä, lasien jättämisestä olkkariin, lasten kasvatuksesta (liian lepsua), ruoasta, pihtaamisesta, jne. Äitinsä oli kuulemma aina hyvin ahkera ja tunnollinen kodin kunnossa pitäjä. Kokeilimpa välillä sitäkin linjaa etten ottanut mihinkään mitään kantaa, annoin asioiden olla ja mennä omalla painollaan, en esimerkiksi kieltänyt menemästä kaljoille,( mies kysyy aina luvan) niin sitten en kuulemma enää välitä?! Ja jos siivottomuus häiritsi niin kerroin kyllä mistä siivousvälineet löytyvät. Mutta asiat eivät ole edennet ainakaan hyvään suuntaan. Tällaista kissa-hiiri leikkiä ollaan kohta 13 vuotta harrastettu ja nyt alkaa olla molemmilla mitta täynnä. Yhteistä aikaa, harrastuksia, tekemistä ja puhumista ei enää ole ja meillä onkin nyt laitettu yhteisesti avioero vireille.
 
nimim.lle ? Tottakait siihen vaikuttaa moni asia. tietenkin. Mutta kyllähän se miestä / kuin naistakin syö, jos toinen narisee kotona, vaikka ite tekee pitkää päivää.. eipä siihen paljoa muuta tarvi. Sen tietää se joka on tehnyt oikeasti töitä. Haluan sen tuoda esille, että puhukaa ja olkaa lähellä, vaikka ois pahakin mieli. Erot on ihan p.stä kaikille ! Ruoho ei ole vihreämpää toisella puolella ! Parhainta on kun oman rakkaan kanssa vielä vuosien jälkeenkin voi todeta, että kyllä kannatti ja että haluaa toista edelleen..
 
Lemppaa se muija, ei se siitä muutu ainakaan paremmaksi. Yleensä nalkutus pahenee kun muija rupsahtaa ja se alkaa tulla katkeraksi nuoremmille naisille ja mustasukkaiseksi kaikesta menemisestä.

Kannattaa vaihtaa toiseen eikä haaskata aikaa nalkuttajan kanssa, maailma on täynnä naisia senkun haet uuden.
 

Yhteistyössä