Naistenpäivä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gallup
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Gallup

Vieras
Keskiviikkona 8.3. on kansainvälinen naistenpäivä. Nyt pistetäänkin gallup pystyyn, kuinka monen Ellin mies unohtaa autuaasti moisen merkkitapauksen ja aiheuttaa, jos nyt ei elämää suurempaa perheriitaa, niin mielipahaa ainakin, huomionpuutteesta kärsiville Elleille. Kuulutko joukkoon?
 
Naistenpäivää varmaan vietetäänkin juuri siksi että pikkuvaimot saisivat kukkia ja suklaata? Siinä on kuitenkin kyse vähän tärkeämmistä asioista.
Onko teistä ok, että vuodessa on yksi naisten päivä jolloin muka muistetaan arvostaa naisten tekemää työtä, muina päivinä antaa olla vaan?
 
Mä sain jo tänä aamuna sähköpostiini kortin mieheltä töistä: Hyvää naistenpäivää ja ihana sepustus ja kortti.

Taisi ottaa varman päälle, jos ei keskiviikkona muista.

En todellakaan odottele mitään muistamisia. Kiva tietysti jos muistaa nimpparit ja synttärit, mitään lahjoja en tarvitse mutta kyllä aina jotain saan. Mies muistaa kyllä muutenkin pikku huomionosoituksilla: tuo stayup-sukat, kukkia, suklaata... Muutaman euron tuliainen silloin tällöin pitää naisen kuumana kotona.

 
Meillä ei ole tapana muistaa naistenpäivänä. Koen saavani muutenkin arvostusta, huomiota, hellyyttä jne mieheltäni ihan tarpeeksi. Totta kai kukat on kivoja, mutta saan niitä vähän milloin sattuu, mikä on oikeastaan mukavampaakin.

Tietenkin on ihan ok muistaa naista vaikka kukkasin naistenpäivänä. Kiva ele, mutta en mä haloota siitä nosta, ellei kukkia tulekaan.

Musta naistenpäivälahja/kukat on aika tyhmä riidanaihe. Kertoo että taustalla on jotain muutakin jos riidan saa aikaan siitä, että toinen ei muista naistenpäivänä. Siihen sitten kasataan kaikki muukin kakka ja mielipaha mitä on kertynyt pidemmän ajan kuluessa miehen tekemisistä tai tekemättäjättämisistä?

 
Mies suukottelee ja halailee joka ikinen päivä ja monet kerrat päivän mittaan, etten ees odota et muistais naistenpäivänä. Eikä ole kyllä tarviskaan muistaa.

Olen saanut aina viestejä naistenpäivänä ystäviltä ja siskoltani. Ne on ihan kivoja.
 
Minä en yleensä ole jaksanut vouhottaa kaikista mahdollisista kissanristiäisistä. On riittänyt, että on jotenkin muistettu äitienpäivänä ja syntymäpäivänä. Nykyään oon kuitenkin jotenkin akkautunut ja kaipaan enempi romantiikkaa. Pelottaa kai, että suhde kuihtuu kokoon kun tuntuu ettei meillä ole romantiikkaa eikä edes telkkaria enää katsota yhdessä. Niinpä sitten ystävänpäivänä tuli vihjattua, että olishan se kiva saada kukkia tai suklaata.
Sivumennen sanoen en käsitä sitä että Amerikassa on joku sääntö tuoda tyttöystävälle kalliita koruja ja muuta älyttömän kallista lahjaa. Jos joku toisi minulle olisinihan vaivautunut ja tuntisin niin kuin olisin jotain vastaavaa velkaa.
No ystävänpäivänä mieheni sitten yritti yllättää minua sellaisella söpöllä kömpelöllä eleellä. Antoi tekoruusun. Olisi kai halunnut antaa sen vähän romanttisemmalla tavalla kuin antoi, mutta toteutus sitten kärsi olosuhteiden pakosta.

Nyt sitten luin jostain tuosta naistenpäivästä vai mainittiinko siitä telkkarissa eilen. En kuiten olisi edes muistanut koko päivää jos siitä ei aina vouhottettaisi mediassa. Mainitsin taas avomiehelleni että olisihan se kiva saada oikeita kukkia. Nimenomaan oikeita. Meillä on niin vähän kasveja että tuntuisi että olisi kiva jos edes leikkokukkia saisi piristämään tunnelmaa pariksi päiväksi. Jää nähtäväksi kuinka mies sitten päättää toivetta toteuttaa. Olen kyllä nykyään rohkeasti sanonut, että kaipaisin enempi romantiikkaa. Kommunikaatiokatkokset on nyt historiaa tässä suhteessa. =)
 
Muutamasta viestistä sain sen kuvan, että naiset odottaa esim. ystävänpäivänä huomionosoitusta mieheltä. Eikö se kuitenkin ole sukupuolesta riippumaton päivä?

Itse muistin miestäni ystävänpäivänä ja muistan muutenkin kaikki merkkipäivät ja meidän ekan tapaamisen päivän yms. Hemmottelen miestä ja skoolataan kuohuviinit, itse en odota vastavuoroisuutta. Minusta on kiva muistaa eikä mieskään pahaksi laita kukkakimppua, suklaasydämiä, yhteistä kylpyä kynttilänvalossa tai muuta hemmottelua.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

 
Ikinä ei noteerannut naistenpäivää mitenkään. Hyvä jos joskus alkuaikoina muisti syntymäpäivän. Hääpäivää ei myöskään muistanut ikinä.

Harvat miehet kai ylipäänsä muistavat merkkipäiviä. Hyvä jos muistavat edes oman syntymäpäivänsä.
 
Meillä mies ei varmasti muista naistenpäivää, ei varmaan tiedä sellaisen olemassaoloakaan ;) Sitten jos radiosta tai telkusta kuulee naistenpäivästä, niin sitten saattaa vaikka jollakin tavalla huomiodakin, tosin toi jo tänään kaupasta kukkia minulle muuten vain kuten usein muutenkin tuo, niin tuollaisilla päivillä ei ole niin isoa merkitystä.

Jos meillä jollakin tavalla juhlitaan naistenpäivää, niin käperrytään tyttärien kanssa sohvalla nököttämään popcorn kupin kanssa telkkua katsomaan ;)
 
Meillä mies juuri ja juuri muistaa ""pakolliset"" eli hää-, kihla- ja syntymäpäivän, mutta nämä muut ei kyllä aiheuta reaktiota. Eipä silti, en niistä itsekään perusta, jonkin tekstarin saatan ystävänpäivänä lähettää. Huvittaa kyllä seurata sivusta sukulaismiestä, jonka vaimo on Venäjältä, niillehän tuo naistenpäivä on todella suuri juhla. Taisi olla viime vuonna kun hätäpäissään meille soitteli illansuussa Alkon ja kukkakaupan aukioloaikoja, kuulemma oli kolmas maailmansota valmis jos ei ole ruusut ja samppanjat kotiinmennessä mukana.
 
En kyllä odota minkäälaista huomion osoitusta naistenpäivänä, mutta viime vuonna mieheni lähettämä tekstari naistenpäivä toivotuksineen oli iloinen yllätys! Arvostan enemmän jokapäiväistä huomion osoittamista ja syntymäpäivänä odotan onnitteluja ja ilahdun kaikesta sen ylittävästä - lahjasta tai ruususta! Naisten päivä on minulle hyvin vieras ja mitätön asia. Pidän sitä enemmänkin maailman laajuisena naisen aseman merkkipäivänä! Omassa asemassani ei ole mitään korjattavaa!
 
Minäkin olen täysin tyytyväinen asemaani. Vietän naistenpäivää jokaikinen hetki.

Luin lehdestä, että poliisit nauttivat kansalaisten luottamusta 92 prosenttisesti.

Jos haluan jonkin huomionosoituksen tuona päivänä, niin tulkoon se virkavallan taholta.

Lähetin muutama vuosi sitten lastemme isälle syntymäpäiväonnittelun tekstarina. Sain takaisin soiton poliisilta. En saa häiritä miestä lähestymiskieltojen takia.

Olen täysin lähestymisistä vapaa nainen. Minua saa lähestyä miten kukin haluaa.

En pelekee polliisia, exää enkä edes kuolemaa.
 
Ei huomionut naistenpäivää, mutta eilen osti kimpun tulppaaneja. Ja viikko takaperin. Ja laittoi ruokaa, ja haki mut töistä. Enpä olis itsekään muistanut koko naistenpäivää.
 
Meillä ei mies muista ylipäänsä helliä koskaan mitenkään.
Ei naistenpäivänä, ei äitienpäivänä eikä muutoinkaan merkkipäivinä.
Ei tuo koskaan kukkia eikä pusuttelekaan.

Olen jo aika kypsä tähän. Taidan olla jo tunnekuollut itsekin kohtapuolin.
 
Exäni unohti säännöllisesti kaikki merkkipäivät, myös lastensa. Naapurin komistus sen sijaan muisti minua aina naistenpäivänä.
Minä puolestani unohdin pikkuhiljaa koko exäni ja nyt mulla on tää komistus, joka huomioi jatkuvasti. Ihanaa!
 
Minun mieheni onnitteli minua heti herättyäni, kellon soitua taikoi jostain naistenpäiväkortin ja suklaapatukoita, joista pidän :)

Itse olin aivan unohtanut naistenpäivän ja olin tosi yllättynyt, tuli ihana, hyvä mieli! Paljon kujerreltiin, halailtiin ja pussailtiin.

Ja illalla kun hän haki minut opiskeluistani, auton penkillä odotti kukkapaketti. Siellä oli yksi, täydellisen kaunis punainen ruusu :)

Oi onnea!

 

Yhteistyössä