Naisten yhteisöllisyys

Hei,

tätä on hiukan hankala pukea sanoiksi. Toivoisinkin tästä tulevan toisiaan täydentäviä ajatuksia kirjoitettavaksi.

Oletteko koskaan olleet niin yksinäisiä, että olette miettineet ns. Voimavaroja mitä voisitte saada toisilta naisilta? Ihan kaikenlaisilta! Esim. Yksinhuoltajilta, perheellisiltä, hyvin toimeentulevilta, toimentulon varaisilta, sinkuilta?

Miksi pitäisi "kärvistellä" yksinäisyydessä, huonoissa sosiaalisissa suhteissa, elää kuplassa jne. Kun meillä olisi kaikki voima tehdä asiat niin, että tukisimme toisiamme kun keskittäisimme voimavaramme, ajatuksemme yhteen.

Meitä löytyy joka lähtöön. On selvää, että emme kannata samoja asioita, elämän arvot voivat olla hyvinkik erilaiset. Vaikka lähtökohtaisesti jokainen haluaa pärjätä kohtuudella.

Haluaisin keskustella tästä aiheesta ja jos sinulle herää asian tiimoilta ajatuksia niin minä ja varmasti moni muukin olisi kiinnostunut niistä kuulemaan.

Elämä ei perustu kilpailuun, paremmuuteen. Kansoitamme samaa palloa, samaa maata, samaa kaupunki mahdollisesti. Miksemme voisi tehdä siitä parempaa toisillemme yhteisvoimin?

 

Parempi olis ettiä sitä porukkaa jotka on sun kanssa samaa mieltä ja tyylit aika samanlaiset. Se että jos kaikki vaan laitetaan samaan itlaan niin tulee nopeesti riitaa.

 

Mielenkiintoisia ajatuksia. Olen usein miettinyt samaa.
Esteeksihän nyt yleensä nousee se ettei voida puhaltaa yhteen hiileen, kun naisilla puhkeaa kilpailuvietti ja kateus heti.

 

Parempi olis ettiä sitä porukkaa jotka on sun kanssa samaa mieltä ja tyylit aika samanlaiset. Se että jos kaikki vaan laitetaan samaan itlaan niin tulee nopeesti riitaa.

Itselläni aivan päinvastaisia kokemuksia. Äitiyslomalla tuli käytyä mll:n perhekahviloissa, ja oli tosi virkistävää. Ihan erilaisiin tyyppeihin tutustui, kun mitä kaverit/työkamut on. Muutamasta tuli sitten kaveri mammakahvila-ajan jälkeenkin.

 

Mielenkiintoisia ajatuksia. Olen usein miettinyt samaa.
Esteeksihän nyt yleensä nousee se ettei voida puhaltaa yhteen hiileen, kun naisilla puhkeaa kilpailuvietti ja kateus heti.

Jossain ympyröissä joo. Riippuu ehkä alasta/koulutuksesta/persoonista.
Itse olen työskennellyt paljon miesvaltaisissa paikoissa, ja niissä meillä päinvastoin on helpommin syntynyt naisten kesken vahvoja "liittoja".

Yksi kaverini taas työskentelee sairaanhoitajana, ja ainakin hänen juttujen mukaan siellä naiset kilpailevat (muulla kun ammattitaidolla) keskenään.

 

Ihan mutulla väittäisin, että ihminen kokee vahvemmin yhteisöllisyyttä vähän pienempien ryhmien kanssa, parempi vielä jos on olemassa joku luonnollinen vastustaja. Vrt. joukkueiden fanitus. Naiset on liian laaja ja epämääräinen ryhmä samaistuttavaksi voimakkaasti.