Naisten ongelma: Moni suhde hiipuu, kun alkuinto menee ohitse

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Petri-A
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vvieras";29431806]Lukisit sen keskustelun.

Nainenhan pettää kun kokee ettei saa mieheltä huomiota. Naisella on tarve olla kaunis, seksikäs eli miehen silmissä haluttava. Ei ole kyse seksistä vaan siitä, että nainen haluaa miehen ja miesten häntä haluavan. Se on biologinen juttu. Pistetään muodot esille ihan arkipäivänä vaistomaisesti. Osaatko pistää miehen tuohon muottiin? Homoissa kyllä olen huomannut myös tuota puolta kyllä.

Niinkun tästäkin keskustelusta on huomattu, miehelle riittää se lämmin koti ja rakastava vaimo. Nainen kaipaa jatkuvaa himoa miehen puolelta ja sitä että se katsoo, koskee ja haluaa. Nainen haluaa leikkiä seksikkyydellään ja kiusaa miestä. Antaa kun haluaa. Nauttii kun miehen halut kasvaa. Tästä syntyy ongelmia kun ei se mies jaksa jatkuvaa kipinöiden pirskomista naisen päälle.[/QUOTE]

Mä olen samaa mieltä. Naiselle huomio, ihailu ja kehuminen merkitsee paljon, kun taas miehelle tärkein on saada arvostusta, kannustusta naiselta. Miehet ovat loppujen lopuksi ihanan yksinkertaisia ja siksi luotettavia. He ei käännä selkää, vaihda mielipidettä (tai naista) noin vain lennosta.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: krut
Alkuperäinen kirjoittaja äitinainen;29432059:
Ota se miten haluat, totuus on se mikä se on, vaikka voissa paistaisi. Sitä ei hassunhauskat linkit muuta suuntaan jos toiseenkaan.
:)

totuus on se mikä se on eikä hassunhauskat tuulesta temmatut väitteet sitä muuta suuntaan eikä toiseen
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="vieraana";29432023]En muista, kuka julkisuuden henkilö (mies) aikoinaan totesi, että miehelle on oikeastaan aika sama, kuka Liisa keittiössä häärää, kunhan joku Liisa häärää. Mies siis on tyytyväinen, kun on siisti ja lämmin koti, hyvin hoidetut lapset, maittavaa ruokaa, puhtaat vaatteet ja seksiäkin saa silloin kun haluaa.[/QUOTE]

Järkyttävää miesten aliarvioimista. Vaikka jollekin se olisi noin, ei se ole mikään koko totuus. Ihan yhtä naurettavaa olisi väittää että nainen haluaa miehen vain siittämään lapsia.
Ja yhtä naurettavaa myös väittää etteikö seksi olisi naisille tärkeää.
 
Järkyttävää miesten aliarvioimista. Vaikka jollekin se olisi noin, ei se ole mikään koko totuus. Ihan yhtä naurettavaa olisi väittää että nainen haluaa miehen vain siittämään lapsia.
Ja yhtä naurettavaa myös väittää etteikö seksi olisi naisille tärkeää.

Juu. Aivan yhtälailla tuolla logiikalla naiselle on aivan sama kuka mies on kehumassa, kunhan kehuu ja huomioi. sama vaikka kehuja olisi nainen tai äänitetty kehuskelu kasettisoittimesta.
 
Kannattaisi ajatella asiaa niinkin päin, että on erityinen kun on kerran kelvannut.

Muutenkin, jokaisella on vastuu onnestaan. Piiiiiitkä tie jos lähdet onneasi toisen harteille heittämään ja pahimmillaan muita syyttämään onnettomuudestasi.

Jokainen on oman onnensa seppä! Aivan. :) Ensin pitää tehdä itse itsensä onnelliseksi, vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Mutta naisten ja miesten tarpeet ovat erilaisia ja molempien yhtä tärkeitä.
 
Jokainen on oman onnensa seppä! Aivan. :) Ensin pitää tehdä itse itsensä onnelliseksi, vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Mutta naisten ja miesten tarpeet ovat erilaisia ja molempien yhtä tärkeitä.

Totta varmaan, mutta mitenkäs tuo sitten onnistuu? Koska on tarpeeksi onnellinen, että on valmis parisuhteeseen? Mistä sen voi tietää? Ja meneekö heti pieleen, jos luovuttaa palan siitä omasta onnellisuudesta sen parisuhteen takia?
 
Jokainen on oman onnensa seppä! Aivan. :) Ensin pitää tehdä itse itsensä onnelliseksi, vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Mutta naisten ja miesten tarpeet ovat erilaisia ja molempien yhtä tärkeitä.

Tässä kyllä puhut itsesi pussiin sen suhteen, että toisessa ketjussa olit täysin riippuvainen miehesi seurasta ja huomiosta selkeästi (sairaalloisen) mustasukkainen.

Oman onnen seppä ei ole mustasukkainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432493:
Totta varmaan, mutta mitenkäs tuo sitten onnistuu? Koska on tarpeeksi onnellinen, että on valmis parisuhteeseen? Mistä sen voi tietää? Ja meneekö heti pieleen, jos luovuttaa palan siitä omasta onnellisuudesta sen parisuhteen takia?

Että osaa ja haluaa olla myös yksin, eikä takerru kumppanin äidin kummin koiran asioihin sillä intensiteetillä että kaikki mikä on kumppanin, on myös minun. En ole ehkä paras puhuja kun olen sitä mieltä että kaikki pitää jakaa jne. Mutta olen oppinut, että jotta voi olla hyvä kumppani niin täytyy olla ensin oma elämää mahdollisimman paljon.
 
Että osaa ja haluaa olla myös yksin, eikä takerru kumppanin äidin kummin koiran asioihin sillä intensiteetillä että kaikki mikä on kumppanin, on myös minun. En ole ehkä paras puhuja kun olen sitä mieltä että kaikki pitää jakaa jne. Mutta olen oppinut, että jotta voi olla hyvä kumppani niin täytyy olla ensin oma elämää mahdollisimman paljon.

Tarkoitin tilannetta jossa juuri se oman elämän jakaminen ja omasta tilasta luopuminen vie osan siitä onnellisuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432493:
Totta varmaan, mutta mitenkäs tuo sitten onnistuu? Koska on tarpeeksi onnellinen, että on valmis parisuhteeseen? Mistä sen voi tietää? Ja meneekö heti pieleen, jos luovuttaa palan siitä omasta onnellisuudesta sen parisuhteen takia?

Tuskinpa sitä riittävän onnellisuuden määrää pystyy mitenkään täsmällisesti määrittelemään, mutta ehkäpä se riittää, että on ainakin sillä tavalla sinut itsensä kanssa, että ei ihan välttämättä tarvitse sitä toista ihmistä kannattelemaan itseään? Ja kaipa sellainen parisuhde on tuomittu epäonnistumaan, jossa jompi kumpi tai vaikkapa molemmat luovuttavat palan onnellisuudestaan, eli ovat onnettomampia kuin ilman sitä suhdetta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;29432586:
Tuskinpa sitä riittävän onnellisuuden määrää pystyy mitenkään täsmällisesti määrittelemään, mutta ehkäpä se riittää, että on ainakin sillä tavalla sinut itsensä kanssa, että ei ihan välttämättä tarvitse sitä toista ihmistä kannattelemaan itseään? Ja kaipa sellainen parisuhde on tuomittu epäonnistumaan, jossa jompi kumpi tai vaikkapa molemmat luovuttavat palan onnellisuudestaan, eli ovat onnettomampia kuin ilman sitä suhdetta?

Niin luonnollisesti. Mutta jos olettaa saavansa suhteelta enemmän, kuin mistä joutuu sen takia luopumaan. Eihän kukaan voi tietää etukäteen, kannattaako vaihtokauppa. Kannattaako tällaisiin kompromisseihin sitten edes ryhtyä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432566:
Tarkoitin tilannetta jossa juuri se oman elämän jakaminen ja omasta tilasta luopuminen vie osan siitä onnellisuudesta.

Okei, minusta se on tasapainottelua. Välillä kaipaa enemmän omaa tilaa ja välillä vähemmän ja tietysti oma omat fiilikset jaetaan suhteessa.. Ei kai se hukkaan mene vai miten meinaat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432610:
Niin luonnollisesti. Mutta jos olettaa saavansa suhteelta enemmän, kuin mistä joutuu sen takia luopumaan. Eihän kukaan voi tietää etukäteen, kannattaako vaihtokauppa. Kannattaako tällaisiin kompromisseihin sitten edes ryhtyä?

Olisiko tuossa ennakko-oletusten ja toteutuneen todellisuuden välisessä kuilussa yksi syy sille, miksi likikään kaikki suhteet eivät kestä loputtomiin? Mutta yrittäähän toki kannattaa, aina. Mikäli todella omaksuisi siinä määrin kyynisen asenteen, että kokisi jo pelkän yrittämisenkin turhaksi ("koska pieleenhän se menee kumminkin"), niin mitäpä mieltä koko elämässä itse asiassa olisi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432656:
Ehkä yksinkertaisesti tarkoitan sitä, että mihin onnellinen ihminen tarvitsee parisuhdetta.

Mihin jo valmiiksi varakas ihminen tarvitsee rahaa? :)

En tiedä, voiko onnellisuudella olla jonkinlaista maksimiarvoa. Eli voiko olla niin onnellinen, että mikään asia maailmassa ei tätä onnellisuutta enää kykene lisäämään. Oma veikkaukseni on, että ihan jokainen voi (ainakin periaatteessa, siis) olla vielä onnellisempi. Se on sitten kokonaan toinen juttu, että kokeeko tarvetta tähän.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432656:
Ehkä yksinkertaisesti tarkoitan sitä, että mihin onnellinen ihminen tarvitsee parisuhdetta.

Saadakseen lapsia, pystyäkseen jakamaan elämän ja arvot jonkun erityisen kanssa, kenen vierellä tunnet olevasi todella onnekas, ja kuka täydentää sinua jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;29432675:
Mihin jo valmiiksi varakas ihminen tarvitsee rahaa? :)

En tiedä, voiko onnellisuudella olla jonkinlaista maksimiarvoa. Eli voiko olla niin onnellinen, että mikään asia maailmassa ei tätä onnellisuutta enää kykene lisäämään. Oma veikkaukseni on, että ihan jokainen voi (ainakin periaatteessa, siis) olla vielä onnellisempi. Se on sitten kokonaan toinen juttu, että kokeeko tarvetta tähän.

Itse tällaisena kyynisenä ihmisenä ajattelen, että parisuhteeseen liittyy aina myös riski sen pieleen menemisestä. Tuli vain mieleen tuosta onnenseppä-jutusta, että kyllähän se parisuhde kuitenkin jonkun aukon elämässä täyttää, kun sen takia ollaan valmiita ottamaan tämä riski.
 

Yhteistyössä