Naiskuskin painajainen...

KaksiKertaaPienempi

Aktiivinen jäsen
13.02.2008
1 364
0
36
Olet laittanut mieleistäsi musiikkia soimaan, kun kerrankin saat rauhassa yksin ajella. Saavut moottoritienrampille, kiihdytät nopeasti sataan ja pääset sulavasti mukaan virran viemään. Kuuntelet juuri cd-levyn parhainta kappaletta, kun silmiisi osuu liikettä ratin takana. Okei, se oli nopeusmittari, johon tuli joku häikkä ja se heilahti. Nyt toimii kuitenkin normaalisti. Mutta jälleen huomaat pientä liikettä. Liikautat rattia hiukan ja näet sen!!! Yli 2cm:n kokoinen, kalman valkea hämähäkki on asettunut valmiuteen nopeusmittarin ja ratin väliin ja tuijottaa sinua niillä silmillään, joita et ehdi tuossa tilanteessa näkemään. Sydän pinkaisee kiivaaseen raviin, kätesi tärisevät ja hiki aloittaa vuolaan virtansa! Katsot tietä, katsot vihollistasi, katsot tietä, katsot vihollistasi... Silmiesi edessä vilisee koko tähänastisin elämäsi ja mielessäsi hyvästelet perheesi ja läheisesi ja toivot heille kaikkea hyvää. Ehdit jopa antaa anteeksi pahimmalle vihamiehellesi...

Yhtäkkiä huomaat pelastuksen jossain kaukana horisontissa, tuolla, minne matkaa on vielä paljon. Liikahdus, se asettelee jalkansa parempiin asemiin, nyt se voi välittömästi hypätä silmilleni, purra ja sylkeä myrkyt verenkiertoon ja sitten... ja sitten uhri vaipuu tajuttomuuteen, josta ei ole enää paluuta. Hiljakseen lähenee moottoritien ramppi, mihin kaarrat autosi nousemaan ylös ja toivo pelastautumisesta alkaakin heräämään... Punaiset. Voi tikkusilmäpaviaani! Valot ovat punaiset. Pysäytät auton odottamaan etkä oikein tiedä mihin silmäsi laittaisit. Nyt se liikkuu taas! Kunnolla!!! Väännät puhaltimen täysille ja sen aiheuttama pieni tärinä saa painajaisesi pysähtymään! Matkaa on vielä pitkälti jäljellä ennen kuin voit poistua autosta. Ainahan sitä on tiedetty, että juuri noissa valoissa saa seistä ja odottaa, mutta että näin kauan?!?! No vihdoin, pääset jatkamaan matkaasi ja kahdet seuraavat valot ovatkin vihreitä. Kurvaat lähimmän kaupan pihaan ja nouset autosta tärisevänä, mutta todella onnellisena!

Haet nurmikolta pitkän kepin ja palatessasi autolle, huomaat tuon kauhean ilkimyksen kadonneen. Tutkit autoa sen minkä uskallat, koputtelet kepillä ja liikuttelet tavaroita... Hiljaista... Ei liikettä. Kello käy ja sinun pitäisi kohta olla tarhalla hakemassa lapsesi. Urheana sankarittarena lähdet hakemaan lastasi. Hämäkäkkiä ei näy, mutta vaistoat sen olevan jossain, katsovan sinua ja janoavan kostoa. Sait haettua lapsesi ja pääsitte kotiparkkiin. Lukitessasi ovea niskakarvasi nousevat vielä kerran ylös ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkääsi. Tiedät, että teidät on määrätty kohtaamaan vielä joku päivä uudelleen...
 
YÄÄÄÄK! Mä oisin varmaan menny motarin reunaan parkkiin ja nuijinu sen elikon hengiltä...

Mä kerran ajellessani tunsin jotain kutittavaa jalassani, vilkaisin ja sellanen tennispallon kokooinen (siis vähintäänkin!) ampiainen köllötteli siinä! Tyynesti kurvasin seuraavalle bussipysäkille ja nousin autosta, ja sit iski paniikki :D
 
|O |O :x

Ei käy kateeks. Toi on niin kamalaa kun ei voi tehdä asialle mitään, mut ei voi ajatella tai keskittyä mihinkään muuhun ku siihen kamalaan ötökkään!!! Joskus on kanssa lähteny ajaan ja huomannu ampiaisen takaikkunassa, on meinaa jarrut kirskunu :laugh:
 
Ei sillä, ettäkö mie olisin jo kerran tämän tänne kirjottanu ja mun tuurilla just sillo palsta kaatu. Mutta tässä tämä nyt tulee uudestaan.

Tänään on se päivä, jolloin joudut nousemaan tuohon autoon, jossa koit painajaisesi pari yötä sitten. Sinun on nyt vietävä lapsi hoitoon, käytävä hoitamassa pari koulujuttua ja sen jälkeen suunnattava laboratorioon verikokeita varten.

Samalla kun puet lastasi, nousee mieleesi muistot kalmanvalkeasta kahdeksanraajaisesta otuksesta. Haluat kuitenkin uskoa siihen, että myös tämä Luojan luoma elävä otus joutuu syömään päivittäin ja se on poistunut kotiinsa samaa tietä, kuin autoosi tulikin. Ehkäpä se säikähti myös sitä keppiäsi, millä olisit sitä huitaissut, jos olisit saanut mahdollisuuden ja häipynyt kauas, kauas pois, iäksi. Toisaalta taas pelkäät, että se odottaa saalistaan ja janoaa veristä kostoa, kun olet astunut sen valtaamalle reviirille.

Aukaiset auton oven ja vilkaiset salaa auton sisälle. Et halua näyttää lapsellesi, miten voimakkaita tunteita tuo inhokki sinussa aiheuttaa ja nostat tyynen rauhallisesti lapsen istuimeen ja asetat turvavyöt kiinni. Sitten hengähdät syvään ja istuudut itse kuskin paikalle. Hetken tarkkailet tilannetta. Ei liikettä. Ei mitään eikä ketään näkyvissä. Jiihaa, olet voittaja! Hyvillä mielin lähdet ajamaan tarhalle, viet lapsen ja ohjaat autosi koululle. Päätät mennä pienempää tietä, jottei tarvitse ängetä moottorien ruuhkaan. Mielimusiikki soi jälleen ja elämä tuntuu jopa ihan mielekkäältä vatsakivuistasi huolimatta.

Saat hoidettua koululla asiasi ja palaat autollesi. Automaattisesti vilkaiset ensin ratin ympärystän ja penkin varmistaaksesi, ettei tämä salamatkustaja ole noussut mistään esille. Riemulla toteat vihollisesi pysyneen poissa ja päätät ajaa terveyskeskukseen moottoritietä pitkin nyt kun pahin ruuhka on ohitse. Kiihdytät rampissa vauhtiin ja hiukan manailet edessäsi kuminauhamaisesti ajavaa farkkua. Pääsette molemmat kuitenkin nätisti moottoritielle ja päätät lähteä tämän hiljaa-nopeaa-hiljaa-nopeaa kulkevan auton ohitse. Olet melkein tämän auton vierellä, kun autoa ajava kuski päättää vetäistä vilkun oikeaan ja syöksyy eteesi. Teet voimakkaan äkkijarrutuksen ja rukoilet, ettei kukaan ole ihan puskurissasi kiinni takana. Rukoukseesi vastattiin, kiitos siitä! Mutta mikäs se jarrutuksen voimasta singahtaa katosta rattisi päälle? Voi elämän kevät ja vihoviimenen vihtori! Jälleen olet kasvotusten tuon julman kokoisen, kalmanvalkean, kahdeksanraajaisen pedon kanssa. Se on rohkaistunut, sillä nyt se uskaltautuu liikkumaan huomattavasti enemmän, kuin viime kerralla. Kätesi alkavat täristä, sydän syöksyy hurjaan rytmiin ja hiki nousee pintaan. Eipä ole pelkosi viime kerrasta mihinkään kadonnut, valitettavasti.

Otus aloittaa reippaan aamuliikuntansa, ensin oikeaan, sitten vasempaan, taas oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Pysyisi nyt vain paikoillaan! Kätesi vaihtavat ratilla paikkaa sen mukaan mihin tuo iljettävä ja ruma olio tahtoo, olet täysin sen armoilla. Pelkäät sen hyppäävän päällesi, jaloillesi, käsillesi, ihan mihin vain, kunnes se lopulta asettuu hyökkäysvalmiuteen nopeusmittarin eteen. Ja juuri silloin on rekka edessäsi! Halu elämän jatkumisesta saa sinut kiihdyttämään vauhtisi ja vaihdat ohituskaistalle, sinun on päästävä nopeasti parkkiin. Palattuasi takaisin oikealle kaistalle näet horisontissa rampin ylös. Vilkaiset nopeusmittaria ja samalla tarkistat hämähäkin olevan samassa paikassa. Tyhjä! Se on poissa! Mihin se meni? Paniikki yrittää puskea pintaan: Onko se sinussa? Onko se hiuksissasi? Onko se jaloissasi? Et voi tehdä mitään, sillä joudut keskittymään liikenteen tarkkailuun saapuessasi rampin jälkeiseen risteykseen. Mitään ei enää näy, ei kuulu, ei liiku. Sydän takoo kiivaasti ja adrenaliini virtaa suonissasi täydellä teholla. Ajat nopeasti parkkiin terveyskeskuksen eteen, nouset nopeasti autosta ja paiskaat oven kiinni! Ai pimpelipom, kiekko unohtui! Avaat oven, otat kiekon lokerosta, asetat ajan ja laitat sen ikkunaan ennen näkemätöntä vauhtia... Ja taas! Kalmanvalkea verenhimoaja ilmestyy kiekon viereen. Et ehdi jäädä sitä miettimään vaan säntäät vauhdilla verikokeeseen ja pääsetkin heti sisälle.

Sydämesi takoo kiivaasti ja veret saadaan nopeasti kasaan. Jälleen joudut nousemaan tuohon riivattuun autoon. Mitään ei näy ja nopeasti ajat kotiisi, joka onkin ihan nurkan takana. Lukitessasi ovea julistat sodan tätä hirviötä vastaan ja päätät voittaa sen. Menet kotiisi ja päätät kysyä hämähäkin karkotusneuvoja paikasta, mikä tietää vastauksen aivan kaikkeen: KaksPlussalta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja KaksiKertaaPienempi:
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
no mikset liiskannu sitä kädellä rattia vasten kun se siinä istuskeli :attn:

:o En mie noin hullu sentäs ole! Sehän olis kipittäny silmänräpäyksessä mun hihaan ja sitten oltais oltu joko ojassa/kaiteessa/toisen auton kyljessä/edessä/perässä :snotty:

No mihin se nyt liiskaantuneena enää kipittää..
 
:laugh: :laugh: :laugh: Voi taivas, mitä tekstiä :laugh:

Huh, mieleeni muistuu kesä -05 kun esikoiseni ja äitini kanssa matkustettiin myöskin moottoritiellä vauhtia se 120km/h kun huomasin sivusilmällä polvelta ylöspäin kävelevän jättiampiaisen ( ja se oli iso!!!niinkun kaikki pörriäiset mielestäni!)
Rauhallisena sanoin asiasta äidilleni, jolta hysteerisen ampiaiskammoni olen perinyt...
"Apua" huusi äitini takapenkiltä.
Sydän hakkasi ja hiki virtasi ja kädet alkoi täristä pelosta. Onneksi muutaman km päässä oli ramppi josta ylös ja heti parkkiin auto ja ulos kaikki autosta (myös onneksi ampiainen!)

Huh, se oli kyllä kauhein tilanne mitä sattua voi! Ja se pari km tuntui ikuisuuden pitkältä!!!!
 
Ja mulla on kiiveny ampiainen lahkeesta sisään. Ei tosin autossa. Ihmettelin vaan et mikä kutiaa jalassa ja raavin jalkaa. Samassa sit pisti. Kyl siinä vähn aikaa meni tasajalkaa hyppiessä.
 
Hyi olkoon, ampiaiset on kans kauheita, pari kertaa iteki saanu stopata tienvarteen ku surina alkanu kuulumaan :x Tää kammo ötököitä kohtaan on vissiin perinnöllistä, poika oppi pelkäämään kärpäsiä ja sukkanukkaa ennen ku täytti etes kaks. Mut mie en oo kovin syyllinen tuohon, en nimittäin näytä lapselle mun pelkoa ja kammoa ötököitä kohtaan vaikka joskus on TODELLA vaikea hillitä ihteäni :snotty: Tosin, jos hiiri tai käärme sujahtas mun jaloille kesken ajon, pettäis mun ulkokuoreni siinä vaiheessa totaalisesti |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja KaksiKertaaPienempi:
Tuo hiuslakkapullo on tosi hyvä idea! Sen teen heti ensimmäiseksi ja alan kuljettaa sitä mukana käden ulottuvilla, kiitos tästä =) Miten nopeasti ne ampparit on pökränny? Kuoleeko se sitten kun se hiuslakka on kuivunu?

Nyt vasta huomasin tän. Siis hetken ku suihkuttelee niin ne pökrää. Joskus ne yrittää lentää pakoon ja SE ON KAUHEAA! Mutta hämähäkki ei pääse lentään ja luulis ettei se niin kovaa voi juosta ettetkö ehtis pökerryttää sitä. En tiedä kuoleeko ne itestää, ku oon aina laittanu sit kengän jalkaan ja polkenu lätyksi, ihan varalta :D
 

Yhteistyössä