V
vierailija
Vieras
Minulla oli ihan kivasti kysyntää 14 - 25 vuoden iässä, mutta siltikään ei yhtäkään seurustelusuhdetta ole " plakkarissa". Sain runsasti iskuyrityksiä likimain ikäisiltäni tytöiltä/nuorilta naisilta. Itse en tehnyt yhtäkään aloitetta, vaan olin ihan passiivinen. En mitenkään vastannut näden tyttöjen/naisten iskuyrityksiin. Minuun ihastuneet tytöt/naiset olivat ihan kauniita ja muutenkin ok.
Mietitte varmaan miksi toimin niin että en ollut huomaavinaan tai vältellen torjuin nämä kiinnostuneet pois? En oikein itsekään tiedä miksi toimin niin sillä olin kiinnostunut jokaisesta tytöstä/naisesta joka oli kiinnostunut minusta.
Olen köyhästä perheestä lähtöisin, alkoholiakin meillä käytettiin paljon, vaatteeni olivat aina huonommat kun muilla, en omistanut oikein mitään. Kavereita oli noin 20 ikävuoteen asti joitakin, mutta sen jälkeen ei oikeastaan yhtään. Minua kiusattiin koulussa 5-7 luokalla. Kävin peruskoulun ja amiksen lopetin kesken. Autoa ja ajokorttia ei ollut ennen kun 35 veenä. Työsuhteet olivat lyhyitä ja etupäässä hanttihommia.
Itsetuntoni on ollut aina heikko. Lisäksi sairastuin 13 vuotiaana psoriasikseen joka tosin on lievää sorttia ja se sairaus on vienyt loputkin itsetunnostani. Nuorena en käynyt missään riennoissa. Kun muut melskasivat ja opettelivat viikonloppuisin elämään kuten aikuiset, tehden kaikkea sitä mitä nuoruuteen ja varttumiseen kuuluu niin minä olin kotona yksinäni kuuntelemassa musiikkia tai katselin telkkaa. Luonteeltani olen introvertti.
Noin 25 vuoden ikäisenä loppui naisten kiinnostus minua kohtaan. Syrjäydyin seurusteluhommista ihan totaalisesti ja muusta elämästä osittain. En ole mikään mt-tapaus enkä alkoholiongelmainen. Nykyisin käyn työssä noin 4-8 kuukautta vuodesta ja ihan omasta tahdostani olen osan vuotta työttömänä. Kun on tälläinen kohta 45 vuotias akaton mies niin sitä miettii että miksi raataa töissä kun ei siitä oikeastaan hyödy yhtän mitään? Uskon että jos olisin ollut perheellinen mies niin motivaationi esim. työtä kohtaan olisi paljon parempi.
Olen kuulemma komea mies? Ehkä olin nuoruudessa hyvännäköinen, mutta nyt kuulen olevaini komea mies sukalaisnaisteni sanomana - kuitenkaan se " komeus"ei tule ilmi kadulla kulkiessa vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksena minua kohtaan joten se siitä komeudesta. Vartaloltani olen ns. tikissä raskaiden töiden ja liikuntaharastuksen ansiosta.
Nyt elämä on ehtoopuolella ja kun katson elämääni taaksepäin tulen hyvin surulliseksi. Kuljen kohti katkeraa loppua.
Mietitte varmaan miksi toimin niin että en ollut huomaavinaan tai vältellen torjuin nämä kiinnostuneet pois? En oikein itsekään tiedä miksi toimin niin sillä olin kiinnostunut jokaisesta tytöstä/naisesta joka oli kiinnostunut minusta.
Olen köyhästä perheestä lähtöisin, alkoholiakin meillä käytettiin paljon, vaatteeni olivat aina huonommat kun muilla, en omistanut oikein mitään. Kavereita oli noin 20 ikävuoteen asti joitakin, mutta sen jälkeen ei oikeastaan yhtään. Minua kiusattiin koulussa 5-7 luokalla. Kävin peruskoulun ja amiksen lopetin kesken. Autoa ja ajokorttia ei ollut ennen kun 35 veenä. Työsuhteet olivat lyhyitä ja etupäässä hanttihommia.
Itsetuntoni on ollut aina heikko. Lisäksi sairastuin 13 vuotiaana psoriasikseen joka tosin on lievää sorttia ja se sairaus on vienyt loputkin itsetunnostani. Nuorena en käynyt missään riennoissa. Kun muut melskasivat ja opettelivat viikonloppuisin elämään kuten aikuiset, tehden kaikkea sitä mitä nuoruuteen ja varttumiseen kuuluu niin minä olin kotona yksinäni kuuntelemassa musiikkia tai katselin telkkaa. Luonteeltani olen introvertti.
Noin 25 vuoden ikäisenä loppui naisten kiinnostus minua kohtaan. Syrjäydyin seurusteluhommista ihan totaalisesti ja muusta elämästä osittain. En ole mikään mt-tapaus enkä alkoholiongelmainen. Nykyisin käyn työssä noin 4-8 kuukautta vuodesta ja ihan omasta tahdostani olen osan vuotta työttömänä. Kun on tälläinen kohta 45 vuotias akaton mies niin sitä miettii että miksi raataa töissä kun ei siitä oikeastaan hyödy yhtän mitään? Uskon että jos olisin ollut perheellinen mies niin motivaationi esim. työtä kohtaan olisi paljon parempi.
Olen kuulemma komea mies? Ehkä olin nuoruudessa hyvännäköinen, mutta nyt kuulen olevaini komea mies sukalaisnaisteni sanomana - kuitenkaan se " komeus"ei tule ilmi kadulla kulkiessa vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksena minua kohtaan joten se siitä komeudesta. Vartaloltani olen ns. tikissä raskaiden töiden ja liikuntaharastuksen ansiosta.
Nyt elämä on ehtoopuolella ja kun katson elämääni taaksepäin tulen hyvin surulliseksi. Kuljen kohti katkeraa loppua.
