Kotitöiden ja yhteisten kulujen jakaminen sekä kumppanin huomioiminen ovat minulle parisuhteessa itsestäänselvyyksiä ja perusedellytyksiä, että voin harkitakaan suhdetta kenenkään kanssa. En minä ala kenenkään kanssa seurustella pelkästään siksi, että nämä vaatimukset täyttyvät, kyllä siihen tarvitaan jotain muutakin lisäksi, mikä erottaa tämän miehen muista parisuhdekelpoisista. Parisuhdekelpoisten ulkopuolelle rankkautuvat jo lähtökohtaisesti tyypit, jotka kuvittelevat että ainoa ero parisuhteessa ja sinkkuna elämisen välillä on se, että suhteessa saa säännöllisesti seksiä ja joku muu hoitaa kotityöt, ihan riippumatta siitä mitä muita loistavia ominaisuuksia heillä olisi.
Tietty kaikista ihmisistähän näitä juttuja ei voi nähdä heti alkuun, vaan välillä sattuu virhearviointeja, huomaa esimerkiksi vasta jonkun aikaa suhteessa oltuaan että miehen todellinen käyttäytyminen onkin kovin ristiriidassa tämän aiempien puheiden ja antaman ensivaikutelman kanssa. Jos mies itse ei tätä ristiriitaa näe, saattaa hänestä hyvinkin tulla yksi näistä "miksei tämmöisen kunnon miehet kelpaa naisille"-kitisijöistä. Ulkonäkökin voi helposti hämätä: ruokkoamattomasta rokkarin"retkusta" voikin kotiarjessa paljastua rutosti enemmän kunnonmiestä kuin kauluspaitanörtistä.
Ei kukaan työnantajakaan palkkaa hakijaa vain sillä perusteella, että tämä kehuu olevansa vaikka luku- ja kirjoitustaitoinen - koska jokaisen aikuisen Suomessa oletetaan automaattisesti osaavan nuo taidot! Niiden puuttumisen perusteella voidaan enintään rankata jo haun alkuvaiheessa kyseinen hakija ulkopuolelle tai antaa tälle potkut jos jotenkin ihmeellisesti tämä asia selviää vasta siinä vaiheessa kun hän aloittaa työt, mutta mitään lisäetua niistä ei kyllä työnhaussa saa. Kyllä valituksi tulevalla pitäisi olla muutakin annettavaa, jotain semmoista mille olisi käyttöä juuri tässä työpaikassa, mutta mitä ei ihan jokaiselta muulta hakijalta löytyisikään.
