Naiseni on satutäti

Kuulostaa hyvältä äidiltä, joka eläytyy lastensa maailmaan ja leikkii heidän kanssaan, siihen ei moni pysty/jaksa.
Kuulostaa siltä, että tiesit, mitä sait. Mikä on muuttanut suhtautumisesi?

Kiitoksia kaikille, saitte murjottavan miehen suun hymyyn! Hippusen kysymys oli hyvä. Itsekin tätä asiaa miettinyt ja juuri tässä koneen ääressä nyt tajuan vastauksenkin.
Naiseni on hyvä ihminen ja paras äiti lapsillemme. Ja ulkopuolisten silmillä katsoen ihailtava persoona. Ja minä olen sitten se perheen tosikko, realiteetti ja ilonpilaaja. Eli nuiva ja tylsä tyyppi.
Oman elämänilon on kutistanut virkamiehen rutiininomaiset päivät, talonrakentaminen, iso asuntolaina ja huoli pienten ihmisen selviämisestä tässä koventuvassa maailmassa. Ehkä sitä isänä toivoisi lapsille niiden keijujen ja öttiäisten lisäksi tiukkaa selkärankaa.

Ei teillä sitten ole hätää,vastakohdat täydentää toisiaan ja lapset saa mallin molemmista tavoista elää =)
Usko pois heistä tulee vielä selkärankaisia keijukaisia =)

 

Jos joku kertoisi naapurin rouva välitä kodin siivoamisesta eikä halua pitää lapsille kuria tai sovittuja sääntöjä, ei välitä lasten ruokavaliosta tai rutiineista, niin olisipa kamala paikka. Lastensuojeluilmoitus!

Mutta jos se rouva syöttää lapsille jäätelöä ja jättää siivoamatta koska on todellisuudessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Keijuprinsessa Höffenströffel joka syö hattaraa, pissii hunajaa ja kakkii marenkia, niin oi miten ihanaa! Kyllähän iskä voi olla se ikävä ihminen joka sitten hoitaa arjen rutiinit ja kurinpalautukset, kun meitin äiti on ihana joutserinsessa!

Ehtiihän ne lapset tosiaan sitten kotoa 18.vuotiaana muuttaessa oppia että tavallisessa elämässä niillä kotitöillä ja makaroonilaatikollakin on paikkansa. Ja sen jälkeen voi sitten leikkiä.

 

Liika on liikaa.

Mikä liika? Just noin kun jaksais lastensa kanssa, huomaan olevani melkoinen tiukkis välillä , pehmeämminkin vois asiat hoitaa. Tietysti "kuri" pitää olla ,mutta leikin kautta lapset oppii senkin paremmin.

 

Jos joku kertoisi naapurin rouva välitä kodin siivoamisesta eikä halua pitää lapsille kuria tai sovittuja sääntöjä, ei välitä lasten ruokavaliosta tai rutiineista, niin olisipa kamala paikka. Lastensuojeluilmoitus!

Mutta jos se rouva syöttää lapsille jäätelöä ja jättää siivoamatta koska on todellisuudessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Keijuprinsessa Höffenströffel joka syö hattaraa, pissii hunajaa ja kakkii marenkia, niin oi miten ihanaa! Kyllähän iskä voi olla se ikävä ihminen joka sitten hoitaa arjen rutiinit ja kurinpalautukset, kun meitin äiti on ihana joutserinsessa!

Ehtiihän ne lapset tosiaan sitten kotoa 18.vuotiaana muuttaessa oppia että tavallisessa elämässä niillä kotitöillä ja makaroonilaatikollakin on paikkansa. Ja sen jälkeen voi sitten leikkiä.

Olen aivan samaa mieltä!

 

[quote="clivia]Ei teillä sitten ole hätää,vastakohdat täydentää toisiaan ja lapset saa mallin molemmista tavoista elää =)
Usko pois heistä tulee vielä selkärankaisia keijukaisia =)
[/quote]
Niin, isälle kasvatusvastuu ja äitille taikasauvan askartelut. Entäs jos isä haluaisi olla urhea prinssi Rohkea joka tuo lapsille kotiin suklaata ja tähtitarroja eikä tykkää kodinhoidosta eikä rutiineista?

 

Sulla on keijuprinsessa vaimona, ei mikään mökin miina.
Kohtele häntä arvolleen sopivasti ja pidä kuin kukkaa kämmenelläsi!
Ei keijulta voi odottaa samaa kuin pyykkimuorilta. Mutta pyykkimuori taas ei kykene ollenkaan siihen kuin keiju.

Mä kans! Mä kans! Saanko mäkin lakata kantamasta vastuuta lapsista ja ruveta keijurinsessa Tralalaaksi, ja miehen pitää sitten kantaa mua kun kukkaa kämmenellä ja hoitaa arkea, sillä välin kun minä heittelen keijupölyä ja rakennan majaa?

Mies varmaan tykkäis.

 

Ihana :heart:

 

Kuulehan jörrikkä, otapa oppia vaimostasi. Elämä on paljon mielekkäämpää,kun ei ota kaikkea niin vakavasti.

Kyllä vaimosi tietää,että elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista, usko pois! Ja vaimolle varmasti myös kelpaisi apu kotitöissä, ihan vinkiksi vain!

 

Kuulehan jörrikkä, otapa oppia vaimostasi. Elämä on paljon mielekkäämpää,kun ei ota kaikkea niin vakavasti.

Kyllä vaimosi tietää,että elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista, usko pois! Ja vaimolle varmasti myös kelpaisi apu kotitöissä, ihan vinkiksi vain!

Mies kertoo ettei nainen tee kotitöitä ja naisten vastaus on "vaimolle varmaan kelpaisi apu kotitöissä, ihan vinkiksi vaan".

Just. Elämä on mielekästä kun ei ota kaikkea vakavasti, mutta jos ei ota mitään vakavasti sitä kutsutaan mielettömyydeksi.

 

Kannattaa olla iloinen, että vastassa on iloista mieltä, nauravia lapsia ja hyvän tuulinen vaimo kun että joka päivä vastassa olisi elämäänsä kyrpiintynyt nalkuttava vaimoke.

Ihanalta ihmiseltä kuulostaa. Osaako hän olla aikuinen sinun seurassasi tarvittaessa? Lapset nauttivat saduista. Se tuo heille iloa aivan valtavat määrät. Asioilla tuppaa olemaan taipumus järjestyä, jos asioille tekee jotain, eikä anna niiden muhia.

Oletko koskaan ajatellut että heittäytyisit joskus mukaan näihin leikkeihin? Ihan vain kokeillaksesi? Ja isänä sinun tulee opettaa lapsille selkärankaa, mutta jos lapset on vielä pieniä niin ei kuitenkaan liian aikaisin kannata maailman raakuutta alkaa tuputtamaan. Hyvä mielikuvitus on rikkaus.

 

Voi vitsi,kateeks käy :heart: ,oispa enemmän keiju iteki ja leikkis inkkarii...vois koklaa.Mut emmä ihan täysin osais uppoutuu,joskus pitää ottaa se imuriki esille

 

Lisäämpä vielä, että leikin ohella pystyy lapsille opettamaan kodin hoitoa. Leikin kautta tulevat kotityöt innostavat lapsia esim. siivoamaan ja kokkaamaan isompinakin kuin että siitä tehtäisiin pakkopullaa.

 

Kuulehan jörrikkä, otapa oppia vaimostasi. Elämä on paljon mielekkäämpää,kun ei ota kaikkea niin vakavasti.

Kyllä vaimosi tietää,että elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista, usko pois! Ja vaimolle varmasti myös kelpaisi apu kotitöissä, ihan vinkiksi vain!

Keijuprinsessa tai ei, niin meillä työnjako menee niin, että naiseni huolehtii lasten ruokailusta ja vaatetuksesta. Omaksi huolekseni jää kaikki muut kotityöt niin sisällä kuin ulkonaja kodinulkopuoliset asiat (kaupassa-asiointi jne.) Rouva siis käytännössä viihdyttää kaiket illat lapsiamme. Lapsia on neljä ja ikähaarukka 1-9 vuotta.
Mielestäni teen perusmieheksi kotona moneen muuhun perheelliseen miehen verraten paljon, kuitenkaan tästä mitään numeroa tekemättä. Ehkä tämä sadun sikopaimen kaipaisi sitä tukea joskus....

 

Voi kun minäkin olisin tuollainen äiti... Nykyisin jaksan aika harvoin leikkiä. Se on totta, että aikunen ihminen kaipaa aikuista seuraa, mutta lapset voisivat elää lapsuutensa vaikka missä pilvilinnassa ainakin kotona.

 

Jörrikkä, voithan vaikka ottaa joskus silloin tällöin vanhimmat lapset avuksi kun siivoilet ja tehdä sen sadun kautta? Siinä pääset sinäkin rentoutumaan ja on pientä apua ja lapset oppivat. Ehdota vaikka vaimollesikin että voisitte aina yhdessä siivota?

 

Kuulostaa hienolta ihmiseltä. Sääli, että on tuommonen mies. Minäkin haaveilen, että jaksasin olla edes välillä tuommoinen äiti kuin vaimosi. Oon kateelinen.

 

mutta kun tässä perheessä ei ketään kiinnosta siivoaminen niin teen siitä leikkiä, milloin satua, milloin kaikki olla naamiaisasussa luuttuumassa, milloin leivon ison kakun, jotta saan perheen prinssit ja prinsessat siivoamaan jne. Oletteko kokeilleet tällaista kannustinta? Se on totta, että yhdelle ihmiselle ei voi sälyttää kotitöitä, teillä on iso perhe ja sotkutkin varmaan sen mukaiset. Kaikki yhdessä hommiin, vaikka sitten leikin varjolla.

 

Kuulostaa hienolta ihmiseltä. Sääli, että on tuommonen mies. Minäkin haaveilen, että jaksasin olla edes välillä tuommoinen äiti kuin vaimosi. Oon kateelinen.

Millainen sitten olisi hyvä mies? Millainen minun pitäisi olla, kun kotiin tullessa vaimo liehuu sifonkiasu päällä olohuoneen pöydällä lapsien kanssa ja laulaa aariaa? Tai kun takkahuoneeseen on viritetty teltta, johon inkkariperhe on majoittunut? Heittääkö hyvä mies housut pois jalasta ja alkaa leikkimään apinaa ja unohtaa kaiken muun?
Kun kotona asuu viisi leikki-ikäistä (vaimo mukaan lukien), niin uskoakseni siellä täytyy edes yksi huoltovelvollinen aikuinen olla?
Anteeksi nyt tuohtumukseni, mutta joskus tuntuu ettei teitä naisia pysty miellyttämää mitenkään, vaikka yrittäisi olla, kuinka hyvä ja huolehtivainen mies tahansa.
Mikään ei ole hyvä ja mikään ei riitä. Omasta mielestäni olen ollut hyvä, vastuullinen, rakastava ja huolehtiva isä. Ja puoliso.

 

mutta kun tässä perheessä ei ketään kiinnosta siivoaminen niin teen siitä leikkiä, milloin satua, milloin kaikki olla naamiaisasussa luuttuumassa, milloin leivon ison kakun, jotta saan perheen prinssit ja prinsessat siivoamaan jne. Oletteko kokeilleet tällaista kannustinta? Se on totta, että yhdelle ihmiselle ei voi sälyttää kotitöitä, teillä on iso perhe ja sotkutkin varmaan sen mukaiset. Kaikki yhdessä hommiin, vaikka sitten leikin varjolla.

Pitääkö sun mielestä ap:n se vaimonsakin leivoksilla ja hassuilla hatuilla suostutella osallistumaan kotitöihin, vai voisiko ihan olettaa että aikuinen neljän lapsen äiti osaa tarttua imuriin ilman prinsessasatuja?

 

mutta kun tässä perheessä ei ketään kiinnosta siivoaminen niin teen siitä leikkiä, milloin satua, milloin kaikki olla naamiaisasussa luuttuumassa, milloin leivon ison kakun, jotta saan perheen prinssit ja prinsessat siivoamaan jne. Oletteko kokeilleet tällaista kannustinta? Se on totta, että yhdelle ihmiselle ei voi sälyttää kotitöitä, teillä on iso perhe ja sotkutkin varmaan sen mukaiset. Kaikki yhdessä hommiin, vaikka sitten leikin varjolla.

Pitääkö sun mielestä ap:n se vaimonsakin leivoksilla ja hassuilla hatuilla suostutella osallistumaan kotitöihin, vai voisiko ihan olettaa että aikuinen neljän lapsen äiti osaa tarttua imuriin ilman prinsessasatuja?

että se ap:n vaimo ottaisi (kun kerta kotona on) tämän kokeilun alle. Mutta miksei siitä siivouspäivästä voisi tehdä koko perheenkin yhteistä hassuttelu/herkuttelupäivää? Keneltä se on pois?

 

Minkäikäiset lapset kyseessä? Ainakin jossain vaiheessa vanhemman on muututtava turvasatamaksi, johon lapset voivat hakeutua, kun tosielämä pelottaa. Satumaailmassa oleva äiti ei ole tällainen.

 

Kuulostaa hienolta ihmiseltä. Sääli, että on tuommonen mies. Minäkin haaveilen, että jaksasin olla edes välillä tuommoinen äiti kuin vaimosi. Oon kateelinen.

Millainen sitten olisi hyvä mies? Millainen minun pitäisi olla, kun kotiin tullessa vaimo liehuu sifonkiasu päällä olohuoneen pöydällä lapsien kanssa ja laulaa aariaa? Tai kun takkahuoneeseen on viritetty teltta, johon inkkariperhe on majoittunut? Heittääkö hyvä mies housut pois jalasta ja alkaa leikkimään apinaa ja unohtaa kaiken muun?
Kun kotona asuu viisi leikki-ikäistä (vaimo mukaan lukien), niin uskoakseni siellä täytyy edes yksi huoltovelvollinen aikuinen olla?
Anteeksi nyt tuohtumukseni, mutta joskus tuntuu ettei teitä naisia pysty miellyttämää mitenkään, vaikka yrittäisi olla, kuinka hyvä ja huolehtivainen mies tahansa.
Mikään ei ole hyvä ja mikään ei riitä. Omasta mielestäni olen ollut hyvä, vastuullinen, rakastava ja huolehtiva isä. Ja puoliso.

Jörrikkä, musta kuulostaa siltä että sä olet viiden lapsen yh-isä. Mutta huoltovelvollinen oot ainoostaan niille neljälle pienimmälle.

Jos vaimon vastuulla on vain lasten ruoka ja lasten vaatteet, on sinun vastuulla vain lasten kauppa-asiat ja lasten jälkien siivoilu. Anna Keijuprinsessan huolehtia omista ostoksistaan ja sotkuistaan.

 

Minkäikäiset lapset kyseessä? Ainakin jossain vaiheessa vanhemman on muututtava turvasatamaksi, johon lapset voivat hakeutua, kun tosielämä pelottaa. Satumaailmassa oleva äiti ei ole tällainen.

En ole ap, mutta tuossa ylempänä hän kirjoittaa että neljä lasta ikähaarukalla 1-9.

Kolmasluokkalaiselle alkaa tuo prinsessavaihe mennä kyllä jo ohi ja tarvitaan äidiltäkin vähän erilaisia eväitä elämään.

 

Tää on provo, ettekö huomaa? Kirjoittaja nainen, joka kuvittelee olevansa edellämainitun kaltainen ja on hyvin tyytyväinen itseensä.

 

Tää on provo, ettekö huomaa? Kirjoittaja nainen, joka kuvittelee olevansa edellämainitun kaltainen ja on hyvin tyytyväinen itseensä.

No näinhän se tietysti on. Sääli tällainen ajatus.

Kiitos kaikille ajatuksia herättävästä keskustelusta.

terveisin. Jörrikä-isä 42 vuotta ja neljä lasta ja satuileva vaimo