clivia
Ei teillä sitten ole hätää,vastakohdat täydentää toisiaan ja lapset saa mallin molemmista tavoista elää =)Alkuperäinen kirjoittaja Jörrikkä?:Kiitoksia kaikille, saitte murjottavan miehen suun hymyyn! Hippusen kysymys oli hyvä. Itsekin tätä asiaa miettinyt ja juuri tässä koneen ääressä nyt tajuan vastauksenkin.Alkuperäinen kirjoittaja hippunen:Kuulostaa hyvältä äidiltä, joka eläytyy lastensa maailmaan ja leikkii heidän kanssaan, siihen ei moni pysty/jaksa.
Kuulostaa siltä, että tiesit, mitä sait. Mikä on muuttanut suhtautumisesi?
Naiseni on hyvä ihminen ja paras äiti lapsillemme. Ja ulkopuolisten silmillä katsoen ihailtava persoona. Ja minä olen sitten se perheen tosikko, realiteetti ja ilonpilaaja. Eli nuiva ja tylsä tyyppi.
Oman elämänilon on kutistanut virkamiehen rutiininomaiset päivät, talonrakentaminen, iso asuntolaina ja huoli pienten ihmisen selviämisestä tässä koventuvassa maailmassa. Ehkä sitä isänä toivoisi lapsille niiden keijujen ja öttiäisten lisäksi tiukkaa selkärankaa.
Usko pois heistä tulee vielä selkärankaisia keijukaisia =)