A
AWWU
Vieras
Olen miettinyt tässä että onkohan arki kuihduttanut osan (kaikki?) rakkaudestani miestäni kohtaan pois. Hänen läheisyytensä ei tunnu enää juuri miltään, en kaipaa seuraa tai hänen hyväilyjäkään. Vai olisiko kysessä vain ohi menevä vaihe?
Sen olen tajunnut että kaipaisin suhteessa kovasti arvostusta tai oikeammin kunnioitusta sekä naisena että ajattelevana ihmisenä, en tunne saavani kumpaakaan. Uskon että miehenikin tunteet ovat laimenneet, mutta hänelle tämä nykytilanne on sopiva/käytännöllinen.
Seksi yleensä:
työntää käden jalkojeni väliin ja katsoo silmiin kysyvästi sekä hankaa elintään jalkaani vasten "mennääkö vessaan?" 2min aktin jälkeen, peseytyy ja lähtee laittamaan harraste-autoaan.
Arki:
Kotona mies istuu tietokoneella tai lukee lehteä (joskus laittaa astiat astianpesukoneeseen
), osaa olla kyllä lastenkin kanssa ja rakastaa heitä.
Minä hoidan muun kodin ylläpidon (siivouksen, ruuat, pienet korjaukset tms.), maksan puolet vuokrasta, ostan lasten vaatteet. hoidan lasten neuvolat, lääkärit yms. mutta kyllä mies auttaa jos erikseen pyydän ja sopii hänen aikatauluunsa, 3/4 muista peruslaskuista maksaa mies ja ruokaostokset menee suunnilleen puoliksi. Yhdessä liikutaan vain koko perheenä, anopin ja apen luona yms. sukulaisvierailut ja joskus (n.1krt kk) jäätelöllä tms.
Mikä nyppii?:
Se ettei hän anna minkäänlaista arvostusta sille mitä teen meidän kodin ja perheen eteen. Huomioi minut vain kun haluaa seksiä, muutoin tunnen olevani hänelle vain rasite. Kun jollain lapsella sattuu olemaan huonompi päivä niin kiukkuamisen on kuulema perinyt minulta, kun taas lapset osoittavat taitavuutta jossakin on se häneltä perittyä. Kommentit kuinka hänelle on kasvatettu hyviä tapoja mutta minulle ei.
Olen yrittänyt joskus keskutella asiasta: sanoa kiertäen, sanoa suoraan, sanoa juttuja pienissä erissä vähin äänin...turhaan. Nyt olen lopulta siinä pisteessä että enää välitä hänen huomaituksistaan mutta olen tukena kun hän sitä kaipaa. Jos hän ei kuulema minulta saa seksiä (siis jos hänen mielestään alan pihtaamaan) niin hän saattaa vaihtaa naista...ja juuri nyt minusta tuntuu etten taitaisi edes välittää, mutta lapsia tulisi surku kun hän on kuitenkin hyvä isä ja meillä yhteistä taivalta melkein 10 vuotta takana.
Ehkä joku osaisi sanoa on tämä tällainen vain joku kriisivaihe parisuhteessa jonka ylitse voisi päästä? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Sen olen tajunnut että kaipaisin suhteessa kovasti arvostusta tai oikeammin kunnioitusta sekä naisena että ajattelevana ihmisenä, en tunne saavani kumpaakaan. Uskon että miehenikin tunteet ovat laimenneet, mutta hänelle tämä nykytilanne on sopiva/käytännöllinen.
Seksi yleensä:
työntää käden jalkojeni väliin ja katsoo silmiin kysyvästi sekä hankaa elintään jalkaani vasten "mennääkö vessaan?" 2min aktin jälkeen, peseytyy ja lähtee laittamaan harraste-autoaan.
Arki:
Kotona mies istuu tietokoneella tai lukee lehteä (joskus laittaa astiat astianpesukoneeseen
), osaa olla kyllä lastenkin kanssa ja rakastaa heitä. Minä hoidan muun kodin ylläpidon (siivouksen, ruuat, pienet korjaukset tms.), maksan puolet vuokrasta, ostan lasten vaatteet. hoidan lasten neuvolat, lääkärit yms. mutta kyllä mies auttaa jos erikseen pyydän ja sopii hänen aikatauluunsa, 3/4 muista peruslaskuista maksaa mies ja ruokaostokset menee suunnilleen puoliksi. Yhdessä liikutaan vain koko perheenä, anopin ja apen luona yms. sukulaisvierailut ja joskus (n.1krt kk) jäätelöllä tms.
Mikä nyppii?:
Se ettei hän anna minkäänlaista arvostusta sille mitä teen meidän kodin ja perheen eteen. Huomioi minut vain kun haluaa seksiä, muutoin tunnen olevani hänelle vain rasite. Kun jollain lapsella sattuu olemaan huonompi päivä niin kiukkuamisen on kuulema perinyt minulta, kun taas lapset osoittavat taitavuutta jossakin on se häneltä perittyä. Kommentit kuinka hänelle on kasvatettu hyviä tapoja mutta minulle ei.
Olen yrittänyt joskus keskutella asiasta: sanoa kiertäen, sanoa suoraan, sanoa juttuja pienissä erissä vähin äänin...turhaan. Nyt olen lopulta siinä pisteessä että enää välitä hänen huomaituksistaan mutta olen tukena kun hän sitä kaipaa. Jos hän ei kuulema minulta saa seksiä (siis jos hänen mielestään alan pihtaamaan) niin hän saattaa vaihtaa naista...ja juuri nyt minusta tuntuu etten taitaisi edes välittää, mutta lapsia tulisi surku kun hän on kuitenkin hyvä isä ja meillä yhteistä taivalta melkein 10 vuotta takana.
Ehkä joku osaisi sanoa on tämä tällainen vain joku kriisivaihe parisuhteessa jonka ylitse voisi päästä? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
