Nainen vanhempi miestä?

\

Minä olen 40+ ikäinen suurperheellinen nainen.

Elämässäni on ollut 3 pidempää merkityksellistä suhdetta; jotakuinkin ikäiseeni mieheen, 20 itseäni vanhempaan mieheen ja 16 vuotta itseäni nuorempaan mieheen.
Ainoassakaan suhteessa ei ikä ole ollut oleellinen suhteen kannalta.
Kaksi suhteista päättyi kumppanin kuolemaan, kolmas jatkuu yhä.

Tuo "sukupolvien välinen kuilu"-juttu on vaikuttavan kuuloinen mutta lähemmin tarkastellen mielestäni varsin keinotekoinen: se perustuu kuvitelmaan, että kaikki tietynikäiset olisivat samanlaisia niin persoonaltaan, historialtaan kuin muiltakin olennaisilta osin.
Todellisuudessa ihmiset tai maailma muutoinkaan harvoin kuitenkaan noudattaa stereotypioita

Näinpä.

 

Olis kiva saada lisää vastauksia tähän aiheeseen. Itsellä 7v nuoremman jätkän kans vipinää.

 

mpa hienoa lukea, et ikäeron kans suhde myös onnistuu =) Itelläni on mies vain 10kk nuorempi ja oikeasti jopa tuohon ikäeroon on puututtu ihmetellen

 

\

mpa hienoa lukea, et ikäeron kans suhde myös onnistuu =) Itelläni on mies vain 10kk nuorempi ja oikeasti jopa tuohon ikäeroon on puututtu ihmetellen

no HUH HUH??

 

\

Meillä mies 4 vuotta nuorempi. Kohta ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja tyttö täyttää loppukuusta vuoden. Ikäeroa ei edes huomaa.

Meillä mies 2kk nuorempi ikäeroa ei todellakaan huomaa... Tsiisus, no ehkä os aletaan 10 vuosista puhumaan niin voi alkaakki huomaamaan...

 

Oli ihan pakko vastata:
Meillä mies on minua 7vuotta vanhempi. Seurusteltu ollaan 4vuotta ja naimisissa ollaan kohta oltu vuosi. Meillä on kaksi ihanaa tytärtä. Ja mitään valintoja elämässäni en tekisi toisin. Kaksi vuotta sitten esikoista kun odotin, oli 20-vuotias opiskelija (valmistumassa) jolloin törmäsin moniin ihmettelijöihin, että mitenköhän tuo parisuhde kestää, kun mies on noin paljon vanhempi?!
Mielenkiintoista oli huomata, että raskauteeni saakka olin kuullut kerran tai kaksi, et onpa teil tota ikäeroa! mut kun maha alkoi kasvaa ja jos joku puoli tuttu kysyi ikääni ja miehen ikää, ni heti tuli kauhistus että voi lapsi parka, ku ei teidän suhde kuitenkaan kestä!!! Ja näitä oli monia.
Huomioksi vielä, et mieheni on aika lapsenkasvoinen ja minä kai sitten rupsahtanut, kun moni luulee alunpitäen minua samanikäiseksi tai vanhemmaksi kun mieheni.
Jopa mieheni kummi totesi, kun ensi kerran nähtiin, esikoinen oli tuolloin 5kk, että "mahtaa olla vaikea ottaa vastuuta lapsesta ja perheestä kun olet niin paljon nuorempi kun miehesi" . Ensin jutteli ihan asiallisesti, rakentamisestamme, perheestä, kehui lasta hyvin voivaksi jne. Sitten kysyi, et minkä ikäinen olen. Vastasin että 20. Silloin täti alko miettimään et teillä 7 vuotta ikäeroa ja sit olinkin ihan kelvoton avovaimo ja äiti...

 

Meillä mies 29 v ja itse olen 35 v. Yhdessä oltu 4 v, lapset 2 v ja vajaa 1 v. Alku meni ihan ok, baarissa juoksut jäi mieheltä ja oli niin et haluaa perheen ja rauhoittua lopultakin, mut kun lapset tuli niin kyllä on baari elämä alkanut taas maistua, vastuunottaminen ei näy kiinnostavan juuri laisinkaan ja muutenkin pentutautia ja huimuutta vielä havaittavissa. Eli mun tapauksessa en ottaisi enää itseäni nuorempaa, jos voisi valita! Appivanhemmilla ikäeroa 13 vuotta, anoppi vanhempi ja kyllä näkyy olevan elämä aika lässähtänyt heilläkin vaikka niinhän se käy joka parille ennen pitkää oli ikäeroa tai ei. MUT ONNEA JOKAISEN YRITYKSEEN!

 

Exavokki oli 11 vuotta nuorempi,suhde ei kaatunut ikäeroon.
Nykyinen kulta on 13 vuotta mua nuorempi eikä se ikäero missään näy.

 

Juu, minä oon 5 vuotta tuota ukkoo vanhempi....ja sen kyllä välillä huomaa... :headwall:

 

Olisihan se kumma jos ei ikä-ero muka missään näkyisi.
Rehellisyys kannattaa aloittaa ensin itsestään...

Y.

 

Tuttavapiiriini kuuluu pariskunta, jossa rouva on noin 20 vuotta vanhempi puolisoaan. Ovat olleet yhdessä reilut 10 vuotta. Sukulaiset ja tuttavat ym. suhtautuvat luontevasti ja hyväksyvästi asiaan, eikä tuota ikäeroa edes muista olevan heidän välillään. =)

 

\

Olisihan se kumma jos ei ikä-ero muka missään näkyisi.
Rehellisyys kannattaa aloittaa ensin itsestään...

Y.

Tottakai se joissain asioissa näkyy.Mutta kerroppa miksi toimivaa suhdetta pitäisi analysoida turhaan?
Miksi miettiä miksi meistä tuli pari?
Jos pari onnellinen keskenään ja asiat toimivat sehän tärkeintä eikö?

 

\

\

Olisihan se kumma jos ei ikä-ero muka missään näkyisi.
Rehellisyys kannattaa aloittaa ensin itsestään...

Y.

Tottakai se joissain asioissa näkyy.Mutta kerroppa miksi toimivaa suhdetta pitäisi analysoida turhaan?
Miksi miettiä miksi meistä tuli pari?
Jos pari onnellinen keskenään ja asiat toimivat sehän tärkeintä eikö?

No katsos Micosa, kun tolla Big Y:llä on mahdoton tarve jostain syystä (?) analysoida ikäeroja ja varsinkin niinpäin että nainen on vanhempi. Hän ei vaan jostain syystä suostu millään uskomaan, että ihan vilpittömästi voi rakastua ja rakastaa ja elää onnellisena itseään huomattavasti nuoremman miehen kanssa...Big Y:n mielestä siinä on kyse siitä äiti/isikompleksista... hohhoijaa. Big Y taitaa luulla tietävänsä kaiken. Mutta ei taida olla hänellä nyt ihan käytännön tietoa asiasta. Toki tollasiakin komplekseja voi olla ja onkin, mutta kuulostaa siltä ettei hän millään voi uskoa että aitoa rakkautta ja himoa nuorempaa miestä kohtaan voisi tuntea. Voi pyhä yksikertaisuus !

 

Big Yytä kiinnostaa yhtä paljon myös miksi mies ei pysty/halua/löydä oman ikäistä seuraa/suhdetta, ja en usko olevani väärässä siinä, että syyt tähän löytyvät lapsuudesta tai nuoruudesta.
Ei todellakaan suurennuslasin alla ole ainoastaan naiset.
Suhde isään/äitiin on tod.näk tässä avainasia, eli turvallisuuden tunteesta ja turvallisuushakuisuudesta. Siis jonkinlainen sosiaalinen perimä.
Miksi toimivaa suhdetta lähteä analysoimaan, niin miksi? Ei kai tarvitsekkaan enkä sitä peräänkuulutakkaan vaan syitä mitkä johtavat suuriin eri-ikäissuhteisiin.
Vaikka suhde/liitto toimiikin, uskoakseni ikä-ero näkyy ja vaikuttaa monella tavalla siihen, eikä aina välttämättä negatiivisesti.
Jos mies kokee vanhemman naisen turvalliseksi kumppaniksi, niin mikäs siinä, tai päin vastoin.
Korostan, että syyt näihin valintoihin kiinnostavat minua.
Ei varmasti ole haitallista tai vaarallista tehdä hieman itsetutkiskelua syy/seuraus suhteista omien valintojen suhteen?
Jos on, niin miksi? Pitäähän meidän kaikkien seistä valintojemme ja päätöstemme takana, eikö vain?

Eli mukavaa kevään odotusta kaikille, ikä-eoista huolimatta
:wave:

 

\

Kuka väittää ettei iällä ole merkitystä oli se sitten kuinkapäin vaan, puhuu potaskaa.
Sillä on.
Sukupolven välinen kuilu ajattelutavoissa, toimitatavoissa, tulee vastaan aivan varmasti.
En kuitenkaan tarkoita ettei se aina onnistu, päin vastoin.
Reilusti nuorempi mies hakee suhteelta hyvin todennäköisesti jonkinlaista äiti-kompensaatiota, vaikka kuka toisin väittäisi. Tutkikaa lapsuutta ja äiti/poika suhdetta.
Reilusti nuorempi nainen suhteessaan on turvallisuushakuinen, etsii/hakee/toivoo turvaa ns isä-kompensaatiosta.
Näissä kuvioissa kun tutkii henkilön lapsuutta ja nuoruutta, aika paljon löytyy vastauksia ja selityksiä eri-ikäissuhteille.
Jos rehellisesti analysoi näitä faktoja, varmaankin huomaa että ne pitävät paikkansa.
Tunnepuoli hoiva-/suojeluvietteineen on sitten toinen asia.

Kaikkea hyvää kuitenkin niille jotka elävät näin, eli onnea valitsemalleen tielle...

Big Y.

Mieheni on 8v nuorempi ja olen hänelle kyllä kaikkea muuta kuin äiti. Anoppini on loistava pakkaus ja tulevat toimeen ppoikansa kanssa mainiosti. Kronologinen ikä on mielestäni vain numero paperilla. Kyllä muut ominaisuudet ratkaisevat sen, toimiiko parisuhde vai ei. Mutta hauskaahan tuollaista kotipsykologiaa on harrastaa välillä, vai mitä BIG Y?

 

\

Big Yytä kiinnostaa yhtä paljon myös miksi mies ei pysty/halua/löydä oman ikäistä seuraa/suhdetta, ja en usko olevani väärässä siinä, että syyt tähän löytyvät lapsuudesta tai nuoruudesta.
Ei todellakaan suurennuslasin alla ole ainoastaan naiset.
Suhde isään/äitiin on tod.näk tässä avainasia, eli turvallisuuden tunteesta ja turvallisuushakuisuudesta. Siis jonkinlainen sosiaalinen perimä.
Miksi toimivaa suhdetta lähteä analysoimaan, niin miksi? Ei kai tarvitsekkaan enkä sitä peräänkuulutakkaan vaan syitä mitkä johtavat suuriin eri-ikäissuhteisiin.
Vaikka suhde/liitto toimiikin, uskoakseni ikä-ero näkyy ja vaikuttaa monella tavalla siihen, eikä aina välttämättä negatiivisesti.
Jos mies kokee vanhemman naisen turvalliseksi kumppaniksi, niin mikäs siinä, tai päin vastoin.
Korostan, että syyt näihin valintoihin kiinnostavat minua.
Ei varmasti ole haitallista tai vaarallista tehdä hieman itsetutkiskelua syy/seuraus suhteista omien valintojen suhteen?
Jos on, niin miksi? Pitäähän meidän kaikkien seistä valintojemme ja päätöstemme takana, eikö vain?

Eli mukavaa kevään odotusta kaikille, ikä-eoista huolimatta
:wave:

No tuota noin.Mun tällä 30 vuotiaalla miesystävällä on erittäin hyvä ja lämmin,normaali suhde äitiinsä että ei mies minusta äitihahmoa hae taatusti.Eikä myöskään ole kotonaan kokenut turvattomuutta.
Samoin on mun laitani.
Se miksi mies halus tämmöisen vanhan akan tai minä nuoren miehen,se oli vain ja ainoastaan sattumaa.Sokkotreffeistä se lähti mutta viihdyttiin yhdessä hyvin.Viihdytään koko ajan paremmin.
Ehkä mies on ikäistään kypsempi tai mä vastaavasti nuorempi mut aika samankaltaisia me ollaan eikä meidän suhteessa ikäero näy.

 

Entisellä työpaikallani oli aviopari,jossa vaimo oli 24 vuotta vanhempi kuin mies.Olleet yhdessä melkein 20 vuotta,ennen kuin menivät naimisiin.Että silleen.

 

Aivan, hieno kuulla. Mutta monasti oon fundeerannu, että mitäs sitte kun nainen vanhenee ja mies on vielä elämänsä kunnossa. Kiva siinä ny sitte ratsastaa aina vatsan makkara-aalloilla sisään ja ulos :ashamed: niinku kaverini asian ilmaisi, hänellä vaimo 12v vanhempi. Ite otin samanikäisen. Pian saadaan viettää kaverini vaimon 50-vuotisjuhlia

 

Minun perheessä mies 12 vuotta nuorempi. Yhteiseloa takana 15 vuotta eikä todellakaan leikitä äitiä miehille eikä edes tarvitse "makkara-aalloilla ratsastaa. Hyvä suhde eikä ikäero todellakaan muussa tunnu kuin miehen viriiliydessä (tämä tietysti kovin positiivista)! Ikää jo yli 50 ja yhä meillä kouluikäisiä lapsia. Lapset pitää nuorena!

 

Vielä:
Onhan oikeastikin mahdollista, että nainen ja mies tuntevat voimakasta vetovoimaa toisiaan kohtaan ilman, että ikäero vaikuttaa. Me rakastuimme ja löysimme toisistamme kumppanit. Hän on viisas mies jota kovasti arvostan. Käymme paljon syväälisiä keskusteluja.

Arvostustani ei lainkaan muuta se, että hän on minua nuorempi. Mieheni ei varmasti pidä minua "turvallisena kumppanina" vaan kauniina ja älykkäänä naisena. En usko ikäni olevan hänelle alitajuisestikaan mikään puoleensavetävä tekijä. Hänen seurassaan en ole koskaan ikääni miettinyt -tai hänen ikäänsä.