nainen lihoo!!!

Sittenhän kierre on valmis. Aivan kuin miesten dokaaminen.

Ei seksiä, vituttaa, kännit, ei seksiä...
Vrt. Ei hellyyttä, masentaa, makeaa, ei hellyyttä...

Kyllä me ihmiset sitten olemme fiksua sakkia!

 

Itse asiassa suurin osa reilusti lihavista/lihovista ihmisistä, niin naisista kuin miehistäkin, syö johonkin tunne-elämän ongelmaansa - jos he fysiikkaansa kuuntelisivat niin ei tulisi syötyä yli tarpeen.

 

Olen joskus aikoinaan jo kirjoittanut että olisi syytä katsoa hääkuvaa ja sitten peiliä. Jos peilikuvasta katsoo hirviö, jolla ei ole mitään tekemistä hääkuvan kanssaei muuta kuin palautuspostissa vaan anopille ja appiukolle takaisin jos ei puhe auta.

Kyllä parisuhteesta huolehtivan kuuluu huolehtia myös itsestään . Itse en ylipainoista haisevaa sohvaperunaa katsoisi päivääkään, koska peilikuvastani ei katso eri ihminen kuin hääkuvasta, vieläkään vaikka vuosia on kulunut.

 

fysiikka kestää! Ja tavoitehan onkin se ällötyksen ja inhotuksen lyllerön tunne ja olo.

 

Ei ole hääkuvaa, mitä katsoa, kun mies 30 v. ei ole valmis sitoutumaan. Nälkä on ja vanhuus tulee. Haaveet lapsista ja hääpuvuista meni roskiin jo. Miehillä näkyy olevan muuta tekemistä: tv:tä, kavereita, kaljaa...

t. hoikka, reipas nainen 30+

 

Jättäkää ne siat!

 

Hanna Partasella on hyvät tissit. Se olis milloin vain tervetullut munkin luokse. Alistuisin sille mielelläni.

 

""ei sillä miehellä ja sen jatkuvalla syömisellä ja juomisella tietenkään vaimoon ole mitään vaikutusta.""

On se kumma, kun baaritiskillä joku surkimus selittää, ""että mä kato ryyppään kun mun vaimo ei ymmärrä mua"" - niin tämä seilittelijä on vain säälittävä.

Kun taas joku nainen lihottaa itsensä muodottomaksi, niin se onkin jo käsittämätöntä tunnekylmyyttä ja empatiakyvyttömyyttä jos ei heti ymmärrä, että miehessähän se vika oikeasti on eikä naisen missään nimessä pitäisi ainakaan mitään tehdä elämälleen. Tai jos jotain tekee niin sitten eroaa.

Onko liittoon menenminen ja siitä eroaminen ainoat asiat joissa nainen pystyy tekemään itsenäisen päätöksen? Liiton aikana heijastellaan vain jotain miehestä lähtevää? Siinäpä meille moderni ja itsenäinen naiskuva - ja etupäässä naisten itsensä kauppaama.

 

Mua masentaa miehen välinpitämättömyys, haluttomuus ja pettäminen. Olen tehnyt vaikka mitä, yrittänyt ja yrittänyt. Kohta lähden ihan kohta. Ennen oli kova nälkä, söin kaiken rakkauden kaipuussani, mitä vaan. Lihoin vähän, myönnetään.

Mutta nyt kun luovutin ja olo on tarpeeksi paha, mutta selkeämpi, ei ruoka maistukaan ollenkaan. Lasi viiniä silloin tällöin piristää ja pitää liikkeellä. Ja laihdun, olen oikein hoikka ja hyvällä tuulella Mutta ei miestä vaimo kiinnosta hoikkana tai vielä hoikempana, samapa se millainen olen.

Jopas helpotti, kiitos

t. laiha = kaunis?

 

Eikö se ole ihan eri asia? Juomatta (viinaa) elää, mutta jokaisen pitää syödä joka päivä, kai. Miehen syöminen vie mukanaan tunteettomasta parisuhteesta kärsivän naisen. Ratkaisu: laihduttaminen tai lähteminen? Mutta ongelman syy säilyy. Vaikea laihduttaa, muuten kun seurana on roskaruokaa vetävä ja tv:n edessä elävä mies, joka tykkää ruuanlaitosta ja yhdessä syömisestä ja hemmottelee naista edes herkuilla. Pitää kai sitten lähteä.

 

Tosiasiassa voin baarissa kertoa naisille seksimatkoista Viroon ja sivistyneimmät ja estotomimmat naiset eivät ole moksiskaan, mutta jos kertoisin keinovaginastani niin varmaan en saisi yöseuraa. Kertoohan se, että miehellä on varaa ostaa seksiä, miehen varallisuudesta ja hyvästä tasosta jo jotain!

 

Se on muuten jännä että aina puhutaan siitä että eukko lihoo parisuhteessa ja muuttuu rumaksi takkutukaksi eikä pidä muutenkaan huolta itsestään. ""Miehethän eivät muutu miksikään"".

Ja sekin on ihan tosiseikka että naisilla se jatkuva herkuttelu näkyy nopeammin ja selvemmin kuin miehillä. Ja yleensä kun kimpsut laitetaan yhteen aletaan viettämään niitä mukavia koti-iltoja. Niin ja tosiaan naisilla ne herkut näkyvät helpommin. No siihenhän voisi mies sanoa että ""pakkoko se sun on herkutella jos minä herkuttelen?""

Yritä siinä sitte olla kevyellä ruokavaliolla kun toinen mussuttaa sipsiä ja karkkia.

Pitäis keksiä joku yhteinen liikunnallinen harrastus mutta hankalaa se on sekin jos on muksuja niin kuin meillä. Ei voi yhtä aikaa oikein lähteä mihinkään jos ei ole hoitajaa.
Itse sain kesässä reilun kymppikilon pois pelkällä hyötyliikunnalla. Työmatkat ja muut alle 20 km:n matkat taittuu mukavasti pyörällä vielä nyt talvellakin.
Pysyis vaan pois kilot. Mieskin tykkää (ja muutkin miehet) nyt hoikasta naisesta. Laihtuminen myös nosti omaa itsetuntoa melko kovasti. Mies se vaan jatkaa sitä mässäilyä ilman liikuntaa ja kyllä se on aika erilaiseksi vartaloltaan muuttunut kuin silloin alkuaikoina kun kuvia vertailee.

Mitenhän sais sanottua niin että menee perille että sais sitä porkkanaakin syödä välillä jos ei meinaa liikkua kuin auton ja ulko-oven väliä, joskus roskapöntön kautta poiketen...

 

Kävin äsken Keittiössä Ellit-palstalla ja siellä oli mahdoton rähinä ET-lehden reseptien kopsaamisen takia.

Paino-ongelmiin on Elleissä omat palstat. Sieltä löytyy paljon vinkkejä painonhallintaan.

Dr. Phil-ohjelmassa liikalihavuusongelmaa on vatvottu monta kertaa. Kyllä tietoa on ihan liiankin kanssa.
Ei kukaan syö itseään lihavaksi toisen takia eikä juo elimistöään rapakuntoon. Syyt löytyvät omien korvien välistä.

Syyt minun herkutteluun löytyvät lapsuudesta. Olen ""Hanna Partasen"" maisemista kotoisin. Kävelin aikoinaan Kuopion torilla ja Hanna Partasen munkit, kalakukot ja riisipiirakat tuoksuivat sanoin kuvaamattoman ihanilta.

Äitini oli mestari ruoanlaittaja. Meillä on aina leivän, pullan ym. teko meneillään. Olen elänyt koko lapsuuteni savolaisen ruokakulttuurin keskellä. Itse en laita ikinä savolaisia ruokia.
Kiikutin kalakukkoja nuoruudessani tarpeeksi junissa sukulaisille. Voi että hävetti ja hävettää vieläkin.

Keski-iässä energian tarve ei ole iso. Melko pienellä ruokamäärällä pärjää vallan hyvin. Säälin perheenäitejä, jotka taas valmistelevat jouluaterioita. Monta päivää pelkkää ruoan kanssa vehtaamista.

Perinteitä voi vaalia muillakin tavoilla kuin ruoalla.
Mikä estää hakemasta maalta olkia ja levittämästä niitä pirtin lattialle. Niin tehtiin vuosisatoja sitten. Päreen voi laittaa palamaan seinän rakoon ja naurispuuro on ihan hyvää.

Hääkuva ei ole mikään takuutodistus. Harvan laitteen takuu on kahta vuotta pidempi. Ihminen muuttuu vanhetessaan. Jotkut laihtuvat, jotkut lihovat, sairastavat tai sitten ottavat kropan täyteen tatuointeja.

Ihailin aamulla bussipysäkin punaista julistetta. Siinä ihmiskeho on laitettu täyteen nuolia. Nuolien kohdalla on lista sairauksista, jotka aiheutuvat viinasta. Tuollaisen julisteen haluaisin itselleni kodin seinälle.

Ehkä suomalaiset ovat yksinkertaista kansaa. Heille pitää piirtä rautalankaa taivuttamalla huoneentauluja. Kun teet tätä seuraa tätä. Kun jätät tämän väliin, niin seuraa sitä ja tätä.

Palaan vielä tähän ruokakulttuuriin. Moni nuori nainen elää vanhempien omituisilla ruokatavoilla. Energiaa ei enää tarvita raskaaseen raadantaa. Siitä huolimatta syödään orjallisesti vanhan kansan mallin mukaan.

Mennyt on mennyttä ja eletään tätä päivää. Tuskin Jeesus siitä tykkää, että hänen syntymäpäivänä ihmiset syövät itsensä hengiltä. Eipä ihme, että meteorologi Pekka Poudan suosikkijoululaulu on Sika. Siitä kuulema tulee niin hyvälle tuulelle. Inhoan Juicea ja varsinkin tuota laulua. Se oli exän suosikki. Juicen faneille on monelle käynyt huonosti ja Juice itse on laulujensa näköinen tyyppi.

 

Sori, mä en nyt ihan tajunnut sun pointtias. Mutta noin yleisluonteisesti voisin kommentoida tarinaasi, että So What.

 

Lähtökohtasesti jokainen on itse vastuussa syömisistään ja juomisistaan. Mutta sitten on semmonen porukka miehiä, jotka vakituisen naisen saatuaan rupee lihottaan niitä kantamalla kaikenlaisia herkkuja ja suklaata naiselle. Ja tietysti loukkaantuvat, jos nainen kippaa ne roskiin. Ravintoloissa suoritellaan kermaisia ja rasvaisia herkkuja ja kevytvaihtoehtoja katsotaan vinoon. Mä en osaa varmuudella sanoa mistä tämmönen johtuu, mutta luulisin siinä olevan jonkinlaisesta pikku pelosta ja mustasukkasuudesta kysymys. Ajatelkaa nyt, kuka mies kestää ajatusta kauniista vaimosta joka kelpais hyvin naapurin miehellekin. Yöunihan siinä häiriintyy asiaa pohtiessa. Ja mistä sitten miehet täällä elleissäkään naisiansa moittisi, jos ei edes ulkonäössä olisi sanomista.

 

Joo, naiset perustelevat usein lihavuuttaan pienillä lapsilla: ""nämä kilot jäivät lapsista..."". Ja näin kun sanoo, on hyväksyttävämpää pysyä lihavana, kun ei viitsitä laihduttaa! Työtoverini on juuri tuollainen ja ihan kuin norsu tulisi rappuja alas, kun hän viitsii yläkerrasta laskeutua alakertaan. Juo limsaa ja syö karkkeja ja suklaata pitkin päivää ja mahtavia annoksia ruokaa. On vasta 25-vuotias ja 50 kg ylipainoinen....

 

Ei ihme, että oot sinkku vielä tuossa iässä varakkuudestas riippumatta. Vaihtoehdot on todella vähissä tolla asenteella. Itse en muuten maksullisia naisia käyttävää miestä toista kertaa katsoisi vaikka mitä maksaisit.

t. akat, kaunis feministi, varattu

 

Tosi moni mies muuten naureskelee kaikelle muulle ruualle kuin makkaralle ja pitsalle: pupunruokaa, viherpipertäjien ruohoja, ei mitään miesten ruokaa. Kunnon ruokaa pitää olla joka päivä! Eikä se sovi, että nainen syö muuta kuin mies. Jos syö vähemmän, niin ei ehkä liho, mutta puutostaudit on takuuvarmasti tulossa. sellasia ne monet miehetkin on: harmaankalpeita löllyköitä, joilla on aina selkä ja pää kipeenä, mutta alle satakilosethan punnitaan neuvolassa!

Ette viitsis aina pilkata ja naureskella ja ihmetellä meitä kohtuullisesti ja monipuolisesti syöviä ja liikkuvia ihmisiä, kiitos. Että mikä on, kun kolmas grillimakkara ei maistu, mikä miehellä on,kun ei viina kelpaaa, otaotaota...

Antakaa olla rauhassa. Itse olette niitä (liian vähän) liikkuvia terveysriskejä. Voisitte vähän huolehtia itsestänne ja ainakin antaa muiden olla. Tosirakkaus ei muuten muutamasta ylikilosta katoa eikä kuvittele, että kukaan säilyy 19-vuotiaana vanhainkotiin asti. Hyvä se on, että ruoka maistuu, mutta katsokaahan vähän, mitä se on.

 

No, oletko joskus kysäissyt ystävällisesti, että lähtiskö hän mukaan jos tilaisitte töihin jonkun laihdutusryhmän vetäjän - työterveyshoitajan tai Painonvartijoitten yritysryhmän? Oletko joskus ehdottanut, että päiväkahvilla oliskin pullan sijasta hedelmiä tmv. Vai onko niin, että tämä lihava nainen saa sinut tuntemaan itsesi erinomaiseksi, hoikaksi ja hienoksi ihmiseksi?

Montako lasta muuten itselläsi on? Tuollainen arvosteleva ja halveksiva suhtautuminen kanssaihmiseen ei ketään auta. Lihava ehkä itsekin miettii kilojensa karistamista, mutta voimat ja aika ei riitä tai yksinkertaisesti vain alkusysäys puuttuu. Aloitus on joskus pienestä kiinni - onhan näitä sankaritarinoita malliin -50 kg kahdessa vuodessa.

 

Nämä kykenemättömät naiset hoitavat kodin, kasvattavat lapset, hoitavat miehenkin kuin äiti lapsensa, käyvät töissä, luovat uraa, hoitavat kodin raha asiat, pitävät huolen rahan riittävyydestä, ptävät huolen siitä toimeentulosta silloinkin kun puoliso ei tuo rahaa kotiin, hoitavat lasten mahdolliset ongelmat kodin ulkopuolella, jne. jne.

 

sä itse olet niin täydellinen, niin jätä se läski ja lähde uuden kauniimman perään.Siin on vaan se haitta, et ne kauniimmat saattavat nähdä sinussa jotain vastenmielistä, niin et kelpaakkaan niille.Mut kokeile, niin pääset valittamisesta.
Monesti käy niin, et kaltaises poikaystävä, joka inhoo, joko iteensä tai tyttöystäväänsä, lähtee.
Sitten tyttö vapautuu ahdistuksestaan ja muuttuu kauniimmaksi ja laihtuu.
Sen vaistoo, et poika ei enään välitä, vaik laittais kaikkee kivaaja hyvää, et viihtyis yhess.
Meill ainaski kävi just noin, poika ei halunnu et oltais kenkää muitten kans yhessä, sit mä lihosin viis kiloo, kun ei missää käyty koskaa.Me vaa riideltii, sit erottii ja nyt mä oon kymmenenkiloo laihtunu vuodessa ja en huolis sitä V...lijaa enää mistää hinnasta takas.

 

Seurustelin 4 vuotta ylimustasukkaisen kyttaavan ja hankalan miehen kanssa. Ja koko ajan sai olla varpaillaan, mista han seuraavaksi suuttuu...oli todella hankalaa ja masentavaa. Olin 48 kiloa kun suhde alkoi ja 60 kiloa kun suhde paattyi. Ja olin niin oksettavan lihakseton ja kaikin puolin polahtanyt ja vasynyt. Ja seksihalut meni viimeisen vuoden aikana taysin.

Sitten ymmarsin vihdoin lahtea. Olin yrittanyt sita lahes koko suhteen ajan mutta mies pisti niin kovasti hanttiin ja jopa uhkaili, etta helppoa se ei ollut. Kun sitten muutin toiseen kaupunkiin 400km paahan asumaan ja opiskelemaan, ex tuli eraana lauantai-iltana oven taakse ruusupuskan kera. En paastanyt sisalle ja laitoin hanet ajamaan 400km takaisin

Pointti on nyt se, etta jokaisella on tietysti vastuu omasta kunnostaan ja olemuksestaan eika siita voi suoranaisesti syyttaa toista. Mutta kun masennus saa hallinnan, on varsinkin vaikeassa elamantilanteessa vaikeaa toipua. kyseisessa suhteessa en tuntenut itseani rakastetuksi ja lohduttauduin syomalla. Lisaksi viikonloppuiset pizza-ja videoillat turvottivat.

Olen ollut sinkkuna viimeiset 4 vuotta ja viimeiset 3 vuotta erittain hyvassa kunnossa. Aloin arvostamaan itseani ja kehoani hankalan suhteen jalkeen. Seurustelevat ystavani ovat monet ylipainoisia, mutta he viettavatkin juuri noita ""koti-iltoja"". Mina kayn jumpassa ahkerasti enka osta herkkuja kotiin. Exani osti usein pizzaa ja irtokarkkeja ja kun nenan eteen tuodaan, ainakaan minun itsehillintani ei riita kieltaytymaan. Olen keskittynyt viimeiset 4 vuotta pelkastaan psyykeni ja kehoni hoitamiseen ja nyt tunnen olevani tasapainoinen ja onnellinen. Vahitellen haluaisin alkaa seurustelemaan, mutta pelkaan etten loyda arvostavaa, tasapainoista miesta, joka ei kanna kotiin roskaruokaa jatkuvasti.

Eihan se ylipaino tai ulkonako tietenkaan ole tarkeinta, mutta se etta tuntee olonsa hyvaksi omassa kehossa, on todella tarkeaa. Mina en selluliittien kanssani voinut nauttia olemuksestani ja sokeri-suola-massays sai olon nuutuneeksi. toisille pahaa oloa /lihavuuspelkoa ei tule niin helposti. Mutta mina todella inhosin losahtanytta olemustani! Ja vihasin koko elamantilannettani ja vaikeaa miesta. Vaikea siina oli rakastaa itseaan saati toista. Vanha totuus, etta taytyy rakastaa ensin itsea ennenkuin voi rakastaa toista, patee ainakin minun kohdalla.

 

>Oletko joskus ehdottanut, että päiväkahvilla oliskin pullan sijasta hedelmiä tmv.
>>>> En ole ehdottanut mutta tämä nainen neuvoo meitä muita normaalipainoisia, hoikkia miten syödään terveellisesti!!! Ja tekee itse päivastoin....


> Vai onko niin, että tämä lihava nainen saa sinut tuntemaan itsesi erinomaiseksi, hoikaksi ja hienoksi ihmiseksi?
>>>> Mä olen ihan tavallinen ihminen enkä todellakaan kaipaa tuon naisen arvostusta tunteakseni itseni erinomaiseksi!

>Montako lasta muuten itselläsi on?
>>>> 2 lasta, kaksi koiraa ja neljä kissaa. Käyn töissä ja harrastan tanssia, kuntosalia, lukemista ja puutarhanhoitoa. Hoidan "" kodin, kasvatan lapset, hoidin miehenkin kuin äiti lapsensa, hoidan kodin raha asiat, pidän huolen rahan riittävyydestä, pidän huolen siitä toimeentulosta silloinkin kun puoliso ei tuo rahaa kotiin, hodan lasten mahdolliset ongelmat kodin ulkopuolella, jne. jne. JA YLLÄTYS YLLÄTYS : en ole yhtään ylilihava vaan normaalipainon alarajoilla. Kun lapset olivat ihan pieniä, olin jopa alipainoinen imetyksen takia koska muutenkin olen hoikkarakenteinen. Lihoin kummastakin lapsesta 9 kiloa raskausaikana ja nuo kilot karisivat neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Aloitin synnytyksen jälkeen myös aktiivisen liikunnan ja ihan itse sen päätin, koska en halunnut näyttää rupsahtaneelta, lihavalta äidiltä.

Nyt lapset ovat jo melkein aikuisia ja edelleen olen ihan sopiva.

 

""Nämä kykenemättömät naiset hoitavat kodin, kasvattavat lapset, hoitavat miehenkin ...""

No miksi sitten pidät heitä kykenemättömiä ottamaan vastuuta edes omasta syömisestään?

 

Tästä keskustelusta voi ilmiselvästi päätellä, että naisen on pysyttävä juuri niin hoikkana koko elämänsä kuin oli silloin, kun parisuhteeseen rupesi. No, ei sinänsä huono juttu. Lihominenhan on terveysriski, jos sitä enemmässä määrin tapahtuu. Minä vain haluaisin tietää miksi miehen lihomista parisuhteessa ei pidetä minään juttuna? Siis miksi mies saa lihoa ihan rauhassa ja naisen on vain hyväksyttävä se, mutta jos nainen lihoo muutamankin kilon, heti mies on valittamassa kuinka epähaluttava ja kauhea nainen on? Kysyn vaan, miksi miesten lihomisesta ei valiteta lähellekään samalla intohimolla kuin naisen muutamasta ylikilosta?

Minä myönnän lihoneeni noin kymmenen kiloa edellisen suhteeni aikana, mutta aivan varmasti mies lihoi ainakin yhtä paljon. Ehkä enemmänkin. No, minua ei kyllä siinä suhteessa painonnoususta syyllistetty enkä minäkään syyllistänyt miestä. Kai se tapahtui molemmilla niin varkain ja pikkuhiljaa. Nykyisen suhteen aikana olen jopa laihtunut, kun nykyinen mies ei olekaan herkuttelija ja mässyttelijä, niinkuin edellinen. Tottakai minä ymmärrän, että jokaisen syöminen on omalla vastuulla ja että naisen (ja miehenkin) on pystyttävä kontrolloimaan itse syömistään, mutta kyllä se vaan on helppoa mennä mukaan herkutteluun, jos toinen sitä harrastaa. Jos toisella on kaapit täynnä herkkuja ja niitä sitten syö vähänväliä, on aika vaikeaa olla itse syömättä yhtään ainutta herkkua. Istupa vaikka elokuvan verran miehen vieressä joka koko ajan mussuttaa sipsejä ja yritä olla syömättä yhtään ainutta. Ei niin helppoa.

Mutta tietystihän teidän miesten on niin paljon helpompaa tuntea ylemmyyttä ja paremmuutta naisia kohtaan, että ettehän te itse tietenkään koskaan sorru mihinkään. Elätte täydellisen terveellisesti ja kaikki elämässänne on pilkulleen oikein eikä mikään voi horjuttaa itseluottamustanne siihen, että teette aina oikein. Kasvakaa aikuisiksi!