Näin vasemmistolaiset kiduttivat tolkun ihmisiä Saksassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen vieraillut tuossa Lichtenbergin museossa. Hyytävä paikka.
 
Suomen komiteaan DDR:n tunnustamiseksi kuului jäseniä kaikista puolueista, niin Keskustasta, liberaaleista kuin kokoomuksestakin vasemmistopuolueiden lisäksi.[2]. Tunnustamiskomiteaan kuuluneiden kansalaisjärjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli yli 1,5 miljoonaa suomalaista[1]. Välillisesti siihen siis kuului yli 20 % suomalaisista[3].

Komitean puheenjohtajaksi valittiin SKDL:n kansanedustaja, enemmistökommunisteihin lukeutunut urheilumies ja presidentti Kekkosen hyvä tuttava Kuuno Honkonen. Hän johti komiteaa sen kolmevuotisen urakan ajan ja sai myöhemmin palkinnoksi nimityksen Suomen suurlähettilääksi Itä-Berliiniin. Komitean sihteeri Jorma Sunell oli sen varsinainen moottori. Hän seurasi ulkoministeriön ja YK-liiton toimintaa ja kirjoitti aina sopivalla hetkellä päättäjille kirjeitä, joissa muistutettiin DDR:n asiasta. Sunellin toimintaa helpotti se, että hänen vaimonsa työskenteli DDR:n kulttuurikeskuksessa (saks. DDR Kulturzentrum) Helsingin Hakaniemessä[1].

Suomi tunnusti sekä Saksan liittotasavallan että Saksan demokraattisen tasavallan samaan aikaan 21. joulukuuta 1972 solmitun sopimuksen jälkeen. Diplomaattisuhteet molempiin Saksoihin solmittiin 7. tammikuuta 1973. Tunnustamiskomitea lakkautti itsensä tämän jälkeen.

Saksojen tunnustaminen Suomessa liittyi laajempaan kansainväliseen kehitykseen, jonka seurauksena useat maat loivat virallisia yhteyksiä kumpaankiin Saksaan ja nämä toisiinsa. Liittotasavalta ja DDR liittyivät Yhdistyneisiin kansakuntiin syyskuussa 1973.[4] Yhdysvallat tunnusti DDR:n seuraavana vuonna.[5]


Komitean hallitusMuokkaa

 
No mutta Tarja! Tuo diktatuurien ylin ystävä.
 
No mutta Tarja! Tuo diktatuurien ylin ystävä.
Jep! Kehtaako joku vielä myöntää äänestäneensä Tarjaa...

"Presidentti Tarja Halonen antoi tasavallan presidenttinä toimiessaan suurristin ketjuineen Syyrian presidentille Bashar al-Assadille (2009), Kazakstanin presidentille Nursultan Nazarbajeville (2009) ja Saudi-Arabian kuningas Abdullahille (2007). Suurristit on myönnetty, vaikka mm. Human Rights Watchin raportit olivat kertoneet kyseisistä valtiomiehistä karua kieltään. Suurristin ketjuineen sai vuonna 2009 myös Senegalin presidentti Abdoulaye Wade."
 
Jep! Kehtaako joku vielä myöntää äänestäneensä Tarjaa...

"Presidentti Tarja Halonen antoi tasavallan presidenttinä toimiessaan suurristin ketjuineen Syyrian presidentille Bashar al-Assadille (2009), Kazakstanin presidentille Nursultan Nazarbajeville (2009) ja Saudi-Arabian kuningas Abdullahille (2007). Suurristit on myönnetty, vaikka mm. Human Rights Watchin raportit olivat kertoneet kyseisistä valtiomiehistä karua kieltään. Suurristin ketjuineen sai vuonna 2009 myös Senegalin presidentti Abdoulaye Wade."
Teurastaja Assadikin sssnut Tarja Haloselta kunniamerkin. Ehkäpä Tarjalla ja Assadilla on samanlainen arvopohja.
 
Mutta se derkuissa ja neukkarissa oli rattoisaa: kaikilla oli kaikkea: asunto (melkein ilmainen), koulutus (sait siitäkin palkkaa)... ruoka, kulttuuri, kaikki (maksoit kopeekoita). liikenne (tänäänkin "kopeekoita" Venäjällä)... paitsi jotain puuttui: tuoreet appelsiinit ja kunnollinen vessapaperi. Mutta kaviaaria oli, ja shamppanjaa. Ja mikä parasta: ihmisten yhteisöllisyys => Kaikki pitivät huolta toisistaan ja osattiin rakastaa sukulaisia ja ystävia, sekä elämää. Silleen siellä elettiin. Näin sen ja koin.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta se derkuissa ja neukkarissa oli rattoisaa: kaikilla oli kaikkea: asunto (melkein ilmainen), koulutus (sait siitäkin palkkaa)... ruoka, kulttuuri, kaikki (maksoit kopeekoita). liikenne (tänäänkin "kopeekoita" Venäjällä)... paitsi jotain puuttui: tuoreet appelsiinit ja kunnollinen vessapaperi. Mutta kaviaaria oli, ja shamppanjaa. Ja mikä parasta: ihmisten yhteisöllisyys => Kaikki pitivät huolta toisistaan ja osattiin rakastaa sukulaisia ja ystävia, sekä elämää. Silleen siellä elettiin. Näin sen ja koin.
Unohdit niskalaukaukset ja työllä tappamiset.
 
Puhun tavallisten ihmisten elämstä niissä maissa ns. Stalinin ajan jälkeen: se aika ei ollut mitään veristä, vaan tasapainoisesti tasavertaista. Jugoslaviakin alkoi vuodattaa omiensa verta vasta itäblokin hajoamaisen jälkeen: sinne oli siitetty taas ns. ajatus uskon sodista, jotka jatkuvat siitä hetkestä nytkin jo kaikkialla. Itäblokissa aikoinaan ei kiinnitetty uskontoa valtioon, koska itäblokin maat olivat moniuskovaisia = ei ollut yhtä uskontoa, joten siellä vain "unohdettiin" eli jätettiin pois kaikki uskonnot pääteemasta. Silloin mentiin hyvälle keskitielle: kunhan vaan kaiikki kansalaiset, uskonnosta riippumatta, voivat hyvin valtiossa ja auttavat rakentamaan valtiota. Se toimi hyvin. Ja mikä hauskinta, siihenhän Suomessakin nyt mennään, mutta muunlaisen propagandan avulla. Suomessa näyttää tänään siltä, että Koulujen joulujuhlia ei saa enää pitää luterilaisissa tai missään kirkoissa ! Neuvostoliitto oli siis jo aikoinaan aikaansa edellä. Nyt meistä Euroopan maista tehdään pikkuhiljaa ideologisesti Neuvostoliiton kaltainen. Kommunisimia ei sielläkään vielä oltu saavutettu, ja tämän he tunnustivat: he olivat vasta matkalla kohti kommunismia.. Eikä meillä täälläkään haeta virallisesti kommunismia, mutta sinnetavallaan ollaan menossa, mutta hitaammin -ilman vallankumouksia, Tai ei edes tietoisesti, vaan aika ja talouden muutokset vievät meitä väkisin kohti kommunismia.. Jos haluaismme, että jo tänään Suomessa olisimme taloudellisesti tasavertaisia, niin noita niskalaukauksia olisi meillä täälläkin tänään. Mutta emmehän me sitä halua, koska kaikki tulee neuvottelemalla. Kuinka pitkään sitten jaksamme neuvotella tai odottaa neuvottelujen tuloksia, koska
vuodet jokaisen elämässä menevät nopeasti
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä