Heräsin siis tiistaiyönä 15.11 klo 2.22 siihen, että näin unta supistelusta. Ja se taisi olla ihan totta koska se vaan jatkui.
Supistukset tuli heti 10 min välein, mutta niin oli aiemminkin tulleet ja sit lopahtaneet.
Päätin siis tunnin verran kattoo, et jatkuuko ne. Ja jatkuhan ne, mutta silti hirveen kipeitä ei ollut. Selkään tosin otti aina vaan enemmän.
Soitin sit Vammalaan ja kehottivat lähtemään ja sit soitin miehelle töihin, et nyt tarvis lähtee...
Oltiin Vammalassa joskus varmaan puoli viiden-viiden aikaan ja käyrän otettuaan tutki mut ja kohdunsuu oli siis jo 5 senttiä auki.
Siinä sitten odottelin että kohdunsuu aukeisi enemmän, supistukset koveni, mutta aika hyvin ne silti kestin, koska mitään helpotusta en ottanut siinä vaiheessa. Selkää hieroskelin, koska se auttoi siinä vaiheessa. Ammeeseen en pääsyt, koska sali oli varattu.
Ennen seisemää me siirryttiin synnytyssalin puolelle ja kalvot puhkaistiin. Vielä hetken kestin supistuksia ilman lääkettä, mutt sitten ne alkoivat muuttua niin koviksi ja pitkiksi että mulle tarjottiin ilokaasua. Sitä sitten vetelin posket lommolla ja tunne oli vähän niinkuin huono känni. Mutta huono olo ei tullut. Ilokaasu jotenkin vaan turrutti sen kivun.
Kymmenen yli kahdeksan kätilö kokeili kohdunsuun tilanteen, koska mua alkoi ponnistuttaan. Sanoikin että ponnista vaan kun supistus tulee. Ja mähän ponnistin. Ilokaasu vaihtu happeen.
Muutamalla ponnistuksella 14 minuutin jälkeen syntyi vauva joka laitettiin mun rinnalle. Sitten vasta huomasin kysyä että kumpikohan se on... Ja tyttöhän se, kuten ultrassa "ennustettiin"!
Synnytys siis kesti kaikenkaikkiaan 6h10min.
Tyttö tuntui vähän isommalta kuin esikoinen ja vähän olikin.
3960g ja 52cm.
Muutama tikki tarvi laittaa välilihaan, koska tytön hartiat olivat sen verran leveät, että oli pakko vähän leikata.
Torstaina sitten kotiuduttiin, koska kaikki ok. Nyt sitten totutellaan "normaaliin" elämään ja isoveljelläkin on kyllä totuttelemista. Mutta kai se siitä pikkuhiljaa...
Miia78 ja tyttö 3vrk +iskä ja isoveli 3v8kk
Supistukset tuli heti 10 min välein, mutta niin oli aiemminkin tulleet ja sit lopahtaneet.
Päätin siis tunnin verran kattoo, et jatkuuko ne. Ja jatkuhan ne, mutta silti hirveen kipeitä ei ollut. Selkään tosin otti aina vaan enemmän.
Soitin sit Vammalaan ja kehottivat lähtemään ja sit soitin miehelle töihin, et nyt tarvis lähtee...
Oltiin Vammalassa joskus varmaan puoli viiden-viiden aikaan ja käyrän otettuaan tutki mut ja kohdunsuu oli siis jo 5 senttiä auki.
Siinä sitten odottelin että kohdunsuu aukeisi enemmän, supistukset koveni, mutta aika hyvin ne silti kestin, koska mitään helpotusta en ottanut siinä vaiheessa. Selkää hieroskelin, koska se auttoi siinä vaiheessa. Ammeeseen en pääsyt, koska sali oli varattu.
Ennen seisemää me siirryttiin synnytyssalin puolelle ja kalvot puhkaistiin. Vielä hetken kestin supistuksia ilman lääkettä, mutt sitten ne alkoivat muuttua niin koviksi ja pitkiksi että mulle tarjottiin ilokaasua. Sitä sitten vetelin posket lommolla ja tunne oli vähän niinkuin huono känni. Mutta huono olo ei tullut. Ilokaasu jotenkin vaan turrutti sen kivun.
Kymmenen yli kahdeksan kätilö kokeili kohdunsuun tilanteen, koska mua alkoi ponnistuttaan. Sanoikin että ponnista vaan kun supistus tulee. Ja mähän ponnistin. Ilokaasu vaihtu happeen.
Muutamalla ponnistuksella 14 minuutin jälkeen syntyi vauva joka laitettiin mun rinnalle. Sitten vasta huomasin kysyä että kumpikohan se on... Ja tyttöhän se, kuten ultrassa "ennustettiin"!
Synnytys siis kesti kaikenkaikkiaan 6h10min.
Tyttö tuntui vähän isommalta kuin esikoinen ja vähän olikin.
3960g ja 52cm.
Muutama tikki tarvi laittaa välilihaan, koska tytön hartiat olivat sen verran leveät, että oli pakko vähän leikata.
Torstaina sitten kotiuduttiin, koska kaikki ok. Nyt sitten totutellaan "normaaliin" elämään ja isoveljelläkin on kyllä totuttelemista. Mutta kai se siitä pikkuhiljaa...
Miia78 ja tyttö 3vrk +iskä ja isoveli 3v8kk
