J
Järjetönkö?
Vieras
Siis tässä muutama yö takaperin näin aivan veret seisauttavaa painajaista. Olin tyttäreni ja vanhempieni kanssa mökkilomalla jossain päin Suomea. Ykskaks tyttäreni oli kadonnut, ei löytynyt mistään. Etsittiin läheiseltä järvialueelta, lomakylästä ja leirialueelta eikä kukaan ollut nähnyt häntä.
Sitten erään vanhemman pariskunnan mies sanoi minulle että hän ei ole aivan varma, mutta kannattais tarkistaa eräs nettipalvelu jossa jaetaan kyseenalaisia ja rikollisia videoita. Hän tarkoitti siis lapsipornosivustoa. Hän kertoi sen niin ihan kun olisi itse siellä nähnyt tyttäreni vaikkei katoamisesta ollut siinävaiheessa kulunut kun muutama tunti. Siinä vaiheessa heräsin, tuskanhiestä märkänä ja huutaen, kyyneleet valu silmistä. Rauhotuin vähän kun huomasin tyttäreni nukkuvan rauhallisesti omassa sängyssään vieressäni.
Mutta tuo uni ei jätä minua rauhaan. Jos tuo oikeasti tapahtuisi niin yksinkertaisesti saisin sydänkohtauksen ja kuolisin. Tai menettäisin järkeni niin että kuolisin siihen. Eikä tuo oman lapsen menettäminen ole pelkästään mielessä vaan se, miten paljon maailmassa kidnapataan pieniä lapsia seksiorjiksi ja sitten heidät kylmästi tapetaan. Se kauhu mitä niillä pienillä on sillä hetkellä mielessään... se saa minut aivan tärisemään järkytyksestä ja itkemään raivosta! En jotenkin osaa nyt päästä tästä ajatuksesta eroon.
Mitä ihmettä voisin tehdä etten ajattelis tuota kokoajan? Olen kohta niin neuroottinen että sidon tuon lapsen itseeni kiinni ettei kukaan häntä varasta eikä hän pääse katoamaan minulta. Nämä pari yötä ovat nyt menneet niin etten ole saanut unta vaan olen vahtinut häntä vähän väliä (olen siis yksinhuoltaja), että hän varmasti on siinä omassa sängyssään. Tuntuu oikeesti niinkun järki lähtis.
Sitten erään vanhemman pariskunnan mies sanoi minulle että hän ei ole aivan varma, mutta kannattais tarkistaa eräs nettipalvelu jossa jaetaan kyseenalaisia ja rikollisia videoita. Hän tarkoitti siis lapsipornosivustoa. Hän kertoi sen niin ihan kun olisi itse siellä nähnyt tyttäreni vaikkei katoamisesta ollut siinävaiheessa kulunut kun muutama tunti. Siinä vaiheessa heräsin, tuskanhiestä märkänä ja huutaen, kyyneleet valu silmistä. Rauhotuin vähän kun huomasin tyttäreni nukkuvan rauhallisesti omassa sängyssään vieressäni.
Mutta tuo uni ei jätä minua rauhaan. Jos tuo oikeasti tapahtuisi niin yksinkertaisesti saisin sydänkohtauksen ja kuolisin. Tai menettäisin järkeni niin että kuolisin siihen. Eikä tuo oman lapsen menettäminen ole pelkästään mielessä vaan se, miten paljon maailmassa kidnapataan pieniä lapsia seksiorjiksi ja sitten heidät kylmästi tapetaan. Se kauhu mitä niillä pienillä on sillä hetkellä mielessään... se saa minut aivan tärisemään järkytyksestä ja itkemään raivosta! En jotenkin osaa nyt päästä tästä ajatuksesta eroon.
Mitä ihmettä voisin tehdä etten ajattelis tuota kokoajan? Olen kohta niin neuroottinen että sidon tuon lapsen itseeni kiinni ettei kukaan häntä varasta eikä hän pääse katoamaan minulta. Nämä pari yötä ovat nyt menneet niin etten ole saanut unta vaan olen vahtinut häntä vähän väliä (olen siis yksinhuoltaja), että hän varmasti on siinä omassa sängyssään. Tuntuu oikeesti niinkun järki lähtis.