Aivan kauhea olo.

[ap]

Miksi ihmeessä olen näin herkkänä?
Olenkohan raskaana?

Mies lähti angiinassa, tosin ei kuumeessa, hakemaan meille pianoa 100km:n päästä ja lupasi itse olla kantamatta, saa kuulemma kaverit siihen..painotin, kuinka hän ei saa nyt rehkiä ja hän lupasi kiltisti...
En olis päästänyt häntä edes reissuun ylipäätään angiinassa ja pyysinkin, että lähtisimme koko perheellä, johon mies, että ei vaan hän haluaa mennä yksin ja nauttia joskus hiljaisuudesta (minkä ymmärrän oikein hyvin, ei käy juuri koskaan missään yksin ja meillä monta pientä lasta ja tohinaa riittää)...
No toki päästin hänet sitten nauttimaan hiljaisuudesta, mutta olen täällä IHAN paniikissa...olen varma, ettei hän palaa, enkä tajua miksi ajattelen näin...
Muutama päivä sitten mies sanoi jonkun asian yhteydessä jotain, että jos hän kuolee tmv ja se jäi kummittelemaan mieleeni, eikä ihan vähänkään..
Kun hän lähti, hyvästelin hänet kuin viimeistä kertaa, sydän karrella.
Hän käski olla huolehtimatta ja heitti iloisesti lentopusun vielä mennessään ja mainitsi, että ei hän kotiavaimiakaan tarvi (ovat aina hänen taskussaan normaalisti)...jäin sitten tuotakin miettimään, että miksi hän ei enää niitä tarvi ja itken täällä...........:ashamed: :ashamed: Mikä minua vaivaa??
Olen aivan varma, ettei hän enää palaa ja minulla on takki tyhjä...niin tyhjä olo, niin kamala olo...sanokaa jotain järkevää!!
Suuri mahdollisuus olisi olla kyllä raskaana joo, testejä en ole vielä tehnyt kuitenkaan.

Tässäkö se oli sitten........?

 

[...]

...

 

[samaa kokenut]

mulla on ollut usein tollainen olo. mies on silti aina palannut!! Luulen, että ehkä sitten kun se oikeasti tapahtuis, niin ei osaiskaan odottaa?

Onko miehelläsi puhelin mukana että voisit soittaa?

 

[mape]

Raitista ilmaa keuhkoihin hyvä nainen! Minulla on joskus yhtä tyhmiä ajatuksia kun on liikaa sisällä.. pian voit nauraa itsellesi. Jos et pääse ulos niin pää pihalle ikkunasta

 

[allu]

eiköhän se sieltä takasin tule :hug:

 

[ap]

mulla on ollut usein tollainen olo. mies on silti aina palannut!! Luulen, että ehkä sitten kun se oikeasti tapahtuis, niin ei osaiskaan odottaa?

Onko miehelläsi puhelin mukana että voisit soittaa?

On minulla ollut tämä olo kyllä monesti ennenkin, mutta vain raskausaikoina...joko olen nyt tulossa hulluksi tai olen oikeasti raskaana...olen joskus ennenkin itkenyt itseltäni silmät päästä ja rukoillut sydän vereslihalla miestä kotiin ja ihan normisti hän on mennyt ja tullut tähän asti....mikä minua vaivaa.............:ashamed: On kännykkä mukana ja kerran jo soitinkin ja ihan oli hyvävointinen kuulemma ja kaikki ok. Huoh.

 

[Smeagol]

liian monta sattumaa vaa saa hölmöjä ajatuksia päähän. :hug:

 

[vieras]

Kyllä sitä ihminen hormoonihuuruissa tulee kehitelleeksi , kaikenlaisia teorioita, rauhotuppas nyt kyllä se mies sieltä tulee niinku ennenkin. Onnea vaan jos satut olemaan raskaana eihän sitä koskaan tiedä.

 

[sutinasussu]

Mulla oli yksi kerta paha intuitio, kun esikoinen lähti pyöräillen kauppaan. Mun tuli yht'äkkiä olo, että auto ajaa päälle.
Esikoinen tuli kotiin ehjin nahoin, mutta kertoi, että auto ajoi melkein päälle . Mutta sai vedettyä pyörän sivuun :|

 

[ap]

Mulla oli yksi kerta paha intuitio, kun esikoinen lähti pyöräillen kauppaan. Mun tuli yht'äkkiä olo, että auto ajaa päälle.
Esikoinen tuli kotiin ehjin nahoin, mutta kertoi, että auto ajoi melkein päälle . Mutta sai vedettyä pyörän sivuun :|

Älä sano..........

 

[tuttu juttu]

kun olin raskaana, mulla oli ihan vastaavanlaisia ajatuksia. samalla tajusin niiden älyttömyyden mutta tunteesta oli vaikea päästä eroon. olin ihan varma ettn näe miestä enää aina kun erottiin. ja elossa edelleen on...

hengitä syvään, raskaushormoneja ne vain ovat. ja nuo tunteet on tarpeeseen lajin hengissäpysymisen kannalta.

 

[sutinasussu]

Älä sano..........

:hug: :hug: en sano, unohda, että sanoin :hug: :hug:

 

[ap]

kun olin raskaana, mulla oli ihan vastaavanlaisia ajatuksia. samalla tajusin niiden älyttömyyden mutta tunteesta oli vaikea päästä eroon. olin ihan varma ettn näe miestä enää aina kun erottiin. ja elossa edelleen on...

hengitä syvään, raskaushormoneja ne vain ovat. ja nuo tunteet on tarpeeseen lajin hengissäpysymisen kannalta.

En siis tiedä olenko raskaana, mutta pahasti epäilen sitä...
tajuan itsekin, kuinka hölmö olen, mutta tämä tunne on kuitenkin tällä hetkellä niin totta...kerroin tästä avoimesti miehellekin ja kun soitinkin, sanoin, että lupaa tulla takaisin ja hän naurahti vain, et kyllä varmasti tulen...no, ei se minua nyt yhtään helpota...:ashamed: