Naimisissa oleva ystävätär aloitti sivusuhteen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LIISA65
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

LIISA65

Vieras
Naimisissa oleva ystävättäreni on aloittanut suhteen miehen kanssa joka niimikään on naimisissa. Molemmilla on lapsia. Kummallakaan ei ole aikomustakaan erota, suhde ei siis ole mikään rakkaussuhde jolle "ei vaan voinut mitään" ja jonka tarkoitus olisi johtaa johonkin vakavampaan.Ystävätär kuvaa suhdetta ihastukseksi joka tekee hälle hyvää ja saa hänet onnelliseksi. Mies niinikään on kuvannut avioliittoaan onnelliseksi ja että rakastaa vaimoaan. Olen aivan kauhuissani. Minusta on hirveää että kaverini laittaa koko elämänsä ja perheensä peliin vain sen takia että kaipaa pikkuisen piristystä. Olen tätä yrittänyt tehdä hälle selväksi ja kaverini pitää minua tekopyhänä ja puolustelee suhdetta sillä että ei yksiavioisuutta ole ja että hänhän on iloisena koko perheelle vain hyväksi. Mitä ihmettä hälle oikein sanon että saan hänen silmänsä auki?
 
Mitä narisette,onko mitään väliä nykyään?Ja paskat.Antaa mennä vaan,sitähän kaikki haluaa.Turha miettiä tulevia sukupolvia.Kyllä nämä nykyiset sukupolvet tuhoovat kaiken.Siihen vielä lapsia värkkäävät kärsimään.Heistä tulee samanlaisia moraalittomia ihmisiä.Mistä lie malli saatu?Antaa mennä vaan.Paskanko väliä millään.Soomen hallituksen keulahahmotkin petaavat tietä meille tavallisille maan matosille.Siittä waan.Paskaako naistä.
 
Niin, mahtaako olla Liisa sun juttus. Elä omaa elämääsi, kyllä aika tekee tehtävänsä. Joko suhde päättyy, tai perhe hajoaa. Ei meidän tarvitse kantaa muiden murheita. Koskaan et tiedä, milloin on oma elämä uusien tienhaarojen edessä.
 
Silmiä ei saa auki niin kauan kuin pi**u on levällään. Jos et petokseen halua osallistua, tee ystävällesi selväksi, ettet halua kuulla hänen suhteestaan tai että kysyttäessä et aio valehdella hänen puolestaan. Järkeä on turha puhua.

Toisekseen et välttämättä tiedä koko totuutta ystäväsi avioliitostakaan, joten annapa olla. Älä sekaannu, jos et todella halua keittää itseäsi paskavedessä. Kas siinä vasta ystävän neuvo!
 
Eikö Liisa tiedä, että uskovaisten tavara on yhteistä tai ettei järvi soutamisesta kulu? Miten koko asia muutenkaan kuuluu Liisalle? Vai pelottaako yleisen moraalin rappeutuminen ja oman ukon into juosta vieraisiin? Jos, niin kannattanee panostaa omaaan suhteeseensa enemmän kuin kauhistella muiden tekemisiä.

Ja tämä kaikki ihan ystävyydellä. ;-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja LIISA65:
Naimisissa oleva ystävättäreni on aloittanut suhteen miehen kanssa joka niimikään on naimisissa. Molemmilla on lapsia. Kummallakaan ei ole aikomustakaan erota, suhde ei siis ole mikään rakkaussuhde jolle "ei vaan voinut mitään" ja jonka tarkoitus olisi johtaa johonkin vakavampaan.Ystävätär kuvaa suhdetta ihastukseksi joka tekee hälle hyvää ja saa hänet onnelliseksi. Mies niinikään on kuvannut avioliittoaan onnelliseksi ja että rakastaa vaimoaan. Olen aivan kauhuissani. Minusta on hirveää että kaverini laittaa koko elämänsä ja perheensä peliin vain sen takia että kaipaa pikkuisen piristystä. Olen tätä yrittänyt tehdä hälle selväksi ja kaverini pitää minua tekopyhänä ja puolustelee suhdetta sillä että ei yksiavioisuutta ole ja että hänhän on iloisena koko perheelle vain hyväksi. Mitä ihmettä hälle oikein sanon että saan hänen silmänsä auki?

Sorppa nyt vain, mutta mitä ihmettä se sulle kuuluu mitä kaverisi tekee? Hän on ilmeisesti antanyt ymmärtää että tietää mitä tekee ja ei kaipaa sun isosiskomaisia neuvojasi, joten anna olla.Onko oma elämäsi täydellisen täydellistä joka kantilta varmasti, entä ulkonäkösi ja kaikki? Ei meistä kukaan ole niin täydellinen että oisi varaa mennä toisia arvostelemaan. Vaikkakin tuollainen sivusuhdepeli ei ole moraalisesti oikein, mutta kuten sanoin, tätä elämä on.
 
Toivotaan että ystävättäresi herää ennen kuin on liian myöhäistä.
Itse olen tilanteessa jossa sydämeni on valloitettu aivan muualle kuin missä sen pitäisi viettää tasapainoista ja harmoonista elämää.
Ellen jo olekin aivan hullu, olen tulossa. Niin rankkaa tämä on.


VAROKAA!
 
Ihastuminen on jännä tunne, koska silloin mikään muu asia ei oikein kiinnosta. Tiedän kokemuksesta, että ajatukset suurimmaksi osaksi ovat siinä ihastuksessa. Valitettavasti lastenhoitoonkaan ei pysty ihan 100 %:sesti panostamaan.

Luulenpa, että lähes kaikki pettämisen tulevat ilmi ennemin tai myöhemmin. Yleensä mieskin havahtuu viimeistään silloin, kun nainen tulee kärttyisäksi eikä halua seksiä enää niin usein kuin ennen. Jotenkin yksi satunnainen pettäminen kännissä pitkän suhteen aikana ei ole mielestäni niin paha asia kuin se, että systemaattisesti on "ylitöissä" ja pettää pitkäkestoisesti puolisoa. Onhan se pettämiseen käytetty aikakin pois parisuhteesta ja lastenhoidosta.

Voit seurata sivusta ja yrittää ymmärtää tai tuomita. Toinen vaihtoehto on käräyttää. On sinusta itsestäsi kiinni, mitä haluat tehdä.
 
Tunnen myös pariskunnan, joka on koko avioliittonsa ajan, n. 40 vuotta, poikennut puolin ja toisin aidan toisella puolella. Jatkanevat sitä vieläkin.

Silti he eivät ikinä ole edes olleet eroaikeissa, heillä on 3 lasta ja lapsenlapsiakin ainakin 4. Ovat kovasti tyytyväisiä toisiinsa ja liittoonsa. Vaimo siirtyi miéhensä firmaan leipiin muutama vuosi sitten,sitä ennen työskenteli vieraalle.

Aluksi hirvitti ja teki mieli laususkella varoittavia sanoja moisesta leikittelystä, mutta kun se asia ei minulle kuulu, pidin suuni.

Ajan kanssa olen huomannut, että se ei todellakaan kuulu minulle eikä minun moralisoitavakseni. Ystävälläni ja hänen mihellään on erilainen näkemys avioliitosta ja uskollisuudesta, kuin minulla.

Minusta voit kyllä kertoa, että sinä et itse voisi tehdä noin, mutta oma on asiasi. Et vain tahdo kuulla yksityiskohtia etkä ole kiinnostunut aiheesta, joten älä kerro näistä jutuista minulle. Olen mieluummin tietämätön, sillä muutoin se häiritsee ystävyyttämme ja suhtautumistani mieheesikin.
 
viisainta olisi, että et suostu kuuntelemaan , etkä elämään mukana petoksessa. Anna toisen tehdä virheensä, se on hänen korkeakoulunsa ja aika raskaan hinnan hän tulee maksamaan. Tietysti voisit lopettaa homman heti alkuunsa ja käräyttää hänet.
 
Itse pidän pahimpana koko jutussa sitä, että hedonisesti oman hetkellisen ilon vuoksi tehdään niin moni ihminen surulliseksi. Kaverini painottaa sitä, että ei ole eroamassa ja että oma avioliitto on kunnossa, vähän tylsää vain. Ja tämä syrjähyppy on kuulema niin ihanaa ja tekee hänet onnelliseksi. Eli sen sijaan, että ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa suhteeseen jonka haluaa säilyvän, hän pistää peliin lapsensa ja miehensä tunteet + syrjähyppynsä perheen (3 alle kouluikäistä lasta). Miten tällainen itsekkyys ja ajattelemattomuus voi olla puolusteltavissa???
 
Nythän asia on niin, ettei asia oikeastaan kuulu sinulle mitenkään. Itse tein vastaavassa tilanteessa siten, että sanoin ystävälleni, etten hyväksy hänen toimintaansa enkä halua kuulla sanaakaan siitä. Mutta en myöskään kertonut toiselle osapuolelle tietäväni heidän suhteestaan saati käräyttänyt häntä hänen perheelleen. Koska asia ei yksinkertaisesti minulle kuulunut.

Tätä nykyä perheet ovat edelleen kokonaisia enkä tiedä ovatko koskaan tulleet tietoisiksi syrjähypyistä. Tuskin olisin heitä onnellisemmaksi ainakaan tehnyt (etenkään lapsia), jos olisn käräyttänyt ja saanut aikaan perheiden hajoamisen?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että pitkässä avioliitossa on mutkia ollut matkalla ja syrjähyppyjäkin, mutta pääosin meillä on kuitenkin aina ollut onnellinen ja hyvä avioliitto enkä todellakaan olisi kaivannut siihen mitään "hyväätarkoittavia ystäviä" käräyttäjiksi tai antamaan neuvoja. Me olemme omat ongelmamme ratkaisseet ihan itse ja päätyneet hyvään lopputulokseen. Olisin kyllä osannut pyytää apua ystäviltäni, jos sitä olisin kaivannut.
 
Jatkat "vaimo47" suoraan minun ajatuksistani. Samoin olen ajatellut niin toisen syrjähypystä kuin omaan elämään liittyvistä jutuista. Joskus hyväätarkoittavalla käräytyksellä todella voi tuhota koko toisten elämän, joten jätetään ne tekemättä.
 
Olen sitä mieltä ettei kannata sekaantua toisten perheiden elämään. Tosiasiahan on, että kaikki pitempään jatkuneet suhteet tulevat ilmi jossain vaiheessa, kun "pettäjien" varovaisuus pettää.
Näin kävi meidän perheessä, mieheni lähetti naimisissa olevalle kakkoselleen oikein makoisan viestin, mutta ikävä kyllä minulle.
Ennen olen ajatellut, että jos joku tuttuni tietää mieheni pettävän minua, niin haluan heti tietää. Nyt olen kuitenkin päätynyt siihen, ettei kannata sekaantua. Meidänkin tapauksessa miehen suhde olisi hiipunut kanssa, kun hän olisi saanut tarpeekseen 13 vuotta nuoremman kaunottaren lepertelystä ja ehkä hän olisi oppinut jotain. Nyt "käryn" kautta maksellaan kalliita oppirahoja, molemmat.
 
Siis en misään vaiheessa edes ole harkinnut "käräyttää" häntä. Ja olen ihan samaa mieltä kaikkien kanssa siitä että asia ei minulle kuulu ja että hoitakoon soppansa itse. Mutta koska vuosikymmenien ystävyyssuhteen kuluessa meistä on tullut kuin sisaria toisillemme hän minulle jatkuvasti asiasta puhuu ja asiaa vatvoo. Olen jo mielipiteeni kertaalleen sanonut ja hän suuttui, nyt taas sovimme riitamme mutta asia minua kaivertaa ja yöunet menee. Niin, eihän asia minulle kuulu, mutta kyllä te tiedätte miten nämä jutut menee. Kohta soi taas puhelin ja ystävätär huokailee luurissa "mä tuun kohta hulluksi, en voi mitään muuta ajatella kuin häntä ja töistö ei tuu mitään ja blaa-blaa...". Perjantaina taas tapaamme ja nyt aion ilmoittaa että en asiasta hänen kanssaan enää halua puhua, tuntuu pahalta olla osa tätä soppaa kun olen heidän lapsensa kummi ja miehenkin tunnen jo lapsuudesta saakka :-(
 
Liisa65:n kirjoitus voisi olla minun näppäimistöstäni lähtöisin (paitsi etten ole syntynyt -65), mutta etenkin tuo eilen klo 22.59 kirjoitettu viesti voisi olla täysin kirjoittamani. Ystävälleni kävi vain niin, että hänen miehensä sai tietää ja otti eron. Viime viikolla olin sitten auttamassa ystävääni muuttamaan uuteen kotiinsa.

Eli en tiedä, saatko hänen silmiään auki, minä en saanut, vaikka koitin sanoa, että kannattaako sinun riskeerata ns. kaikki, koti, liitto, lapset jne., mutta eihän hän kuunnellut. Voisit kertoa ystävällesi - jos haluat asiaan vielä puuttua - että yhdellä "tuttusi tutulla" (eli tällä minun kaverilla) oli juuri samanlainen tilanne, hän jäi kiinni ja nyt "kaikki on mennyttä". Kaikki oli miehen nimissä nimittäin ja mies kertoi, että jos he olisivat eronneet ns. sovussa, hän olisi avustanut rahallisesti ja tukenut muutenkin, mutta ei nyt, kun hänestä "tehtiin pelle".
 
Alkuperäinen kirjoittaja LIISA65:
Itse pidän pahimpana koko jutussa sitä, että hedonisesti oman hetkellisen ilon vuoksi tehdään niin moni ihminen surulliseksi. Kaverini painottaa sitä, että ei ole eroamassa ja että oma avioliitto on kunnossa, vähän tylsää vain. Ja tämä syrjähyppy on kuulema niin ihanaa ja tekee hänet onnelliseksi. Eli sen sijaan, että ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa suhteeseen jonka haluaa säilyvän, hän pistää peliin lapsensa ja miehensä tunteet + syrjähyppynsä perheen (3 alle kouluikäistä lasta). Miten tällainen itsekkyys ja ajattelemattomuus voi olla puolusteltavissa???

Ystävänä "kantelupukki se kaakattaa". Voi voi ja lämmin leipä.
 

Yhteistyössä