\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.08.2006 klo 12:56 vieras kirjoitti:
Mikä on suurin kriteeri , jos ei lasketa rakastamista mukaan, kun alatte ajatella tai harkita avioliittoa?
Onko avioliitto tarkoituksena lopulta, jos kerran kihloihin mennään ?
Vai oletteko ns. ikuisesti kihloissa ?
Onko puolisossanne joku piirre, jonka odotat muuttuvan, ennenkuin haluat hänen kanssaan naimisiin ?
Tunnetko itsesi hyväksytyksi ja halutuksi, jos miehesi / vaimosi on eronnut, eikä halua uutta avioliittoa kanssasi ?
Yleensäkin puhutaanko teillä avoimesti naimisiinmenosta, vai vältteleekö toinen osapuoli asian esille ottamista ja jos välttelee, mikä voi olla syynä siihen ?
Kihloihin meno on lupaus avioliitosta enkä ole ikinä ymmärtänyt näitä 10 vuoden kihlauksia. Sinänsä kihlaus on turha. Siinä vaiheessa kun mennään kihloihin, on hääpäiväkin oltava jo selvä. Mies tiesi tämän kun vajaa vuosi sitten kosi eli kihlautumisesta alettiin miettiä sopivaa ajankohtaa avioliitolle, toteutuu tämän vuoden puolella.
Rakkaus on yksi ja suuri kriteeri, mutta myös se, että molemmat kunnioittaa toista, on samanlaiset elämänarvot, samanlainen huumori, ja paljon muuta, mitä tarvitaan että toista jaksaa ja
haluaa elää toisen kanssa koko loppuelämänsä riippumatta siitä, mitä kaikkea elämä tuo mukakaan myös hyvät ja myös huonot elämänjaksot
Avioliitto on TAHDON asia, eli siinä vaiheessa kun tylsä arki on tylsää ja tylsä kumppani tylsä, kun rakkaus on miinuksella (?) TAHTOO olla tämän ihmisen kanssa, tahtoo rakastaa juuri häntä.
Se on sitoutumista myös silloin kun on tiukkaa siinä suhteessa.
En halua että' puolisoni muuttuisi. Ei siitä mitään tulisi, jos ajattelu olisi "menen kanssasi naimisiin sitten, kun - laihdut 5 kg / lopetat tupakoinnin / et ole enää noin äkkipikainen / muutut ulospäin suuntautuneemmaksi / alat harrastaa lajia XXX / lopetat lajin XX harrastamisen / leikkuutat hiuksesi lyhyiksi / et leikkaa hiuksiasi lyhyeksi .. jne.
Kyllä, tuntisin itseni ihan yhtä hyväksytyksi, vaikka mieheni ei menisikään naimisiin kanssani ja hän ON eronnut (kuten minäkin).
Entinen on entistä. En ajattele, että mies rakastaa exäänsä yhä. Enhän minäkään rakasta enää exääni / entistä poikaystävää tms. mennyttä ihmistä
Exien kohdalla tuneet ovat olleet joskus totta, unelmat aitoja. Se on kuitenkin mennyttä ja ollutta. Nyt on uusi ihminen, eri ihminen, eri elämä. Totta on myös se, ettei niitä tunteita enää ole exää kohtaan.
On tietysti ihmisestä kiinni onko päässyt exästään yli ja naimisiin meno ei ole mikään mittari. Voihan ihminen mennä uuden kanssa naimisiin eikä silti ole päässyt exästään yli ollenkaan.... tai olla menemättä, vaikka kaikki on kuollutta suhteessa exään...
Eli meillä puhutaan avoimesti naimisiin menosta koska olemme menossa naimisiin. Näitä häitä järjestellessä on noussut esille kysymyiksiä että miten ennen.. mutta mies sanoo, ettei muista. Aktiivinen unohtaminen :x
