Naimisiin menosta mietteitä?

Kertokaa hyvät ihmiset miksi olette menneet naimisiin tai miksi ette?

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että haluan mieheni kanssa naimisiin, tänä vuonna tulee 10 vuotta yhteiseloa ja parin kk päästä syntyy toinen lapsi. Olemme puhuneet sellaisestakin vaihtoehdosta, että menisimme samalla naimisiin kun tämä toinen lapsi kastetaan... Mutta mies on ollut se epäröivämpi osapuoli.
Nyt hän kuitenkin yksi päivä puhui naimisiin menosta ristiäisten aikaan kuin se olisi jo itsestään selvyys. Mutta minusta on alkanut ehkä jo miehen aiemman epäröinnin takia tuntumaan, että haluanko sittenkään naimisiin... Tämä mies se on ehdottomasti jos alttarille astellaan, kyse ei siis ole siitä. Eikä häiden tokikaan ole pakko olla juuri ristiäisten aikaan, mutta mielestäni/mielestämme se olisi hyvä sauma asialle.

Vaikea selittää tätä miltä tuntuu, toivottavasti joku ymmärtää.

 

Menimme naimisiin rakkaudesta, halusta olla yhdessä aina. Toisaalta on vaikea järkisyin perustella kirkkohäitä ja juhlaa, mutta miksi pitäisikään?

 

Meistä tosiaan tuntuu "itsestään selvältä" että olemme yhdessä aina, mutta tämä naimisiin meno on vaan puhuttanut useamman kerran...

 

Ihan vain sen vuoksi et meillä oli yksi lapsi ja kaikki lainat yhteisiä eli myös yhteistä omaisuutta. Jos toiselle tapahtuu jotain niin lakipuoli perintöasioissa on helpompi hoitaa. Meintiin kyl maistraatissa naimisiin ja toki oli kiva saada perheelle sama sukunimi ja kyllähän mä tykkään tosta miehestäkin joten ihan kiva sanoa et se on mun aviomies

 

[QUOTE="A P";25423923]Meistä tosiaan tuntuu "itsestään selvältä" että olemme yhdessä aina, mutta tämä naimisiin meno on vaan puhuttanut useamman kerran...[/QUOTE]

Liittyykö se jotenkin siihen juhlimiseen? Kun odotetaan, että juhlat on ja oma haave on jotain ihan muuta? Vai tuntuuko se silti tarpeettomalta jotenkin, naimisiin meno?

Voihan toisen selustan tai omansa turvata muutenkin, eikä se että ei ole naimisissa, mitenkään suhteen syvyyttä vähennä. En ole varmaan ihan oikea henkilö vastaamaan tähän kun naimisissa olen

 

Mikä siinä asiassa niin kauheasti mietityttää?

Me mentiin naimisiin lapsen ristiäisissä. Ei kerrottu etukäteen kellekkään. Katetilaisuuden alussa pappi alkoi kastetoimituksen sijasta toimittaa vihkikaavaa, silloin vasta vieraille alkoi selviämään asia. Rentoa ja tressitöntä niin meille kuin vieraillekin. Meidät vihittiin olohuoneessamme.

 

Mentiin naimisiin kun haluttiin. Se vaan jotenki kuulu asiaan... Ei sitä miettiny sen kummemmin.
Liian kiireellä kyllä mentiin. (Nyt panostaisin enemmän kaikkeen...)

 

tiedän miltä sinusta tuntuu!
mentiin miehen kanssa kihloihin 4kk seurusteltuamme ja naimisiin oltiin menossa kolme kertaa sen jälkeen ( tai siis suunniteltiin),mutta aina mies epäröi ja perui milloin milläkin syyllä. meni 4v ja tuli kaksi lasta ja erään riidan aikana sitten huusin hänelle että minä en toista neljää vuotta odottele ja kuuntele huonoja selityksiä. mies lähti.... siis tuulettemaan mieltään. tämän riidan jälkeen aloin sitten luovuttaa, en puhunut häistä muuten kuin niin että tyhmät vain menee naimisiin, ei se kannata ym. tuudittauduin kokonaan että ei me sitten naimisiin mentykään ja hyvä elää avoparina ( niin kuin olikin), kului vuosi kun mies sitten eräänä lauantai-iltana saunassa selkääni pestessään totesi että laitetaan se sun nimivaihtoon, ala hommaamaan paikkaa ja miettiä tarjoilua. olin että Häh! mietin kuule kauan ja vielä maistraatin ovellakin mietin että kannattaako, mutta mies ei tuon jälkeen miettiny. suunitteli vain kovaa häitä ja juhlia. se hämmensi todellakin!

no, onnellisesti ollaan oltu naimisiss reilu kuukausi ja ei, en kadu että mentiin=)

 

Ei se juhliminen mua ainakaan siinä asiassa mietitytä, vaan moni muu asia... Meillä ei ole yhteistä velkaa tms. mutta molemmilla on omaa. Miehellä myös ulosotossa. Mutta eikai ne voi multa miehen velkoja ulosmitata, siis minun nimissä olevaa omaisuutta? Se on yksi asia mikä mietityttää. Mutta tää ei ole ainut, mutta en vaan osaa pukea sanoiksi kaikkea mitä pyörittelen päässäni...

Asiaa puoltaa mm. tuo sukunimiasia, että koko perheellä olisi sama sukunimi. Ja muutenkin kun ollaan jo niin pitkään oltu kimpassa, ja selvitty tosi vaikeista asioistakin yhdessä.

 

Meillä on kaksi lasta ja avoelämää takana 5 vuotta, mutta emme ole menossa naimisiin. Ei ole ollut mitään syytä mennä naimisiin. Meillä menee hyvin näin, ei kuuluta kirkkoonkaan niin ei uskonnollisista syistäkään ole ollut hinkua alttarille. Ei vaan oo ollut syytä mennä naimisiin. Rakastamme toisiamme ja haluamme olla aina yhdessä eikä siihen paperilappusta tarvita. Eikä omaisuudenkaan"takia" tartte. Asia ei ole mikään ehdoton ei, jos joskus molemmille tulee joku halu tai tarve mennä naimisiin niin sitten mennään.

 

Menin naimisiin mieheni kanssa koska haluan olla hänen kanssaan loppuelämän, ja meille molemmille avioliitto on tärkeä sinetti, vaikka toki pariskunta voi olla sitoutunut ilman vihkimistäkin. Meille oli tärkeää, että saadaan sitoutua julkisesti yhteiskunnan hyväksymällä sopimuksella kahdenkeskisen sopimuksen sijaam. Lisäksi varsinkin mies halusi turvata omaisuuteen liittyviä asioita, jos toinen sattuu kuolemaan. Meillä on esimerkiksi maatila ja talo miehen nimissä.

Meillä oli hääjuhlat, vaikka mulle olisi ollut todella ok vain käydä pyörähtämässä maistraatissa.

 

Meilläkin on ollut useasti puhetta vakavastikin naimisiin menosta, eka kerran v. 2008, ja sit esikoista odottaessa suunniteltiin vähän myös ristiäisten aikaan menevämme... Nyt tämän odotuksen aikaan ollaan puhuttu muutaman kerran puoli vakavasti, mutta tällä kerralla mies on aina tehnyt aloitteen häistä puhumisesta. Mä olin käytännössä jo luovuttanut asiasta puhumisen suhteen... Mutta tosi hämmentävää kun mies yhtäkkiä pamauttaa tyyliin "kun me nyt sit mennään naimisiin siellä ristiäisissä" vaikka en tiiä tarkottiko se sitä nytkään niin varmaksi. Ehkä täytyy ottaa asia vielä puheeksi uudemman kerran

 

Miehen yhtäläisten oikeuksien, lasten oikeuksien turvaamisen ja tietenkin hienon sukunimen takia

 

Kummallakin kerralla se on tuntunut helpolle tavalle ilahduttaa puolisoa.

 

Naimisiin meno on oikeustoimi ja sopimus siinä missä esim. kauppa, eli sillä on oikeusvaikutuksia, jotka tulevat voimaan avioliiton solmimisella.

 

Me aikaistettiin häitämme parilla vuodella ja mentiin viime keväänä naimisiin ristiäisten yhteydessä. On kätevää, kun kaikilla on sama sukunimi ja koen, että lapsen ja jäljelle jäävän vanhemman elämä on vähän paremmin turvattu, jos toiselle sattuu jotain. Mutta suurin syy naimisiinmenoon oli yksinkertaisesti se, että rakastetaan toisiamme ja halutaan sinisilmäisesti olla aina yhdessä

 

Palaan vielä tähän aiheeseen... Onko muita mietteitä?

Ja osaako kukaan sanoa tuohon ulosmittausasiaan?

 

En osaa tohon ulosmittausasiaan sanoo mitään, mutta varmaan selvinnee jos soitat esim. sinne ulosottovirkailijalle tai vastaavalle?

Meillä on ollu puhetta naimisiinmenosta (enemmän miehen aloitteesta), ja hetki pyöriteltiin mielessä sitäkin vaihtoehtoa että oltais nyt eilen esikoisen ristiäisissä menty yllärinä naimisiin, mut päätettiin kuitenkin että sit vähän myöhemmin vasta. Mulla ei oo koskaan ollu sellanen fiilis että olis pakko mennä naimisiin, hyvin voi sitoutua ilmankin. Mut kyllä me sit joku päivä mennään, miehelle se on tärkee asia ja kuitenkin toisiamme rakastetaan niin miksei mentäis

Ja mä en haluais pitää mitään överijuhlia, maistraattivihkiminen kahestaan ja sit jotkut rennot, ei-muodolliset kekkerit perheelle ja kavereille riittää

 

Nyt äsken ihan uteliaana salapoliisina googlailin, ei ne miehesi ulosottovelat liity suhun mitenkään vaikka menisitte naimisiin ne on hänen velkoja, samoin kun jos sulla olis velkoja niin ei miehes joutuisi niihin puuttumaan.
Eri asia sit jos esimerkiks miehes kuolisi, niin sithän varallisuus ja velatkin siirtyis sulle.