NAIMISIIN LAHJAKSI

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua!!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä en ainakaan ole mikään teini. Olen pitkästi yli kolmikymppinen ja haluaisin mennä naimisiin, saada lapsia ja elää normaalia perhe-elämää. Mitä pahaa avioliitossa on? Hämhämhäm älä sinä mene koskaan naimisiin, äläkä kihloihin. Vietä elämäsi yksin ja yksinäisyydessä. Olisin olltu maailman onnellisin jos olisin päässyt rakastamani miehen kanssa naimisiin ja saanut lapsia, mutta sitä onnea minulle ei suotu. Avoliitto on niitä varten jotka eivät luota edes itseensä ja odottavat koko ajan jonkun ns. paremman löytymistä. Naimisiin mennään rakkaudesta!!!!!!! Yksin ei ole hyvä olla!
 
En tarkoittanutkaan Epäonninen sinua kommentillani... Mistä muuten päättelit että olisin yksin tai yksinäinen varsinkin kun kerroin viestissäsi minulla olevan mies? :P Eikä hänen veroistaan ole toista. Aidosti rakastuneet voivat elää avoliitossakin. Naimisiin haluavat ne, jotka pelkäävät jäävänsä yksin loppuelämäkseen ja vihkiytymällä haluavat "turvata" loppuelämänsä. Mutta kuinka onkaan helppo nykyään erota, senkun vie paperit käräjäoikeuteen.


Aito rakkaus ei tarvitse häitä!
 
Hämhämhäm, hyvä jos olet onnellinen. Minä olen sen verran konservatiivinen, että mielestäni avioliitto on se oikea vaihtoehto. Avoliitosta kun on vielä helpompi loikata pois. Jokainen elää ja asuu niin kuin haluaa ja jos ihmiset ovat tyytyväisiä avoliitossa,niin se on hieno asia. Ihmettelen sellaista ihmistä, joka ei joskus pelkää yksinäisyyttä ja sitä, että jätetään yksin. On helppo sanoa, että mitä ruikutat yksinäisyyttä, hae itsellesi mies. Ei se ole niin yksinkertaista. Minä en ainakaan voi olla miehen kanssa jos minä en rakasta häntä. Toivoin, että mieskin rakastaa, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Kaikesta huolimatta, toivotan teille kaikille onnea jotka saatte elää hyvässä parisuhteessa. Nauttikaa rakkaastanne, ymmärtäkää, tukekaa. Olkaa onnellisia, että teillä on ihminen lähellä. Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata riitelyyn ja pikkumaisuuteen. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen yhteinen päivä
 
Tarkoitit Epäonninen ilmeisesti helppoudella sitä ettei avoliiton purkautuessa tule esim. omaisuuden jakoa joka tekee eron vaikeaksi? Siinä mielessä on todellakin helppo erota. On kuitenkin ihan sama tuleeko ero avo- vai avioliitosta, yhtä karmeaa se varmaankin on. Sehän on kuin hyppy tuntemattomaan, ei ole minkäänlaista käsitystä miten siitä eteenpäin pitäisi mennä.

Epäonninen, kyllä sinunkin kohdallasi epäonni muuttuu onneksi, näin uskon.

"Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata riitelyyn ja pikkumaisuuteen. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen yhteinen päivä"

Ei olisi paremmin asiaa voinut ilmaista. Samaa mieltä!
 
kIITOS onnitteluista. Olen onnellinen kosinnasta. Mua jännittää kyllä että muuttuuko suhteemme avioliiton myötä.
Onko suhteemme mennyt hyvin sen takia että on ollut ns. avoliitto-skarppausta. Mitä jos tulee jommalle kummalle mieleen ruveta pitämään suhdetta sitten itsestään selvyytenä. Ja mitä ongelmia siitä saattaa tulla? Tämä ajatus siis taitaa olla ainoa asia mikä huolestettaa etukäteen.
 
Kirjastosta saat kirjan Dr.Phil kirjoittanut "pelasta parisuhteesi"
Kirjassa on myös testejä joita voitte tehdä. Tämän avulla voisitte oppia tuntemaan enemmän toisianne.

Onnea matkaan!
 
Lentokoneessa istuin syntymäpäivä kuoharilasi kädessä ja kiitin ihanasta synttäriyllätyksestä. Sanoin rakastavani häntä ja hän kiusoitteli ja kyseli että rakastatko häntä aikuisten oikeasti ja ihan häntä itseään? Vastasin että tottakai rakastan, jolloin hän jatkoi samalla äänen sävyllä, rakastatko häntä niin paljon että suostuisit tulemaan vaimoksi?
Katsoin häntä silmät pyöreinä ja sanoin tyhmästi: Herrajumala! Et kai sinä kosi lentokoneessa! Apua!!
Tulipas vähän yllättävään paikkaan! Apua! Anna niin mietin..... Sitten tosiaan mietinkin jonkun tovin ja sanoin miehelle, etten voi suostua.....

....***hiljaisuus***** ... minusta tuntuu että syntymäpäivälahjaksi kosiminen ei välttämättä ole paras ajatus. Mieheni vastasi välittömästi että tarkoitus oli kosia viikko sitten viikonloppuna, mutta hän oli jänistänyt...
Hän oli tutun tuomarin kanssa jo silloin jutellut papereista ja kysynyt neuvoa. Hän kertoi että olisi halunnut mennä salaa naimisiin ulkomailla, mutta kun juttu viivästyi/muuten mutkistui niin päätti kosia heti kun oli hyvä hetki. Ja se hetki oli tullut kuohuviinilasin jälkeen. Minua itketti ja nauratti yhtäaikaa ja suostuin kosintaan.

 
Epäonninen: Miten niin avoliitosta on helpompi lähteä? Toki avioliittoon liittyy paperisotkuja sekä sen aloittamiseen että lopettamiseen, mutta eikö se ole aika huono syy olla yhdessä? Siis se, että "olis niin vaikea lähteä". Toiseksi, enpä nyt sanoisi avoliiton olevan itsestään ja toisesta epävarmoja ihmisiä varten - miksi muuten avoparit tekisivät lapsia, ottaisivat yhteisen asuntolainan ja muutenkin yhdistäisivät elämänsä sekä henkisesti että taloudellisesti? Tai no tietysti epävarmoja ihmisiä voi olla sekä avio- että avopareissa, mutta luulisi, että juuri epävarmuus pistäisi tekemään kaikki mahdolliset varmistukset, siis viralliset allekirjoitukset.
 
Olen vaan niin... KATEELLINEN.

Täällä ei vieläkään. En oikeasti halua elää missään avoliitossa. Haluan naimisiin. Ärsyttää tuollaiset avoliittojen puolustajat. Eihän avoliitto ole mikään oikea suhde. Ja vähän epäilytää, voiko sellainen rakastaa oikeasti, joka ei ole valmis sitä kaikkien edessä ilmaisemaan. Eiväthän muut ihmisetkään noteeraa avoliittoa samalla tavalla kuin avioliitto noteerataan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wedding Dreams:
Olen vaan niin... KATEELLINEN.

Täällä ei vieläkään. En oikeasti halua elää missään avoliitossa. Haluan naimisiin. Ärsyttää tuollaiset avoliittojen puolustajat. Eihän avoliitto ole mikään oikea suhde. Ja vähän epäilytää, voiko sellainen rakastaa oikeasti, joka ei ole valmis sitä kaikkien edessä ilmaisemaan. Eiväthän muut ihmisetkään noteeraa avoliittoa samalla tavalla kuin avioliitto noteerataan.

Minua taas ärsyttää ihmiset jotka eivät hyväksy toisten elävän avoliitossa ja aliarvioivat avoliitossa asuvien rakkautta.

Miksi avoliitto ei muka olisi oikea suhde?? Mikä avioliitosta muka tekee oikean suhteen??

Onko häät/avioliitto muka se ainoa oikea tapa näyttää kaikille rakastavansa toista???

En ymmärtänyt viimeistä lausettasi. Voisitko tarkentaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wedding Dreams:
Eiväthän muut ihmisetkään noteeraa avoliittoa samalla tavalla kuin avioliitto noteerataan.


Hölpönpölpön. Meillä ei kaikki lähisukulaisetkaan muista ollaanko avo-vai avioliitossa. (Ei olla aviossa). Eikä muisteta kaikkia muitakaan kauan yhdessä olleita. Ketään ei "noteerata" yhtään sen kummemmin oli sitten avossa, aviossa, eronnut, karannut sinkku... Eihän sitä muiden (arvostuksen) takia yhdessä olla, se on kahden kauppa. Monet haaveilee naimisiin menosta ja "siitä ihanasta" päivästä ja jättää sillä aikaa toisen muut huomionosoitukset omaan arvoonsa. Muulla ei ole merkitystä, jos sitä KOSINTAA ei tule, eikä prinsessahäitä pääse järjestämään.

Taidat vielä olla aika nuori?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wedding Dreams:
..... Eihän avoliitto ole mikään oikea suhde. Ja vähän epäilytää, voiko sellainen rakastaa oikeasti, joka ei ole valmis sitä kaikkien edessä ilmaisemaan. Eiväthän muut ihmisetkään noteeraa avoliittoa samalla tavalla kuin avioliitto noteerataan.

Just joo! Eipähän kuitenkaan ex-vaimoni noteerannut edes ihailemaasi avioliittoakaan. Jakoi persettä sinne tänne. Tutuille ja tuntemattomille. Nykyinen avokumppani on USKOLLINEN. Se siitä muille ilmaisemisesta. Muut ihmiset kyllä noteerasivat huoraamisen.
 
Avioliitossa ollaan naimisissa. Laillisesti vaimo. Juridisesti vaimo. Sama sukunimi. Perintöoikeus. Lapsille malli. Miehehi on sanonut aina ettei mene naimisiinkuin kerran elämässään, nyt meni, minun kanssani. Ihanaa. Avopari on susipari.
 
naimisissa:
Tekosyitä mennä naimisiin. Tietenkin jos on enemmän rakastunut miehen omaisuuteen kuin mieheen niin mikäpäs siinä. Jokainen tehköön tavallaan.
"Perinnön" voi myös saada tekemällä testamentin..

Avopari rinnastetaan hyvin usein aviopariin. Kuinka se on mahdollista jos avopari ei ole oikea pari?
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:
naimisissa:
Tekosyitä mennä naimisiin. Tietenkin jos on enemmän rakastunut miehen omaisuuteen kuin mieheen niin mikäpäs siinä. Jokainen tehköön tavallaan.
"Perinnön" voi myös saada tekemällä testamentin..

Avopari rinnastetaan hyvin usein aviopariin. Kuinka se on mahdollista jos avopari ei ole oikea pari?



Ei ollut tekosyitä. Ihan oikeita syitä olivat. Avopari on kaksi ihmistä saman katon alla asumassa. Hetken, tai usean vuoden, kuinka vaan, joskus jopa loputtomiin uskaltamatta sitoutua kuitenkaan täydellisesti. Ehkä avoparina voi olla onnellinenkin, pitää yllä sitä jännitystä onko yhteistä huomista vai ei, kun lopullista lupausta ei ole tehty. Mietinminäkinnaimisiinmenoa vuosia, ennen kuin olin varma että juuri tämän kumppanini kanssa voin elää loppuikäni. Se asia ei selvinnyt ennen kuin oltiin avoparina kokeiltu yhteiselämää tämänkin kanssa. Aiemmat avoliitot kun eivät lopulta olleet sen arvoisia, joten niistä lähdettiin.

Perinnön voi saada tekemällä testametin, juu. Ja on ihanoikein että siitä silloin maksetaan suurempi vero, eiväthän avoparit oikeaan avioliittoon verrattavissa olekaan. Minäkin tunnen muutamia avopareja, joista toinen tai molemmat yhä salaa etsivät sitä oikeaa. Eivät ne sitä toisileen kerro.
 
Alkuperäinen kirjoittaja naimisissa:
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:
naimisissa:
Tekosyitä mennä naimisiin. Tietenkin jos on enemmän rakastunut miehen omaisuuteen kuin mieheen niin mikäpäs siinä. Jokainen tehköön tavallaan.
"Perinnön" voi myös saada tekemällä testamentin..

Avopari rinnastetaan hyvin usein aviopariin. Kuinka se on mahdollista jos avopari ei ole oikea pari?



Ei ollut tekosyitä. Ihan oikeita syitä olivat. Avopari on kaksi ihmistä saman katon alla asumassa. Hetken, tai usean vuoden, kuinka vaan, joskus jopa loputtomiin uskaltamatta sitoutua kuitenkaan täydellisesti. Ehkä avoparina voi olla onnellinenkin, pitää yllä sitä jännitystä onko yhteistä huomista vai ei, kun lopullista lupausta ei ole tehty. Mietinminäkinnaimisiinmenoa vuosia, ennen kuin olin varma että juuri tämän kumppanini kanssa voin elää loppuikäni. Se asia ei selvinnyt ennen kuin oltiin avoparina kokeiltu yhteiselämää tämänkin kanssa. Aiemmat avoliitot kun eivät lopulta olleet sen arvoisia, joten niistä lähdettiin.

Perinnön voi saada tekemällä testametin, juu. Ja on ihanoikein että siitä silloin maksetaan suurempi vero, eiväthän avoparit oikeaan avioliittoon verrattavissa olekaan. Minäkin tunnen muutamia avopareja, joista toinen tai molemmat yhä salaa etsivät sitä oikeaa. Eivät ne sitä toisileen kerro.

Minä ja kumppanini emme epäile ettemmekö eläisi loppuelämäämme yhdessä. Tiedämme olevamme toisillemme "se oikea" eikä siihen tarvita papin aamenta tai muutakaan hömppää. On muiden ongelma jos eivät hyväksy liittoamme, minua naurattaa ihmiset jotka eivät hyväksy. Emme elä enää entisajoissa, maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen, _hyväksytte sen tai ette_ :D

Voitko muka yleistää kaikkiin avopareihin kohdistuvaksi väitteesi että avoparit eivät uskalla sitoutua sen perusteella että sinä satut tuntemaan muutaman parin jotka etsivät "sitä parempaa"?
 

Yhteistyössä