naimisiin (juupas, eipäs, juupas, eipäs)

tässä vähän taustaa: ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Mä haluaisin kunnon häät, miehelle passaisi maistraatti ilman juhlia paremmin. Mies on aika ujo ja hiljainen tyyppi.

Noh, tuossa syksyllä sitten päätettiin yhdessä että häät kuitenkin vietetään, kunnolla, mutta ei niin isosti. Kirkko ja juhlapaikka on varattu. Nykyään aina kun tulee puhetta häistä (siis minä otan asian esille, mies ei sano siitä sanaakaan), niin miehellä ei ole mitään positiivista sanottavaa koko juhlasta. On joko hiljaa tai pyytää minua lopettamaan häistä puhumisen. Tai sitten murahtelee jotain vähättelevää. Mitähän tää nyt meinaa? tunteekohan mies että olen painostanut häntä hääjuhlien viettämiseen? olen kysynyt asiasta ja hän vastaa vain että haluaa kyllä naimisiin kanssani. Fiilikset on mulla aika pettyneet :/

 

Kysy suoraan että mikä riipoo..ehkä miehesi ei halua puhua häistä,sano että ei niistä ole pakko puhua että sinä päätät sitten yksin kaikesta ja turha sit valittaa jos kommentit on tota luokkaa..
Jos miehesi on ujo voi olla että stressaa jo nyt niin paljon kyseistä tapahtumaa että puhuminenkin siitä on kamalaa.

 

\

Kysy suoraan että mikä riipoo..ehkä miehesi ei halua puhua häistä,sano että ei niistä ole pakko puhua että sinä päätät sitten yksin kaikesta ja turha sit valittaa jos kommentit on tota luokkaa..
Jos miehesi on ujo voi olla että stressaa jo nyt niin paljon kyseistä tapahtumaa että puhuminenkin siitä on kamalaa.

tiedän kyllä että mies jännittää kovasti ja stressi siitä on. ei ole kovin sosiaalinen tyyppi.. Mutta miksi sitten suostui häiden järjestämiseen? en ymmärrä..

 

Mutta miksi sitten suostui häiden järjestämiseen? en ymmärrä..
[/quote]

Koska rakastaa sinua ja haluaa kanssasi naimisiin

 

Me seurustelimme n.4 vuotta ennen kuin menimme naimisiin.Tosin erosimme tuona aikana muutaman kerran.Ja tosiaan..olin 18 ja mieheni 21 kun menimme naimisiin..Jos on yksikin "eipäs" niin lopputulos on eipäs.
Ajattelin kertoa hieman omasta kokemuksesta.. =)

 

Höh. Heitä ulos tommonen ukko ja peru häät. :/

 

Mulla myöskin semmonen tilanne, et pitäis ens heinäkuussa mennä naimisiin. Nyt on kuitenkin jostain syystä alkanu epäilyttään, että haluanko ollenkaan naimisiin. Mies ei tunnu olevan kiinnostunu mistään suunnitteluista, enkä kyllä yksin jaksa kaikkee tehdä!
Muutenkin on semmonen tunne, että kuitenkin varmaan erotaan viimestään sitten kun lapset lentää pesästä, et mitä järkee on koko touhussa :ashamed:
Kuiteskin kun lueskelee täällä juttuja muitten parisuhteista, niin niihin verrattunu kyllä meillä aikas hyvin menee! En tiiä onko tää jotain ihan normaalia häästressiä vai mitä??

 

Meilläkin vähän samaa. Piti mennä ens vuoden elokuussa naimisiin, puhuin jo ihmisille molempien suvuista, miehen isoäidillekin kerrottiin (yhdessä!), vaan sitten siinä asioita järkätessä huomasin ettei mies ollut yhtään mukana koko touhussa. Kysyin, niin kuulema siinä vaiheessa kun korteista puhuin (aika varhaisessa vaiheessa) hän hokasi että täähän onnkin totta,eikä haluunnutkaan häitä. Häntä pelotti mitä kaverit sanoo.. ( :headwall: ) No, jahka olin tovin herppaillut aiheesta "onko oikein antaa mun kertoa jengille ja olla mukana kertomassa, jos itse ei kuitenkaan halua sitä, mitä kerrotaan", niin sit sovittiin että okei lykätään vuodella. Ja tuo vielä lupaili ja vannoi, että sen pitempään ei mene.

Vaan nytpä tuo ei enää halua sitäkään. Tässä vaiheessa mä alan miettiä, että jos tuo ei voi sitoutua täysin muhun, niin kannattaako sitten sitoutua sitä vähääkään. En tahdo pakottaa miestä mihinkään, mihin hän ei ole valmis, mutta en tahdo myöskään luopua asiasta, joka on itselleni näin tärkeä. Alkaahan sitä yhtä jos toistakin miettiä, jos toiselle tämä tuottaa näin suurta ongelmaa. (Ja kun nuo syyt miksi ei ovat niin kovin hataria ja vaihtelevia..)<br><br>

 

Öh? Mikä noita miehiä vaivaa? En kyllä suostuis edes naimisiin sellaisen kanssa, joka pelkää, että mitä kaverit sanoo.

 

Meillä oli myös todellista juupas-eipäs-touhua. Ensin mieheni kosi (täydellinen yllätys minulle, mutta tietenkin suostuin), vuoden päästä purki kihlauksen koska ajatus häistä ahdisti (kuvittelin että kihloihin meno tarkoitti myös naimisiinmenoa ja yritin kysellä hääpäivää tai minkälaisia häitä mies oli ajatellut). Jatkoimme yhdessä, ajattelin että tärkeintä on meidän rakkaus, ei avioliitto. Kuitenkin vähän mielessä nakersi että miksei mies halua sitoutua, mitä hän odottaa.. Vuosi siitä eteenpäin varasimme kirkon ja suunnittelimme todella pienimuotoisia häitä (ilman mitään kihloihinmenoa edes). Ja mieheni todella soitti itse kirkkovarauksen jne, en mitenkään pakottanut häntä, hän sanoi haluavansa tehdä minut onnelliseksi.

Yllätys yllätys, mieheni perui koko jutun. Olin ehtinyt puhua asiasta perheelleni jne, joten koin itseni (taas) hyvin nöyryytetyksi. Rakkaus kuitenkin voitti ja loppujen lopuksi menimme kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa naimisiin.

Niin ja mieheni myös aina sanoi että haluaa kyllä naimisiin, mutta ei osannut sanoa että koska tai miten.. Mutta lopulta koki itsensä niin ahdistuneeksi ettei vaan pystynyt. Nyt jälkeenpäin hän katuu "temppuiluaan", sanoo että jos voisi niin hän tekisi asiat toisin. Ja suunnittelee meille isoja 10v juhlia muutaman vuoden päähän, vähän niinkuin häät.. Tietää että meidän naimisiinmeno(show) on minulle vieläkin kipeä asia.

Toivottavasti kuitenkin miehesi on fiksumpi kuin minun, ja saatte häät pidettyä. :hug:

 

Mun mies on todennut ex-avioliitostaan, että "se" (=exä) keksi, että mennään naimisiin, ja sitten mentiin. Mies suostui. Mutta kun kysyin, miksi teillä oli suhde karilla jo puolen vuoden avioliiton jälkeen, niin vastaus oli, että jo häitä edelsi niin hirveä määrä hössötystä, että meinasi tulla hulluksi...

 

\

Mun mies on todennut ex-avioliitostaan, että "se" (=exä) keksi, että mennään naimisiin, ja sitten mentiin. Mies suostui. Mutta kun kysyin, miksi teillä oli suhde karilla jo puolen vuoden avioliiton jälkeen, niin vastaus oli, että jo häitä edelsi niin hirveä määrä hössötystä, että meinasi tulla hulluksi...

sitä tässä nyt haen takaa, että onko miehet oikeasti noin nössöjä nykyään etteivät uskalla sanoa omaa suoraa mielipidettään? pelkään että mieheni on tuollainen, siksi tätä asiaa mietiskelen. Voisinhan tässä tietenkin itekseni järjestellä häitä, mutta haluan olla varma ettei mies kadu jälkeen päin.

 

En menisi naimisiin lainkaan...vielä..
Kuullostaa ihan siltä , että mies ei ole valmis menemään naimisiin???

PITÄISI nyt sen verran kiinnostusta olla, että edes PUHUISI asiasta :/

Mutta jos noin passiivinen, niin eipä taida kiinnostaa...tai sitten yksinkertaisesti jännittää liikaa jo häitä, kun kerroit,että on hiukan ujo...
Jos hänen toive oli maistraatti, miten siinä päätyisitte puolitiehen sitten??
Mutta vielähän teillä on aikaa pohtia ja PUHUA asia selväksi ennen lopullisia jäjestelyitä...toivotaan että kaikki päätyy onnellisesti!

 

Me mentiin maistraatissa, koska mies sanoi että hän ei enää tunnusta sossussa yhtäkään tenavaa jonkun epäystävällisen tantan nöyryytettävänä. Niinpä viimeisilläni ollessani käytiin piipahtamassa maistraatissa, että ei niitä satuhäitä mulle tullut...saimpahan ainakin miehen. Heh.

 

Voihan olla, että miehelläsi on ramppikuume. Eli häntä jännittää itse häät tilaisuutena eikä se naimisiin meneminen.

Kysy mieheltäsi suoraan, mistä on kysymys ja kerro omat ajatuksesi/tunteesi, niin ei jää epäselvyyttä. Jos mies ei osaa sanoa syytä tai ei halua keskustella, voisit miettiä haluatko olla ihmisen kanssa, joka ei osaa/halua keskustella. :\|