Näin kaupassa down-lapsen

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
Tuosta abortista sen verran,kun jotkut ottivat asiakseen käydä kimppuuni.Jos abortille oikeasti syy niin ymmärrän,olen itse tehnyt nuorena abortin ja kadun sitä lopun ikääni eli en puhu mistään periaatteesta! ;)
Seuratessani tässä kaverini lapsen tekoa viimoset viisi vuotta...en tiedä mitä ajattelisin...hänellä oli kaikki hemmetin mittarit koska otollisinta saada lapsi jne.kertoi kahvipöydässä ovislimoistaan :x :x :x jne. sitten tuli raskaaksi voi sitä riemua,mutta kun sai tietää että down-lapsi,teki abortin.abortin jälkeen jatkoivat yrittämistä,taas down-lapsi ja aborttiin...jatkavat yrittämistä edelleen....
Tiedän olevani kummallinen,mutta tossa toiminnassa on mielestäni jotain niiiin oksettavaa...ihan kuin lapsia tilattais netistä ja jos ei olla tyytyväisiä palautetaan tai tapetaan...sairaaksi menny tää touhu!! :x
 
Alkuperäinen kirjoittaja riina:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja yks äiti:
mutta eihän hän olisi sama lapsi jos hän olisi terve!!!!
Joo, et tajua mitä ajan takaa. Unohda.

Mä en vaihtaisi poikaani mihinkään, hänen erityisvaikeutensa olivat osa hänen persoonaansa, mutta ihan yhtä ihana hän olisi ilman niitä erityisvaikeuksiaankin. Jotka onneksi ovat jo taaksejäänyttä elämää, ja lapsi on täysin ikätasollaan nyt. Olen siitä iloinen, vaikken surrut, hävennyt tms silloin, kun lapsellani näitä vaikeuksia oli. Ilolla käytin viittomia ja kortteja hänen kanssaan kommunikoidessani.
Ehkä ongelma on tässä siinä ettet sinä pysty kuvittelemaan erityislasta? Siis ihan sellaista jolla tuo erityisyys on niin vahva ja iso osa lasta ja tämän persoonaa ettei sitä pysty pyyhkimään pois niin että jäljelle jäisi enää sama lapsi.

Minun näkökulmastasi sinun poikasi ongelmat ovat -anteeksi sanomani- olleet aika mitättömiä ja siis vain pieni osa häntä. Ja siis tätä perustelisin sillä että omalla "terveellä" tytölläni on samantyylisiä ongelmia vaikkakin melkolailla vakavampina ja siltikin pitäisin niitä ihan erilailla osana lapsen persoonaa kuin esim. tuota pojan downia. Siis voisin kuvitella että tämä pian 3v tyttö osaisi puhua. Hän olisi sama persoona kuin nytkin mutta pystyisi ilamisemaan tseään aivan erilailla, paitsi meille vanhemmille niin myös muille lapsille ja aikuisille, päiväkodin henkilökunnalle jne. Varmasti moni asia olisi helpompi ja monelta turhalta kiukulta vältyttäisiin, se olisi todella hienoa. =) Samoin olisi kiva jos hänen motoriikkansa olisi kehittynyt normaalisti. Hän olisi normaaliajoissa lähtenyt ryömimään, konttaamaan ja kävelemään, että hän tänäpäivänä vastaisi ikäisensä tasoa ja voisi ihan joukosta erottumatta juosta ja kiipeillä muiden lasten kanssa. Sekin olisi aivan mahtavaa ja silti hän näiden uusien taitojensa myötä olisi ihan sama pikkutyttö mikä on nytkin, mutta elämä -niin hänen kuin meidän muidenkin- olisi vaan helpompaa. :flower:

Tämän down-lapsen kohdalla voisin myös kuvitella yksittäisiä asioita tai taitoja hänelle. Että hän olisi oppinut kävelemään ja viittomaan aiemmin, että hän osisi jo jonkin verran sanoja jne. nekin olisivat aivan mahtavia juttuja ja hän olisi yhä sama pieni 4v (down)poika mitä on tälläkin hetkellä. Mutta terveeksi en osaa häntä kuvitella, siis niin että hän olisi yhä sama persoona mitä on.

Silloin kun puhutaan kehitysvammasta siinä mittakaavassa mitä se esim. meidän pojalla edustaa, lapsi ei kaiken suloisuutensa ja ihanuutensa keskellä ole kuitenkaan kehittynyt läheskään sellaiseksi persoonaksi mitä terve 4v yleensä on. Meillä on viisi todella läheistä perhettä joiden kanssa tutustuttiin silloin kun nämä esikoiset oli ihan vauvoja ja yhä nähdään useamman kerran viikossa. Kun nyt katson näiden muiden terveitä 4v lapsia niin he ovat kaikki aivan erilaisia persoonia omine juttuineen, viehättäviä yhtäkaikki. Mutta en todellakaan osaa kuvitella millainen oma poikani terveenä olisi heidän joukossaan.

Kyse on niin paljosta. Ei pelkästään yksittäisistä taidoista eri osa-alueilla, ei lapsen oman persoonan kehityksestä, ei ulkonäöstä... vaan ihan kaikesta. Pienen down-vauvan tai 1-vuotiaankin kohdalla tuo terveeseen vertaaminen on vielä paljon helpompaa. Voi vain kuvitella lapsen ulkonäköön muutoksia ja hänelle joitain taitoja lisää ja siinä se. Mutta isomman lapsen kanssa ero on jo niin suuri, vaikea selittää.

Kun täällä luen ihmisten kirjoituksia siitä kuinka hermot menee kun 9kk iässä kävelemään oppinut lapsi alta vuosikkaana kiipeää jo kaikkiin mahdollisiin hyllyihin ja 2v papupata ei anna äidille suunvuoroa niin kyllä, mielihyvin seuraavan lapsen kohdalla ottaisin nuo ongelmat kontolleni. :D Mutta en jaksa ajatella että haluaisin tätä olemassa olevaa lastani vaihtaa muuhun tai katkeroitua ajatukseen ettei hän ole niin kuin muut. Minulle lapset on lahjoja ja tehtäviä, jotkut sitten vähän vaativampia kuin toiset. meille nyt annettiin tällaiset lahjat ja heidän eteensä teemme parhaamme. :heart: En halua suotta käyttää aikaani tuohon "millaista meillä olisi jos...." Sitähän emme koskaan saa tietää. =)
hieno kirjoitus, toivottavasti mahdollisimman moni lukisi tämän oikein ajatuksella.

mukavaa arkea ja juhlaa teidän perheellenne :)
Kiitos, sitä samaa! :)
 
huoli
Luulen ymmärtäväni ap. ajatuksia, mielestäni osittain ihan luonnollisia. Kehitysvammoja ja downeja on niin monenlaisia, toinen voi puhua huomattavasti vaikeammasta kuin toinen. Itsellä läheinen on down-mies (aikuinen) ja ei voisi ajatella elämää ilman häntä. Tietenkään kukaan ei rakastaisi sen takia ketään vähemmän, eikä ap. sitä tarkoittanut. Terveelläkin lapsella elämä on iso haaste ja hoitaminen on raskasta ja äitinä on huolissaan tulevasta. Uskoisin että kehitysvammaisen äitinä/isänä se huoli ja hoitaminen on kovempaa Näen vanhoja ihmisiä, joilla kehitysvammaisia lapsia ja raskasta se on. Ovat saaneet taistella että ovat saaneet lapselleen oikeuksia ja hoitoa mikä heille kuuluu. Asenteet varmasti muuttuneet vuosien aikana, mutta paljon on vielä edessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
Alkuperäinen kirjoittaja hennuli86:
Ja kun olen törmännyt vielä vanhempiin, jotka ovat iloinneet erityislapsestaan, ja yhtäkkiä vuoden päästä lapsi on viety laitokseen, jossa käydään pari kertaa kuussa visiitillä :'(
Kuinka vanhasta erityislapsesta on kysymys? Kun usein myös erityislapsi muuttaa pois kotoaan, kun ikää tulee tarpeeksi. Ja nykyisin suositaan kodinomaisia asumismuotoja esim. asuntoloita, joissa on omat huoneet mutta turvalliset hoitajat lähellä. Tai tuettuja asuntoja, asutaan omassa asunnossa, mutta lähellä palveluja ja apuja.
Ja on monia syitä miksi lapsi sijoitetaan laitokseen. esim koulun käynti ei onnistu omassa koulussa (säästö syyt, ei ole varaa henkilökohtaiseen avustajaan), lapsen olotila muuttuu niin että tarvitaan jatkuvaa seurantaa, lääkitys muutoksia, vanhempien voimavarat yksinkertaisesti vain loppuu, perheen elämäntilanne muuttuu ym. ym
 

Yhteistyössä