Naapuri sanoi aika hassusti koskien lasten koulumenestystä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milla78"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
7,8 oli keskiarvo yläasteelta lähtiessä. Kielissä minulla oli aina 9, samoin matikassa ja historiassa, mutta mm. kuvis, uskonto ja liikunta olivat 6 - 7.

Kirjoitin laudaturin paperit yo-kirjoituksissa, pääsin yliopistoon ekalla yrittämällä ja suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa.

Niin kyllä minäkin muutaman tunnen, kuten nimimerkissä tästä vihjasinkin, mutta ei se silti kumoa väitettäni, että hakemalla niitä saa hakea.
 
Mulla meni peruskoulu ihan pipariksi. 8- luokan keskiarvo 6,9 ja ysillä 7,6. Pääsin jämälukioon iskän puhelulla ja kirjotin kolme E:ä ja M:n. innostuin vielä lukemaan ammatin itsellelleni 5 papereilla (1-5).

Mua ei kiinnostanut koulu lapsena yhtään, halusin leikkiä ja pussailla poikia. Jotenkin mun vanhemmat tiesi et ei toi ihan toivoton tapaus ole ja sain olla melko rauhassa ylä-asteen. Kotoarestia sain lintsaamisesta kerran ysillä, kaks viikkoa ja se oli NOLOA. :D
 
kyllä ala-asteella keskiverrosti/vähän heikosti menestyneet voivat tulevaisuudessa menestyä koulussa jos itse haluavat. Vaikka peruskoulu menisi päin seiniä voi aikuisena kouluttautua kun innostusta riittää enemmän. Nykyään aikuislukiokin on aika suosittu.

Itse vesin peruskoulun keskiarvio paremmilla arvosanoilla. Sitten menin kampaaja kouluun ja kävin lukion siinä samalla. lukiossa en tehnyt töitä ollenkaan, tein pakollset tehtävät ja kävin tunneilla. En sitten lukiossa pärjännytkään, ja todistus oli tällöin keskiarvoa. Kirjoitin keskiarvoa heikommin. Eli vaikka peruskoulussa lähtökohdat olivat todella vahvat, en motivaationpuutteen takia pärjännyt lukiossa enää niin hyvin. Tykkäsin lukiopiskelusta, mutta kävin sitä vain omaksi huvikseni, panostin aineisiin jotka kiinnosti, muissa minulle ritti että pääsin läpi. En ole koskaan halunnut yliopistoon, en ymmärrä miksi yliopisto-opiskelu tuntuu monelle olevan menestyksen merkki. Nykyään kun amistutkinnollakin voi tienata/menestyä todella hyvin jos osaa asiansa. Itse valmistuin kampaajakoulusta kiitettävillä papereilla ja voin kertoa että töitä sai tehdä menestyksen eteen. Amiksessa on helppo saada ykkösiä ja kakkosia, mutta vitoset ja neloset vaatti harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Tällä hetkellä ei vieläkään yliopisto kinnosta, olen tyytyväinen että kävin lukion, sain siitä paljon itselleni elämää varten, ei harmita että arvosaant olivat joissain aineissa huonoja. Jokaisen pitää löytää se oma tiensä ja suurella osalla se ei vie yliopistoon eikä tarvitsekkaan. Itse haaveilen tällähetkellä sairaanhoitajan opinnoista ja niillä hyvillä amispapereilla (joihin en oikeasti tarvinnut lukupäätä vaan teknistä/fyysista osaamista) pääsen haluamaani kouluun luultavasti aika helposti.
 
Oon nähnyt esim. setäni vanhat koulutodistukset. Sai ehdotkin useampana vuonna. Meni kuitenkin yliopistoon, teki väikkärinkin ja toimi suuren koulun rehtorina sekä tietokirjailijana eläköitymiseensä asti. Tosin ei käynyt peruskoulua. Mutta en usko niiden numeroiden todistavan mitään, kun se motivaatio voi kouluun löytyä myöhemminkin.

Onko setäsi valmistunut OKL:n kautta luokanopettjaksi?

Termi meni yliopistoon kuvaa hyvin tilannetta, jossa aikoinaan miehille oli varattu omat kiintiöt luokanopettajaksi opsikeluun.

Opettaja eLehti - 14.1.2011 - Sivu 12 - Artikkeli
 

Yhteistyössä