Toggle sidebar

Naapuri sanoi aika hassusti koskien lasten koulumenestystä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milla78"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja muutama:
No aika hakemalla saa hakea ainakin omasta ikäluokastani alle 8 keskiarvolla peruskoulusta lähteneitä, jotka olisivat hankkineet yliopistotutkinnon.
Click to expand...

7,8 oli keskiarvo yläasteelta lähtiessä. Kielissä minulla oli aina 9, samoin matikassa ja historiassa, mutta mm. kuvis, uskonto ja liikunta olivat 6 - 7.

Kirjoitin laudaturin paperit yo-kirjoituksissa, pääsin yliopistoon ekalla yrittämällä ja suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa.
 
No ei mielestäni ala-asteella kyllä vielä kauheasti jälkeen jää.

Mulla on ala-asteella ollut keskiarvo about 7, en osannut opiskella. Vanhempani eivät olleet käyneet kouluja, joten eivät osanneet tukea opiskeluakaan. Ei tarvinnut kuin vähän lukea yhteen kokeeseen, josta tuli jo 9,5, kun hiffasin, mitä pitää tehdä.

Peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvoni oli 8,6, lukion päättötodistuksessa 9.0.

Kaikki ala-asteella opittu kerrataan vielä yläasteella, eli jos ei ihan perusasiat ole hukassa, hyvin ehtii parantamaan numeroitaan ja oppimaan jo aiemmin opetetun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kezla:
Mitä vittua ne lapset sitten siellä ala-asteella tekee 6 vuotta jos sil ei oo mitään merkitystä?
Click to expand...

No opiskelee ja kasvaa... :D

Hurjalta silti kuullostaa ala-asteen todistuksella päteminen.

Lasta tulee kannustaa ja tukea koulun käynnissä, mutta lapsi tekee itse läksynsä ja on niistä vastuussa. Tarvittaessa autetaan, mutta jos joka päivä äiti istuu vieressä ja kyselee läksyt, niin kyllä joku on pielessä.
 
[QUOTE="vieras";27043255]No opiskelee ja kasvaa... :D

Hurjalta silti kuullostaa ala-asteen todistuksella päteminen.

Lasta tulee kannustaa ja tukea koulun käynnissä, mutta lapsi tekee itse läksynsä ja on niistä vastuussa. Tarvittaessa autetaan, mutta jos joka päivä äiti istuu vieressä ja kyselee läksyt, niin kyllä joku on pielessä.[/QUOTE]

Lapsi tekee itse läksynsä ja on niistä vastuussa, näin normitapauksessa. Olen tähän asti joutunut istumaan lasteni vieressä läksyjen teossa jopa tunteja.

Esikoisellani on add - keskittymishäiriö. Kaikki mahdollinen vei hänen huomionsa läksyistä, joten istuin vieressä ja palautin huomion kirjoihin. Tätä jouduin tekemään vuosia.

Keskimmäisellä on erittäin vaikea lukihäiriö, hänen lukuläksynsä joutuu kuuntelemaan vieressä. Esim. Biologian läksyn me luemme hänelle, jotta hän ehtii oppimaan ja sisäistämään asiat. Matematiikan tekstitehtävät luemme hänelle, että hän ymmärtää, mitä piti tehdä. Lukihäiriö on niin vaikea, että jos lauseessa on yksi vaikea sana, poika ei muista enää lukemaansa.

Totta kai me vanhemmat haluamme tehdä kaikkemme, tasoittaaksemme lastemme ongelmia.

Niin ja se esikoinen, tällä hetkellä poika on 9:llä luokalla. Numerot ovat parantuneet tasaisesti, samoin tehtävistä huolehtiminen. Pojan keskiarvoi on 8 tasan, ja mikä tärkeintä matikka ja kielet ovat 9. Poika aikoo mennä lukioon. Ala-asteella todistuksesta löytyi jopa kutonen, keskiarvo oli ehkä 7,5.

Keskimmäisen kohdalla on vaikea sanoa vielä mitään, poika tarvitsee tukitoimia. Ja lukihäiriön vuoksi moni asia voi olla hänelle todella vaikeaa.
 
Meillä on iso ikäero sisaruksien kanssa ja minä olen meidän perheen iltatähti.
Vanhin veljeni heitti repun nurkkaan ja keskiarvo taisi olla alle 6. Hänellä on lukihäiriökin. Kävi ammattikoulun. On jo yli kymmenkunta vuotta tienannut monin verroin sen mitä me muut, saman verran kuin lääkärit. Pääsi käytännön taidoillaan etenemään urallaan laskemaan urakoita suureen yritykseen ja työmaavalvojaksi.
Toinen veljeni kävi myös peruskoulun vähän niin ja näin, keskiarvo taisi olla jotain 7 luokkaa. Kävi ammattikoulun ja sitten insinööriksi ja nyt on korkeasti palkattu myyntipäällikkö.
Itse kävin peruskoulun ja lukion 8,5 keskiarvolla, suoritin pari ammattitutkintoa ja olen nyt sihteerinä.


Pointtini on että koulumenestys ei ennakoi välttämättä yhtään mitenkään sitä miten muuten elämässä pärjää ja tienaa
 
[QUOTE="Kerda";27042987]No tämä on kyllä paskapuhetta. Tai sitten oli joku ihmeprotestointi koko keskiarvo eli joku tajuton kapina. Epäilen kummiskin että oli todella fiksu jo silloin. Kyllä noi normihuonoilijat (yläasteella) semmosiksi jääkin.[/QUOTE]

:laugh: missähän ihmekumma maailmassa sä elät?? Äärimmäisen harvoin käy niin että jos olet yläasteella huono niin huonoksi jäät ja siihen on poikkeuksetta syynä joko päihteet tai mielenterveys ongelmat.
99% kaikista joilla on mahdollisuus oppia (eli ei mitään fyysistä/psyykkistä sairautta) huono koulumenestys johtuu vain siitä että koulu ei kiinnosta, sitten kun koulu alkaa kiinnostaa niin numerot paranee kohisten ja alkaa tulla niitä kymppejä/älliä. Koulumenestys ei ole lahjoista kiinni (paitsi joillain, mutta ongelmia tulee sitten kun "lahjat loppuu" ja pitää tehdä töitä eikä sitä osatakaan) vaan sen eteen pitää tehdä töitä ja jos koulu ei kiinnosta niin vapaamatkustajana tulee juuri niin 5-6 numeroita, ei se ole tyhmyydestä kiinni.
 
Ite olin ala-asteella keskitason oppilas ja sit yhtäkkiä yläasteelle siirtyessä hyvä, 9 ja 10 ja joku 8, en tiiä mitä tapahtui. Lukiossa edelleen hyvä ja siitä korkeakoulu-uralle...työmenestystä ei sit ole tullut... kiitos huonon työtilanteen alalla...että silleen.
 
Olen opettaja (yläaste ja lukio) ja voin todeta, että äärimmäisen harvoin todella huonot yläasteoppilaat alkavat pärjäämään myöhemmin. Toki on poikkeustapauksia, mutta ääriharvoin ja sitten ne johtuvat jostain erikoisista syistä. Ne ihmiset, jotka omaavat yliopistotasoon vaadittavan lahjakkuuden saavuttavat ainakin keskiverron menestyksen lähes itsestään. Ainakin yläasteella.

Tämä vain kommenttina tohon "vitosen keskiarvo"-juttuun. Tosin vitosen keskiarvo vaatii jo poikkeuksellista lahjakkuutta johonkin suuntaan.
 
Jos ap:n lapset ovat ala-asteella luokkiensa parhaimmistoa ja naapurin lapset eivät ole ihan samaa tasoa, niin ei ole mitään syytä huoleen. Jos perusasiat oppii ala-asteella, niin se riittää hyvin. Yliopistoon pääsemiseksi ei tarvitse olla huippu jo ala-asteella.
 
[QUOTE="Milla78";27042399]Mulla on kaksi lasta ala-asteella (kuudennella ja neljännellä) ja molemmilla menee koulu tosi hyvin. Ovat luokkansa parhaimmistoa. Naapurilla on suunnilleen samanikäiset lapset ja heidän menestys ei ole ihan samaa tasoa. Mikäs siinä, ei kaikki voi olla parhaimmistoa. Juteltiin sitten noista asioista tossa pihalla ja naapuri nainen sitten sanoi, että "Ehtiipä noi muksut vielä koulunkäynnistäkin kiinnostua. Isänsäkkin keskittyi tossa iässä ihan muihin juttuihin ja tuli siitäkin sentään maisteri." Ihan kuin olis itsestäänselvyys että nää sen lapset kans tulis maistereiksi. Ja ihan kuin se olis se ainoo tavoite.

Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen. Oli sitten omat vanhemmat maistereita, duunareita taikka mitä ovatkin.[/QUOTE]

Minulla on oikeustieteen kandidaatin tutkinto (vastaa nykyistä maisteria) ja ala-asteella olin kyllä täysin "takamatkalla" keskittymishäiriöiden vuoksi. Meinasin saada viidennellä jopa ehdot. Älykkyyttä tietenkin oli, mutta ala-asteen opetustyyli ei sopinut minulle. Opettaja muistutti usein kuinka minusta ei tule mitään ja häpäisen akateemiset vanhempani. Yläasteella ja lukiossa keskiarvo sitten olikin jo noin 8. Oikikseen hain kaksi kertaa.

Ala-asteella opiskellaan eri tavalla kuin yläasteella ja lukiossa. Se ei sovi kaikille ja moni ala-asteen "parhaimmistosta" muuttuu yläasteella ja lukiossa keskiverroiksi. Minun kanssani samalla luokalla oli ala-asteella tyttö, joka sai viidennellä ysin keskiarvon. Hän ei päässyt ylioppilaskirjoituksissa lyhyttä matematiikkaa edes läpi.
 
[QUOTE="Milla78";27042399]
Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen.[/QUOTE]

Ap, ei "ne" yliopistoihmiset sentään mitään yli-ihmisiä ole. (Tiedän, koska itsekin olen niissä kuvioissa.)

Naapurilla oli terveen rento asenne ala-asteikäisten koulunkäyntiin. Tärkeintä eivät suinkaan tuossa vaiheessa ole numerot ja suoritukset, eikä vanhempien pitäisi painottaa niitä. Toki vanhemmat saavat iloita lapsen kanssa hyvistä numeroista, mutta tärkeintä olisi kannustaa ja innostaa lasta oppimaan - yleensä mitä tahansa, auttaa herättämään tiedon jano ja kiinnostus (myös muihin kuin koulussa opiskeltaviin asioihin).

Osa tuntemistani ala-asteen kympin oppilaista kouluttautui pitkälle ja sai myöhemminkin hyviä numeroita. Osa taas ei. Ja osa ala-asteen heikoista tai keskitason oppilaista opiskeli pitkälle ja alkoi menestyä opinnoissa vasta myöhemmin. Ala- ja yläasteella numeroihin, opintomenestykseen ja jopa opintoinnostukseen vaikuttaa valitettavasti myös opettaja ja henkilökemiat tämän kanssa. Osa numeroita suorittavista muuttui myöhemmin alisuorittajiksi, jostain syystä.

Ja koko peruskoulu on jatkuvasti edellisten vuosien kertausta. Ei todellakaan tee tiukkaa "kiriä" ala-asteen opintoja kiinni myöhemmin :D
 
[QUOTE="ap";27042992]Niin se parhaimmisto yleensä ärsyttää jos ei itse ole siellä ;)[/QUOTE]

Nojaa. Minut olisi varmaan kategorioitu sinne, koska keskiarvoni oli aina luokan parhaimpien joukossa ja sain muutaman kerran stipendin perusteella "luokan paras keskiarvo /tyttö". Ja ehkä siksi tiedänkin, mistä puhun, kun sanon, että tuollainen ala-asteen parhaimmistosta hehkuttaminen EI ole ihan tervettä. Ensinnäkin sen ikäiselle helposti tulee pakkomielle niistä numeroista ja stipendeistä ja sitten alkaa kiinnittää huomiota vääriin asioihin - numeroihin. Se taas johtaa ihan vääränlaiseen suorittamiseen, vaikka tärkeintä olisi oppiminen, kiinnostus, innostus ja oman ajattelukyvyn pohjan luominen. Lisäksi tuollainen "neljännen luokan parhaimmistosta" puhuminen kuulostaa siltä, että tärkeintä ei suinkaan ole se, mitä lapsi oppii, vaan ainoastaan se, että hän on "parempi kuin jotkut muut". Ja niillä eväillä on kyllä aika huono lähteä ainakaan tavoittelemaan mitään huippuja. Ne huiput saavutetaan vähän syvällisempää tietä pitkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="Milla78";27042399]Mulla on kaksi lasta ala-asteella (kuudennella ja neljännellä) ja molemmilla menee koulu tosi hyvin. Ovat luokkansa parhaimmistoa. Naapurilla on suunnilleen samanikäiset lapset ja heidän menestys ei ole ihan samaa tasoa. Mikäs siinä, ei kaikki voi olla parhaimmistoa. Juteltiin sitten noista asioista tossa pihalla ja naapuri nainen sitten sanoi, että "Ehtiipä noi muksut vielä koulunkäynnistäkin kiinnostua. Isänsäkkin keskittyi tossa iässä ihan muihin juttuihin ja tuli siitäkin sentään maisteri." Ihan kuin olis itsestäänselvyys että nää sen lapset kans tulis maistereiksi. Ja ihan kuin se olis se ainoo tavoite.

Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen. Oli sitten omat vanhemmat maistereita, duunareita taikka mitä ovatkin.[/QUOTE]

No eikös se tässä lue että muullakin tavalla kuin vain alusta asti parhammistossa olemalla voi loppujen lopuksi elämässä hyvin pärjätä. Ihmiset ovat erilaisia oppijoita joita motivoi erilaiset asiat.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="mie";27043391]Meillä on iso ikäero sisaruksien kanssa ja minä olen meidän perheen iltatähti.
Vanhin veljeni heitti repun nurkkaan ja keskiarvo taisi olla alle 6. Hänellä on lukihäiriökin. Kävi ammattikoulun. On jo yli kymmenkunta vuotta tienannut monin verroin sen mitä me muut, saman verran kuin lääkärit. Pääsi käytännön taidoillaan etenemään urallaan laskemaan urakoita suureen yritykseen ja työmaavalvojaksi.
Toinen veljeni kävi myös peruskoulun vähän niin ja näin, keskiarvo taisi olla jotain 7 luokkaa. Kävi ammattikoulun ja sitten insinööriksi ja nyt on korkeasti palkattu myyntipäällikkö.
Itse kävin peruskoulun ja lukion 8,5 keskiarvolla, suoritin pari ammattitutkintoa ja olen nyt sihteerinä.


Pointtini on että koulumenestys ei ennakoi välttämättä yhtään mitenkään sitä miten muuten elämässä pärjää ja tienaa[/QUOTE]

ei kai tässä niin väitettykään.
kukaan ei ole väittänyt että koulumenstys takaisi isoja tuloja, päinvastoin, isoihin tuloihin riittää röyhkeys ja ahneus, ei välitä kuin omasta navasta, ei haittaa teettää orjatyötä muilla yrittäjänä, ei haittaa tuhota luontoa kun teeettää orjatyötä jotta saa itselle rahaa.

tässä nyt oli kyse ihan muusta. jotenkin siihen tyyliin että voiko alakoulun jälkeen vielä parantaa paljon ja päätyä vaikka yliopistoon.
 
Minulla oli yläasteen päästötodistuksessa keskiarvo 9,6 ( alaspäin sitä veti liikunnan ja käsityön numerot, olivat "vaan" kaseja) . Olisin päässyt Ressuun ja vaikka minne, mutta meninkin viereiseen lukioon, joka ei ollut suinkaan se paras mahdollinen. Peruskoulun olin selvinnyt lähinnä kuuntelemalla tunneilla, läksyjä en juuri tehny ja kokeisiin sen kummemmin lukenut. Minulla oli ihan liikaa muutakin elämää, piti pyöriä kaupungilla kavereiden kanssa, käydä bilettämässä ja katsella poikia.
Lukion keskeytin tokalla ja jatkoin myöhemmin iltalukiossa loppuun. Oli meinaan aikamoinen järkytys siirtyä yläasteelta lukioon, siellä pitikin jo tehdä jotain pärjätäkseen enkä minä suinkaan halunnut opiskella, vaan tehdä kaikkea kivaa. Arvatkaa vaan oliko perheelle, suvulle ja tutuille kova yllätys, kun jätin koulun kesken?

Lukion jälkeen minulla ei sitten olekkaan mitään tutkintoa, nyt on ihan ammattikoulutason opinnot kesken, tässä välissä olen tehnyt töitä ja saanut kaksi lasta. Ja ikääkin on jo 30. Lukeminen ei koskaan ollut minun juttuni, vaikka ala-astemenestyksen pohjalta olisi voinut kuvitella minusta tulevan jonkun humanistisen alan tohtori tai vastaavaa. Eli ei se koulumenestys etenkään peruskoulussa vielä mitään lupaile tulevaisuudesta.
 
meidän luokan yliopistoon menneet parhaimmistot istuu tällähetkellä työttömänä kortistossa ja pukaa sossulle elätiksi lähiölapsia. Mua surkeaa suoriutujaa kiusattiin. Lukio päästötod ka 6.1 yotod c ja b arvosanoilla. Nyt MINÄ ylemmän amk tutkinnon käyneenä esimies hommissa. Eli näin se koulumenestys...
 
Kyllä se ongelma minunkin mielestäni on ap:lla eikä naapurilla. Naapuri tosiaan totesi vaan huolettomasti, että ei nuo ala-asteen numerot vielä tulevaisuutta lukkoon lyö. En mitenkään saanut sellaista kuvaa, että olisi lapsistaan maistereita petaamassa. Ap taas naapureitaan mollaamalla antaa itsestään snobin kuvan.

Oma keskiarvo taisi olla ala-asteella jotain 8.7, yläasteella ja lukiossa 9.5. Enkä oikeastaan ollut edes mikään "hikari". Teen kuitenkin isommat työt hyvin ja vaivaudun jopa vähän lukemaan kokeisiin (yleensä koetta edeltävänä iltana hirveässä paniikissa ;)). Enkä todellakaan usko, että minusta tulisi jotenkin "luokkani menestynein" tai muuta yhtä omituista.

Tuolla minunkin puoliskollani mahtoi olla keskiarvot useamman numeron pienempiä, mutta hyvin samantasoisia ollaan esim. älykkyydeltämme. Kumpikaan meistä ei kyllä vielä tähän mennessä ole sen kummemmin "menestynyt".
 
Oon nähnyt esim. setäni vanhat koulutodistukset. Sai ehdotkin useampana vuonna. Meni kuitenkin yliopistoon, teki väikkärinkin ja toimi suuren koulun rehtorina sekä tietokirjailijana eläköitymiseensä asti. Tosin ei käynyt peruskoulua. Mutta en usko niiden numeroiden todistavan mitään, kun se motivaatio voi kouluun löytyä myöhemminkin.
 
Mulla oli seiskan pintaan ala-asteen todistusten keskiarvo, samaa linjaa ylä-asteella ja lukiossa. Ei vaan kiinnostanut.. Pääsykokeisiin lukeminen oli ensimmäinen opiskeluihin liittyvä joka kiinnosti, ja korkeakoulussa meni hyvin, koska opiskelumotivaatio löytyi. Peruskoulu ei vaan sovi kaikille..
 
[QUOTE="Milla78";27042399]

Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen. Oli sitten omat vanhemmat maistereita, duunareita taikka mitä ovatkin.[/QUOTE]

Tämä on kyllä nyt ainakin ihan höpöhöpöä. Huomaa, ettei aloittajalla ole mitään käsitystä yliopistomaailmasta. Ei siellä ole pelkkiä "huippuja" ja harvemmin siellä edes tarvitsee taitoja, mitä peruskoulussa opetetaan. Itse ainakin kaksi sellaista yliopistotutkintoa tehnyt, joilla ei ole mitään peruskoulun opetuksen kanssa yhteistä. Lisäksi en todellakaan ollut ujona ala-asteikäisenä opettajan suosiossa, että olisin saanut hyviä numeroita.
 
Minä taas toivon omista lapsistani, että löytävät itseä kiinnostavan alan ja mielekkään työn. Sillä ei ole minulle mitään väliä, minkä koulutuksen tämä ala vaatii.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa