S
Sen naapuri
Vieras
Tuossa taannoin kuulin kun naapuritalon äiti keskusteli toisen naapurin kanssa ja kyseli kovin onko kukaan tietoinen ilmoituksesta ja kuka sen olisi heistä voinut tehdä.
Käsitin heti mistä on kyse ja pyysin tätä naapurin äitiä luokseni. Pyysin anteeksi, että en voinut olla kuulematta asiaa ja varmistin, että käsitin oikein ja sitten annoin muutaman neuvon tälle äidille.
Äitiä kovin huoletti ja mietitytti etenkin se, että kuka ilmoituksen on tehnyt. Neuvoin miten saa sen selville sosiaalityöntekijältä, koska oikeus siihen on kaikilla ja aina. Jokaisella on oikeus olla eri mieltä ja jopa haastaa ilmoittaja oikeuteen aiheettomasta lastens.ilmoituksesta ja viimeistään tuolloin hän saa nähdä oikeuden pöytäkirjoista ilmoittavan nimen. Eri asia jos ilmoittaja on soittanut salaisesta numerosta eikä ole sanonut nimeään, mutta näitä ilmoituksia harvoin kamalan tosissaan tutkitaan, mutta toki otetaan yhteyttä.
Kuitenkin. Äiti on muuttanut ulkomailta Suomeen ja osaa auttavasti Suomea, mutta oli niin hukassa olevan oloinen, että koitin edes jotenkin auttaa.
Kerroin, että minäkään en tiedä kuka ilmoituksen on tehnyt ja sen, että kuinka hän oi toimia jos pitää sitä aiheettomana.
Hän kiitteli kovin neuvoista ja lohduttelin häntä, että kyllä ne asiat hoituu eikä he muuta kun halua varmistua, että lapsilla on kaikki hyvin.
Nyt on sitten tapahtunut muutos.
Tuo äiti on yhtäkkiä mulle tosi vihaisen oloinen. Aiemmin aina moikkailtu ja hymyilty kun tavattu. Nyt katsoo tuimasti silmiin, ei hymyile eikä moikkaa. What?!?
Kävi mielessä, että onko joku saanut sen uskomaan, että esim.me oltais tehty ilmoitus eikä äiti ole saanut oikean ilm. tekijän nimeä tietoonsa syystä tai toisesta?
Seuraavan kerran kyllä kysyn, että miksi ihmeessä ei enään tervehdi, että mitä on tapahtunut, mut arvauksia otan vastaan.
Se katse ON hämmentävä....
Käsitin heti mistä on kyse ja pyysin tätä naapurin äitiä luokseni. Pyysin anteeksi, että en voinut olla kuulematta asiaa ja varmistin, että käsitin oikein ja sitten annoin muutaman neuvon tälle äidille.
Äitiä kovin huoletti ja mietitytti etenkin se, että kuka ilmoituksen on tehnyt. Neuvoin miten saa sen selville sosiaalityöntekijältä, koska oikeus siihen on kaikilla ja aina. Jokaisella on oikeus olla eri mieltä ja jopa haastaa ilmoittaja oikeuteen aiheettomasta lastens.ilmoituksesta ja viimeistään tuolloin hän saa nähdä oikeuden pöytäkirjoista ilmoittavan nimen. Eri asia jos ilmoittaja on soittanut salaisesta numerosta eikä ole sanonut nimeään, mutta näitä ilmoituksia harvoin kamalan tosissaan tutkitaan, mutta toki otetaan yhteyttä.
Kuitenkin. Äiti on muuttanut ulkomailta Suomeen ja osaa auttavasti Suomea, mutta oli niin hukassa olevan oloinen, että koitin edes jotenkin auttaa.
Kerroin, että minäkään en tiedä kuka ilmoituksen on tehnyt ja sen, että kuinka hän oi toimia jos pitää sitä aiheettomana.
Hän kiitteli kovin neuvoista ja lohduttelin häntä, että kyllä ne asiat hoituu eikä he muuta kun halua varmistua, että lapsilla on kaikki hyvin.
Nyt on sitten tapahtunut muutos.
Tuo äiti on yhtäkkiä mulle tosi vihaisen oloinen. Aiemmin aina moikkailtu ja hymyilty kun tavattu. Nyt katsoo tuimasti silmiin, ei hymyile eikä moikkaa. What?!?
Kävi mielessä, että onko joku saanut sen uskomaan, että esim.me oltais tehty ilmoitus eikä äiti ole saanut oikean ilm. tekijän nimeä tietoonsa syystä tai toisesta?
Seuraavan kerran kyllä kysyn, että miksi ihmeessä ei enään tervehdi, että mitä on tapahtunut, mut arvauksia otan vastaan.
Se katse ON hämmentävä....