vier
Yli vuosi yritystä kun luovutin. Sitten huomasinkin samantien olevani raskaana. Asiasta stressaaminen taitaa tosiaan toimia tehokkaana ehkäisynä. Lapsen syntyessä olin reilun 37.
vanhus
48 vuotiaana vahingossa. Tulevan isän kanssa nähty n. 3kk välein ja vaihdevuosi oireita ollut jo muutaman vuoden. Munasarjojen piti gynen mukaan olla lepotilassa. Nyt rv 36 menossa. Pitkään odottelin milloin menee kesken kun ei tällä iällä yleensä pitkälle jatku (vähän samalla linjalla neuvolassa olivat). 2 vanhempaa lasta löytyy 20 ja 23v ja 1v lapsen lapsi 
"epätoivoinen"
Ei niihin tutkimuksiin pääse vielä, kysyin jo asiaa. Ja yksityisellä tosi kallista, ikinä en menisi...
viers
[QUOTE="epätoivoinen";30692581]Ei niihin tutkimuksiin pääse vielä, kysyin jo asiaa. Ja yksityisellä tosi kallista, ikinä en menisi...[/QUOTE]
Tutkimuksiin pääsee kun vain kertoo "oikein" että milloin on aloittanut yrittämään. Ja yksityinen on toki hinnakas, mutta toisaalta asia on tärkeä. Harva yrittää tuossa iässä "katsotaan josko tärppäis" -meiningillä. Kyllä siinä on tosi kyseessä.
Tutkimuksiin pääsee kun vain kertoo "oikein" että milloin on aloittanut yrittämään. Ja yksityinen on toki hinnakas, mutta toisaalta asia on tärkeä. Harva yrittää tuossa iässä "katsotaan josko tärppäis" -meiningillä. Kyllä siinä on tosi kyseessä.
pikaisesti
Iän puolesta ei minulle aiheellinen ketju, mutta iteltä yksityisellä ja tutkittiin kaikki mahdollinen ja mies samoin. Yht. N. 700. Ei paha mielenrauhasta. Tosin vikaa ei löytyny kummastakaan.
"epätoivoinen"
Joo, en voi asiassa paljon huijata, koska ollut kierukka paikoillaan yrityksen aloittamiseen asti. Eipä sitä tietoa voi sieltä deletoida.
Jos ei tule, niin ei tule. Kyllä mä nyt sentäs vuoden ajattelin yrittää luontaisesti ja sitten katsotaan.
"Milli"
Ei mennyt kuin kaksi kuukautta, koska kierto on säännöllinen ja tiesin koska kannattaa "kuksia". Mutta epäsäännöllinen kuukautiskierto voi olla ongelmallisempi.
Mutta joo joo
[QUOTE="Milli";30693083]Ei mennyt kuin kaksi kuukautta, koska kierto on säännöllinen ja tiesin koska kannattaa "kuksia". Mutta epäsäännöllinen kuukautiskierto voi olla ongelmallisempi.[/QUOTE]
Vaan eipä se monesti ole mistään kierron säännöllisyydestä kiinni.
Vaan eipä se monesti ole mistään kierron säännöllisyydestä kiinni.
Eräseräs
1,5 vuotta. Sitten yksityiselle noihin "tosi kalliisiin" tutkimuksiin, kun ei huvittanut jonotaa. Totesivat munasarjat jo kuihtuneeksi.
+0,5 kuukautta ja raskaaksi luovutetuilla munasoluilla.
Lapsi syntyi kun olin 40,5 vuotta.
+0,5 kuukautta ja raskaaksi luovutetuilla munasoluilla.
Lapsi syntyi kun olin 40,5 vuotta.
"kolmen äiti"
Juu kaikki muksut on saaneet alkunsa ekasta kierrosta. Kolmosta ennen oli yksi km, ja kuukauden päästä uudelleen raskaana. Nyt kuopus kohta vuoden. Neljättä aloin odottaa juuri 40 vuotta täytettyäni mutta sekin odotus päättyi keskenmenoon. Vielä olisi toive mutta ollaan päätetty että nämä lapset taitaa nyt olla tässä, ellei ihme tapahdu. Takarajana pidän 45 vuotta jonka jälkeen ei pitäisi enää lapsia tehdä.
Tyttö sai alkunsa 4: nnellä kierrolla,sillon ikää oli 39.
Kolme ekaa on saanee alkunsa myös ihan "ykkös" kierroilla,oon ollut helppo raskautumaan.
Kolme ekaa on saanee alkunsa myös ihan "ykkös" kierroilla,oon ollut helppo raskautumaan.
"Hortensia"
37v kun viimeisintä raskautta alettiin toivoa, ja parin kuukauden päästä testi näytti plussaa. Tämä ei ollut millään lailla odotettavissa, koska kaksi ensimmäistä lasta olimme saaneet klomifeenihoidon avulla, ja ikäni oli silloin reilusti alle 30v. Veikkaisin, että minun kohdallani stressillä -tai sen puuttumisella, oli suuri merkitys raskauden alkamisessa.
"Ihmettelen"
Miksi olette aloittaneet lisääntymisen noin vanhoina? Naisen hedelmällisyys kääntyy laskuun jo 25 ikävuoden jälkeen, mikä on ihan yleisesti tiedossa. Silti kuulee edelleen näitä surullisia tarinoita kun tärkeämmäksi on koettu yliopisto- tutkinto, omakotitalo, 50 000 säästötilillä ja oma rantamökki. Sitten 37vuotiaina havahdutaan että nyt olisi ehkä elämä tarpeeksi valmis ja eletty lapsenhankinnan kannalta. Ja hups vaan, eipäs kuulukkaan. Multa ei kyllä irtoo ollenkaan sääliä. Eri asia on sitten jos ei ole löytynyt sopivaa kumppania. Lapsenkin kannalta on parempi kun vanhemmat EIVÄT ole lähemmäs 50-vuotiaita kun lapsi on 10v.
parantunut iän lisääntyessä
meinaan raskautuminen. Eka syntyi 36 v kahdeksannesta kierrosta, toka 38 v neljännestä kierrosta ja kolmas 43 v tokasta kierrosta. Ei keskenmenoja, kolme tervettä lasta.
"epätoivoinen"
[QUOTE="Ihmettelen";30694249]Miksi olette aloittaneet lisääntymisen noin vanhoina? Naisen hedelmällisyys kääntyy laskuun jo 25 ikävuoden jälkeen, mikä on ihan yleisesti tiedossa. Silti kuulee edelleen näitä surullisia tarinoita kun tärkeämmäksi on koettu yliopisto- tutkinto, omakotitalo, 50 000 säästötilillä ja oma rantamökki. Sitten 37vuotiaina havahdutaan että nyt olisi ehkä elämä tarpeeksi valmis ja eletty lapsenhankinnan kannalta. Ja hups vaan, eipäs kuulukkaan. Multa ei kyllä irtoo ollenkaan sääliä. Eri asia on sitten jos ei ole löytynyt sopivaa kumppania. Lapsenkin kannalta on parempi kun vanhemmat EIVÄT ole lähemmäs 50-vuotiaita kun lapsi on 10v.[/QUOTE]
Jos mies ei suostu lisääntymään, miten siinä yksin tehdä mitään??? Olisin tehnyt toisen aikaisemmin, mutta mies ei vaan suostunut. Niin ja mitään rikkauksia ei ole kerätty, opiskeltu kyllä. Ikinä en ole maailmaa kiertänyt, en omista taloa, en mökkiä tms. Ja jos sitä lasta ei tule, niin sitten ei tule. En tiedä menisinkö edes hoitoihin, jos ei ala kuulua enää.
Äitini on saanut minut 38 vuotiaana ja on vielä hyvässä kunnossa. Enkä ole kärsinyt vanhoista vanhemmista... en ole ajatellut edes heitä eri ikäisinä muiden vanhempiin nähden.
Jos mies ei suostu lisääntymään, miten siinä yksin tehdä mitään??? Olisin tehnyt toisen aikaisemmin, mutta mies ei vaan suostunut. Niin ja mitään rikkauksia ei ole kerätty, opiskeltu kyllä. Ikinä en ole maailmaa kiertänyt, en omista taloa, en mökkiä tms. Ja jos sitä lasta ei tule, niin sitten ei tule. En tiedä menisinkö edes hoitoihin, jos ei ala kuulua enää.
Äitini on saanut minut 38 vuotiaana ja on vielä hyvässä kunnossa. Enkä ole kärsinyt vanhoista vanhemmista... en ole ajatellut edes heitä eri ikäisinä muiden vanhempiin nähden.
"Gemma"
[QUOTE="Ihmettelen";30694249]Miksi olette aloittaneet lisääntymisen noin vanhoina? Naisen hedelmällisyys kääntyy laskuun jo 25 ikävuoden jälkeen, mikä on ihan yleisesti tiedossa. Silti kuulee edelleen näitä surullisia tarinoita kun tärkeämmäksi on koettu yliopisto- tutkinto, omakotitalo, 50 000 säästötilillä ja oma rantamökki. Sitten 37vuotiaina havahdutaan että nyt olisi ehkä elämä tarpeeksi valmis ja eletty lapsenhankinnan kannalta. Ja hups vaan, eipäs kuulukkaan. Multa ei kyllä irtoo ollenkaan sääliä. Eri asia on sitten jos ei ole löytynyt sopivaa kumppania. Lapsenkin kannalta on parempi kun vanhemmat EIVÄT ole lähemmäs 50-vuotiaita kun lapsi on 10v.[/QUOTE]
Ihan alkoi kiinnostamaan! Onko sinulla perusteluita esittää, miksi 10-vuotiaalle lapselle ei sovi lähemmä 50-vuotiaat vanhemmat?
ps. Sääliä tuskin kukaan tässä ketjussa hakee.
Ihan alkoi kiinnostamaan! Onko sinulla perusteluita esittää, miksi 10-vuotiaalle lapselle ei sovi lähemmä 50-vuotiaat vanhemmat?
ps. Sääliä tuskin kukaan tässä ketjussa hakee.
"Ihmettelen"
No ihan vaan vaikka siksi että 50v ei samalla lailla jaksa juosta pulkkamäkeä ylösalas kuin 10-20vuotta nuorempi. 50veellä on enemmän eilisiä kuin huomisia. En sanonut että sen ikäiset eivät sovi vanhemmiksi. Ihan hyvin sopivat. Mutta uskon, että lapsen kannalta on mukavampaa, kun vanhemmat ovat nuoria ja virkeitä Tietenkin ihmisiä on arilaisia, ja jotkut 30- vuotiaatkin ovat väsyneempiä/huonokuntoisempia kuin monta kymmentä vuotta vanhemmat ihmiset. Omat vanhempani ovat olleet 23- ja 26-vuotiaita minut saadessaan, mulla on myös 1,5 vuotta vanhempi isosisko, ja muistan, että meidän kanssa leikittiin ja touhattiin joka päivä ihan hitosti. Välillä tuntu että isi ja äiti jaksoivat leikkiä paremmin kuin me. Mulla on ihan mahtavat muistot lapsuudesta. Kymmenen vuotta mun isosiskon syntymästä synty kolmas, ja siitä kahden vuoden päästä neljäs lapsi. Näin aikuisena sivusta seuraajana vanhempieni ollessa nykyisen mallin mukaan "normaalin" ikäisiä vanhempia, huomaan jo pientä uupumusta. Kyllä pikkusiskojen kanssa tehdään edelleen paljon, enemmän kuin suuressa osassa perheistä, mutta jotenkin iän karttumisen vaan huomaa. Itse en voisi ikinä kuvitellakkaan olevani yli 30vuotias esikoista odottava. Ahdistaa ajatuskin Mutta monet valitsevat eri tien, ja se on heidän asiansa. Toisen aikuistuvat aikaisemmin ja pitävät lapsenhankintaa ensisijaisena asiana.
Tietenkin ihmisiä on arilaisia, ja jotkut 30- vuotiaatkin ovat väsyneempiä/huonokuntoisempia kuin monta kymmentä vuotta vanhemmat ihmiset. Omat vanhempani ovat olleet 23- ja 26-vuotiaita minut saadessaan, mulla on myös 1,5 vuotta vanhempi isosisko, ja muistan, että meidän kanssa leikittiin ja touhattiin joka päivä ihan hitosti. Välillä tuntu että isi ja äiti jaksoivat leikkiä paremmin kuin me. Mulla on ihan mahtavat muistot lapsuudesta. Kymmenen vuotta mun isosiskon syntymästä synty kolmas, ja siitä kahden vuoden päästä neljäs lapsi. Näin aikuisena sivusta seuraajana vanhempieni ollessa nykyisen mallin mukaan "normaalin" ikäisiä vanhempia, huomaan jo pientä uupumusta. Kyllä pikkusiskojen kanssa tehdään edelleen paljon, enemmän kuin suuressa osassa perheistä, mutta jotenkin iän karttumisen vaan huomaa. Itse en voisi ikinä kuvitellakkaan olevani yli 30vuotias esikoista odottava. Ahdistaa ajatuskin Mutta monet valitsevat eri tien, ja se on heidän asiansa. Toisen aikuistuvat aikaisemmin ja pitävät lapsenhankintaa ensisijaisena asiana.
Lapsi nyt
6 kk yritystä, sitten rupesin syömään terveellisesti ja aloin liikkumaan hikijumppaa lähes päivittäin, samassa kuussa tärppäsi. Suosittelen foolihappolisää miehelle ja sinulle. Mies polttaa tupakkaa.
Ovistikutin aina, mutta niihin ei ollut luottaminen, tulin monta päivää aiemmin raskaaksi kuin tikut olisi näyttäneet.
Ovistikutin aina, mutta niihin ei ollut luottaminen, tulin monta päivää aiemmin raskaaksi kuin tikut olisi näyttäneet.
"epätoivoinen"
[QUOTE="Ihmettelen";30695219]. Itse en voisi ikinä kuvitellakkaan olevani yli 30vuotias esikoista odottava. Ahdistaa ajatuskin Mutta monet valitsevat eri tien, ja se on heidän asiansa. Toisen aikuistuvat aikaisemmin ja pitävät lapsenhankintaa ensisijaisena asiana.[/QUOTE]
Mä en usko, että ne aikaisin lapsia hankkineet ovat aina aikuistuneet. Ihan se on ihmistyypistä kiinni, etenkin se kuinka paljon lasten kanssa touhutaan. Omassa tuttavapiirissä on sekä nuoria, että "vanhoja" vanhempia ja en kyllä näe mitään yhtäläistä iän ja touhuamisen kanssa. Itse asiassa nuoria tuntuu kiinnostavan se "elämätön nuoruus" eli lapset viedään aika usein isovanhemmille hoitoon. Lisäksi on haluttu opiskella vasta lasten jälkeen ja lapsille jäänyt vähemmän aikaa.
En todellakaan ole huonommassa kunnossa nyt 37 vuotiaana kuin mitä olin esikoisen vauva-aikana. Ihan hurjalta kuulostaa että oltaisiin vanhoja ja väsyneitä :O ei vanha ja väsynyt halua varmaan enää lapsia. Juoksen lähes päivittäin ja lyön vetoa, että löisin sut mennen tullen kuntotestissä.
Mutta monet valitsevat eri tien, ja se on heidän asiansa. Toisen aikuistuvat aikaisemmin ja pitävät lapsenhankintaa ensisijaisena asiana.[/QUOTE]Mä en usko, että ne aikaisin lapsia hankkineet ovat aina aikuistuneet. Ihan se on ihmistyypistä kiinni, etenkin se kuinka paljon lasten kanssa touhutaan. Omassa tuttavapiirissä on sekä nuoria, että "vanhoja" vanhempia ja en kyllä näe mitään yhtäläistä iän ja touhuamisen kanssa. Itse asiassa nuoria tuntuu kiinnostavan se "elämätön nuoruus" eli lapset viedään aika usein isovanhemmille hoitoon. Lisäksi on haluttu opiskella vasta lasten jälkeen ja lapsille jäänyt vähemmän aikaa.
En todellakaan ole huonommassa kunnossa nyt 37 vuotiaana kuin mitä olin esikoisen vauva-aikana. Ihan hurjalta kuulostaa että oltaisiin vanhoja ja väsyneitä :O ei vanha ja väsynyt halua varmaan enää lapsia. Juoksen lähes päivittäin ja lyön vetoa, että löisin sut mennen tullen kuntotestissä.
vierass
[QUOTE="Ihmettelen";30695219]No ihan vaan vaikka siksi että 50v ei samalla lailla jaksa juosta pulkkamäkeä ylösalas kuin 10-20vuotta nuorempi. 50veellä on enemmän eilisiä kuin huomisia. En sanonut että sen ikäiset eivät sovi vanhemmiksi. Ihan hyvin sopivat. Mutta uskon, että lapsen kannalta on mukavampaa, kun vanhemmat ovat nuoria ja virkeitä Tietenkin ihmisiä on arilaisia, ja jotkut 30- vuotiaatkin ovat väsyneempiä/huonokuntoisempia kuin monta kymmentä vuotta vanhemmat ihmiset. Omat vanhempani ovat olleet 23- ja 26-vuotiaita minut saadessaan, mulla on myös 1,5 vuotta vanhempi isosisko, ja muistan, että meidän kanssa leikittiin ja touhattiin joka päivä ihan hitosti. Välillä tuntu että isi ja äiti jaksoivat leikkiä paremmin kuin me. Mulla on ihan mahtavat muistot lapsuudesta. Kymmenen vuotta mun isosiskon syntymästä synty kolmas, ja siitä kahden vuoden päästä neljäs lapsi. Näin aikuisena sivusta seuraajana vanhempieni ollessa nykyisen mallin mukaan "normaalin" ikäisiä vanhempia, huomaan jo pientä uupumusta. Kyllä pikkusiskojen kanssa tehdään edelleen paljon, enemmän kuin suuressa osassa perheistä, mutta jotenkin iän karttumisen vaan huomaa. Itse en voisi ikinä kuvitellakkaan olevani yli 30vuotias esikoista odottava. Ahdistaa ajatuskin Mutta monet valitsevat eri tien, ja se on heidän asiansa. Toisen aikuistuvat aikaisemmin ja pitävät lapsenhankintaa ensisijaisena asiana.[/QUOTE]
Vai olisiko sittenkin enemmän kyse siitä, että pikkusisarusten kanssa asiat eivät enää ole uusia ja kiinnostavia vanhemmille? Eipä muakaan huvittaisi uudestaan alottaa Muumimaailmareissuja, se on nähty jo moneen kertaan lasten ollessa sen ikäisiä, kylpylät on nähty jne. nyt lapset ovat sen ikäisiä että käydään laskettelemassa yms. eipä kiinnostaisi taas kymmenen vuoden päästä aloittaa uudestaan samoja juttuja, jos lapsillani olisi iso ikäero, aikansa kutakin.
Tietenkin ihmisiä on arilaisia, ja jotkut 30- vuotiaatkin ovat väsyneempiä/huonokuntoisempia kuin monta kymmentä vuotta vanhemmat ihmiset. Omat vanhempani ovat olleet 23- ja 26-vuotiaita minut saadessaan, mulla on myös 1,5 vuotta vanhempi isosisko, ja muistan, että meidän kanssa leikittiin ja touhattiin joka päivä ihan hitosti. Välillä tuntu että isi ja äiti jaksoivat leikkiä paremmin kuin me. Mulla on ihan mahtavat muistot lapsuudesta. Kymmenen vuotta mun isosiskon syntymästä synty kolmas, ja siitä kahden vuoden päästä neljäs lapsi. Näin aikuisena sivusta seuraajana vanhempieni ollessa nykyisen mallin mukaan "normaalin" ikäisiä vanhempia, huomaan jo pientä uupumusta. Kyllä pikkusiskojen kanssa tehdään edelleen paljon, enemmän kuin suuressa osassa perheistä, mutta jotenkin iän karttumisen vaan huomaa. Itse en voisi ikinä kuvitellakkaan olevani yli 30vuotias esikoista odottava. Ahdistaa ajatuskin Mutta monet valitsevat eri tien, ja se on heidän asiansa. Toisen aikuistuvat aikaisemmin ja pitävät lapsenhankintaa ensisijaisena asiana.[/QUOTE]Vai olisiko sittenkin enemmän kyse siitä, että pikkusisarusten kanssa asiat eivät enää ole uusia ja kiinnostavia vanhemmille? Eipä muakaan huvittaisi uudestaan alottaa Muumimaailmareissuja, se on nähty jo moneen kertaan lasten ollessa sen ikäisiä, kylpylät on nähty jne. nyt lapset ovat sen ikäisiä että käydään laskettelemassa yms. eipä kiinnostaisi taas kymmenen vuoden päästä aloittaa uudestaan samoja juttuja, jos lapsillani olisi iso ikäero, aikansa kutakin.