Ihana pikkuinen toivo, ihmeellinen onni.
Häivähtävä uni,
suuresta rakkaudesta alkunsa saanut
elämäsi hento lanka.
Sanaton murhe, kun sinua ei enää ole,
raastava suru, raivoisa tuska
ja sitten kenties onni kääntyy
ja saan uuden lahjan.
Saan pitää, helliä, antaa, jakaa,
uskaltautua taas kivikkoonkin,
aallokkoon,
uida itseni uuvuksiin,
huutaa pimeään,
kun kaipuu täyttää taivaan,
kuiskata hiljaa aivan läheltä,
toivoen suopeiden henkien kuulevan.
Pitkä odotus, pimeä yö,
henkeä pidätän,
kunnes pikkuiset tarttuvat hihasta
ja piirtävät sydämeen kultaisen pisaran.
Ei koskaan ole liian myöhäistä,
liian pimeää saada lapsi,
ottaa syliin elämän ihme,
kallisarvoisin hetki,
kaipuun kuiskaava kutsu, tuskan huuto,
kunnes vihdoin olet luonani
ja saan pitää sinua sylissä.
Iäti rakas, iäti omamme.
Rakas ja ihmeellinen.
Voi, niin rakas.
Vähän toiveekkaampi..