Myoomien poisto ilman kohdunpoistoa

[&&&]

Minulta poistettiin viikko sitten kaksi isoa myoomaa avoleikkauksella. Osa lääkäreistä kovasti suositteli kohdunpoistoa, kun en päälle nelikymppisenä enää lapsia hanki. Tutustuin tutkimustuloksiin, joiden mukaan virtsanpidätysvaikeudet ovat yleisempiä naisilla, joilta on kohtu poistettu (tulevat viiveellä, jopa vasta 5 vuoden päästä), vaihdevuodet aikaistuvat keskimäärin puolella vuodella ja osalla on seksuaalisuudessa ongelmia.

Kolmesta erikoislääkäristä, joiden kanssa keskustelin, kaksi ei oma-aloitteisesti maininnut em. haittavaikutuksista. Kolmas myönsi haittavaikutukset sitten kun itse olin niistä lukenut, ja osasin kysyä.

Useimmilla naisilla varmasti kohdunpoisto ei aiheuta hankaluuksia. Joskus se on myös ainoa vaihtoehto sairauden hoitamiseksi. Minä tein kuitenkin toisen ratkaisun, ja onneksi sain sen toteutettua. Riskinähän tässä on myoomien uusiutuminen, mutta siihen olen varautunut.

Myoomien lähteminen tuntui heti leikkauksen jälkeen, puudutuksista ja kohtalaisista kivuista huolimatta, mukavana keveydentunteena lantiossa. Kylläpä ne olivatkin pullottaneet ja rasittaneet! Vatsan avoleikkaus on raskas toimenpide, ja nyt viikon päästä yhä väsyttää. Silti olo on hyvä ja mieli iloinen. Leikkaus kannatti.

Myoomien poisto on kivuliaampi leikkaus kuin kohdunpoisto, sillä ompelua ja arpia tulee sisäkaluihin enemmän. Kohdun saa pois "parilla napsauksella", sanoi eräs lääkäri. Leikkauksen jälkeiset kIvut eivät kuitenkaan osoittautuneet mahdottomiksi, olivat suurin piirtein mitä odotinkin, ja siihen sai hyvät lääkkeet. Minulle laitettiin epiduraalipuudutus, joka oli päällä kolme päivää leikkauksen jälkeen. Se oli todella tehokas. Sen jälkeen olen syönyt särkylääkkeitä, enkä ole tarvinnut edes keskushermostoon vaikuttavaa Panacodia, josta sain kotiin reseptin, vaan tavalliset vahvat Buranat ja Panadolit riittävät.

Muistan hyvin ne pari keskustelua, joita jouduin käymään saadakseni läpi toiveeni kohdun säästämisestä. Vanhempi mieslääkäri tiedusteli kiukkuisesti perustelujani ja viittasi kintaalla tutkimustuloksiin virtsaongelmista. Hän valitteli, että on paljon hankalampaa poistaa pelkkiä myoomia kuin kohtua. Tuli kovasti se kuva, että hän ei moiseen hankaluuteen halunnut ryhtyä... Ja pelottavasti se olo, että jos hän olisi leikkaajakseni päätynyt, olisin herännyt pöydältä kohduttomana, turhin verukkein, jotka olisin joutunut hyväksymään.

Lopulta sain leikkaamaan kaksi hyvää naislääkäriä, jotka hoitivat homman. Toisen kanssa keskustelin etukäteen ja vakuutuin, että tämä kysymys ei ole lääketieteessäkään aivan yksiselitteinen, ja myoomia on mahdollista hoitaa muutenkin kuin kohdunpoistolla, jos potilas niin haluaa.

 

[tarpeen mukaan]

mulle ainakin tehtiin kohdunpoisto nimenomaan lääketieteellisistä syistä. Kasvaimet olivat niin suuria, hoitaneiden lääkäreiden virheiden vuoksi, ettei myomien poisto enää olisi onnistunut.

Kohdun poistosta on jo yli 10 vuotta. Ei roiku vatsa vaikka haava oli yli 20 cm pitkä. Ja operaatio oli taatusti isompi kuin vain pari nipsausta. Kasvaimia oli näet jo vatsanpeitteissä ja selkärangan puolella saakka. Minä en kävellyt kolmeen päivään kun kerran sängyn ympäri ja pyörryin silläkin kerralla. Sairaslomalla olin yli 8 viikkoa. Painavia tavaroita pystyin nostamaan noin vuoden kuluttua leikkauksesta.

Joten ei pidä vähätellä kenenkään toisten kokemuksia tai valintaa toimenpiteestä. Jokainen on yksilöllinen, jokaisen vaivat ovat yksilöllisiä. Jokainen tekee ratkaisun toimenpiteen laajuudesta omista lähtökohdistaan.

Mulle ei ole tullut virtsanpidätysongelmia. Sillä on merkitystä jumppaako vatsanpohjan lihaksia vai antaako kropan rupsahtaa.. siis siihen pidätyskykyynkin. Jos ei ole minkäänlaisia lantionpohjan lihaksia, vaikea se kai on pissaa pidätelläkään.

Eikä tullut sen kummempia vaihdevuosia. Pari kuumaa aaltoa silloin tällöin muutaman kk:n ajan ja siinä ne vaihdevuodet olivat muutama vuosi sitten. Enemmän sillä on merkitystä jääkö niitä munasarjoja vai ei jäljelle tuohon vaihdevuosiasiaan. Ei se kohtu mitään hormoneja tuota vaan ne munasarjat. Mulle jäi toinen munasarja jäljelle.
Nyt ikää on yli 55v, eikä noita vaihdevuosiongelmia ole tullut moneen vuoteen enää.

Limakalvot toimivat yhä, eli seksielämä on ollut kohdun poiston jälkeen todella loistavaa. Tosin kunnon yhdyntöihin meni aikaa. Kivut kun olivat niin kovat.

Jos myomat olisi leikattu monta vuotta aiemmin, olisin päässyt paljon helpommalla. Onneksi kasvaimet olivat hyvänlaatuisia. Muutoin olisin kuollut suorilta jaloilta.

Pääasia on että osaatte vaatia lääkäriltä hoitoa ja ongelmienne vakavasti ottamista. Minä en osannut, sen vuoksi kasvaimet pääsivät kasvamaan yli 18 senttisiksi ja kiinnittymään niin laajalle alalle. Kannattaa kuunnella kroppaansa ja vaatia hoitoa silloin kun ongelmia esiintyy.

 

[ap.]

Kiitos kun kerroit kokemuksistasi, näistä on aina apua muille ratkaisua miettiville. Siksi minäkin omani kerroin. Olen monta puheenvuoroa täältä aikaisemmin lukenut, nekin vaikuttivat päätökseeni.

Ei missään nimessä ollut tarkoitus vähätellä kenenkään ratkaisua. Pelkäsinkin vähän että sellainen kuva tulisi jo siitä, kun ottaa nämä kaikille kuitenkin aika herkät asiat puheeksi. Uskon, että monille kohdunpoisto on hyvä hoitomuoto, josta ei seuraa mitään ongelmia. Ties vaikka itsellenikin tulisi myöhemmin sellainen tilanne, että vahvat lääketieteelliset syyt pakottavat siihen. Jos itse joudun antamaan poistaa kohdun myöhemmin - vaikka sitten juuri myoomien uusiutumisen vuoksi, jospa niitä ei enää toista kertaa voikaan poistaa sellaisinaan - niin on mukava tietää, että toimenpiteestä on hyviä kokemuksia.

Kuitenkin ne riskit joista mainitsin ovat tutkittuja asioita, eli niinkin on joillekin käynyt. Valtaosalla menee hyvin, mutta noita haittavaikutuksia tulee pienelle joukolle, ja ne tulevat myös viiveellä. En halunnut jäädä odottamaan ja miettimään, mikä lopullinen tulos leikkauksesta minun kohdallani olisi.

Minua jäi vaivaamaan aika kovastikin se perusasenne, joka sairaalatutkimuksissa alun alkaen tuli vastaan: mitään järkeviä vaihtoehtoja kohdunpoistolle ei muka ole. Ensimmäinen lääkäri sanoi kohdusta, että "mitä sillä tekee", ihan turha elin hänen mielestään, kun lapsenhankintaa ei enää ole edessä. Ja hän mainitsi kuukautisten poisjäämisen kuin jotenkin hienona ja tärkeänäkin asiana. Sain sen kuvan että vain tunnesyistä joku voisi haluta kohtunsa pitää. Mutta: ovatko tunnesyyt, eli ihmisen koko psykologinen puoli eli mieli, sitten lääketieteessä jotenkin halveksittava? Kyllä minulla on myös halu pitää ruumiini sellaisena millaiseksi se on luotu, jos vain voin. Luopumisesta tulisi surua, ja olen sen valmis läpikäymään jos lääketieteelliset syyt siihen pakottavat, mutta en muuten.

Kohdunpoiston mahdollisista haitoista ei siis mainittu ennen kuin osasin itse kysyä, vasta kolmannelta lääkäriltä (jouduin lykkäämään leikkausaikaa elämäntilanteeni vuoksi parikin kertaa, ja siksi tutkimuksia ja lääkäritapaamisiakin tuli tavallista enemmän). Ja vaikka ensimmäinen lääkäri oli kirjoittanut papereihini, että "potilas toivoo ettei kohtua tarvitsisi poistaa, keskustellaan asiasta, ja potilas jää tätä harkitsemaan", niin kun tulin vuoden päästä leikkauksen esitutkimukseen, oli joku - en tiedä kuka - merkinnyt, että minulle tehdään kohdunpoisto. Siihen oltiin valmistauduttu, ja kun vielä halusin keskustella ja kysyä vaihtoehdoista - enhän ollut papereidenkaan mukaan vielä tehnyt ratkaisua! - , se aiheutti hämmennystä ja mm. leikkaavan lääkärin vaihtumisen. Siinä yhteydessä minulle soitti muutamaa päivää ennen leikkausta kotiin kiireisenoloinen vanhempi mieslääkäri, jota en ollut koskaan edes tavannut, ja tivasi perustelujani toiveelle, ettei kohtua poistettaisi. Niitä perusteluja piti hänelle oikein tolkuttaa, eikä silti tuntunut kuuntelevan. Höpöhöpöä olivat hänen mielestään nuo tutkimustulokset. Kitisi vain, kuinka paljon hankalampaa pelkän myooman poisto olisi. Onhan se, ja ymmärrän sen hyvin, ja olinkin valmistautunut siihen ettei se ehkä onnistuisikaan. (Hyvin ne silti pois saatiin.) Oli kamalan ikävä se kuva, mikä kaikesta jäi, että minun kohdallani ei haluttu nähdä vaivaa. Se mitä ruumiistani ja sen hoidosta ajattelin ja toivoin ei ollut tärkeää, haluttiin vain päästä mahdollisimman helpolla. Onneksi tätä kuvaa ei tullut siitä naislääkäristä, joka lopulta teki esitutkimuksen ja leikkasi. Kyseinen sairaala oli muuten Jorvi Espoossa.

Minulla oli kaksi isoa myoomaa, 9 cm ja 4 cm. Ne saatiin vielä hyvin pois, mutta jos niitä olisi ollut enemmän, olisi kohdunpoisto ollut ainoa vaihtoehto, sillä kohtulihasta ei olisi jäänyt tarpeeksi jäljelle. Olisi siis kannattanut mennä leikkaukseen aiemmin. Se olisi kuitenkin ollut valtavan hankalaa järjestää silloisessa elämäntilanteessa (mm. isoja muutoksia taloudessa ja työasioissa). Minulle ei myöskään ollut kerrottu, että myoomat saattaisivat kasvaa nopeasti ja niiden koko saattaisi huomattavasti hankaloittaa poistoa. Miksi olisi kerrottukaan, kun kohdunpoisto oli koko ajan tähtäimessä!

Eräs ystäväni, jolta kohtu on poistettu myoomien takia neuvoi, ettei kannata antaa poistaa kohtua, jos vain mitenkään voin sen estää. Hän sanoi, että tuntee "kuopan", ja että kohtu on ruumiinosa, jonka "kuuluu olla siellä". Hän koki sen jonkinlaisena tukilihaksena. Tässäkin me ihmiset olemme erilaisia: toinen tuttava sanoi, ettei ole mitenkään huomannut kohdun puuttumista, ja oli tyytyväinen koko proseduuriin. Ensinmainittu tuttava sanoi, ettei poisto vaikuttanut hänen sukupuolisuuteensa, mutta miehensä kyllä, kielteisesti, hän sanoi, että mies tuntee sen. Tässäkin varmasti on paljon yksilöllisiä eroja. Uskon siihenkin, mitä lääkärit sanovat, ettei mies tunne, onko kohtu poistettu... YLEENSÄ. Yleensä näin on, yleensä kohdunpoisto on hyvä ja OK, mutta ei todellakaan aina.

Ja sitten tietysti nämä mitä olen lehdistä ja netistä lukenut: yksikin nainen iltapäivälehdessä juuri tänä keväänä kertoi, että vuosi kulunut kohdunpoistosta eikä vieläkään mitään tuntemuksia. Siis ei mitään. Lääkäripalstalla (se oli Iltalehti, Sofian palsta) häntä neuvottiin etsimään muita tapoja seksuaalisen mielihyvän löytämiseen, koska ilmeisesti kohtu on ollut hänen orgasmissaan tärkeässä asemassa. Neuvottiin etsimään emättimen G-pistettä. Opettelemaan uusi tapa saada orgasmi! Ja lääkäri - se Sofia siis on ihan oikea lääkäri, joka sillä palstalla vastailee - totesi, että aina joskus kohdunpoistopotilaille käy näin.

Ja lopuksi: en tosiaan halua provosoida, toivon että se ymmärretään. Vaihtoehdot ovat tärkeitä ja tieto niistä. Kuten sanoin, saatan olla itsekin kohdunpoistojonossa joskus, ja silloin olen kiitollinen niistä positiivisista kokemuksista, joita olen täältä kuullut!

 

[ap.]

Tässä eräs tutkimuslinkki aiheesta:
Apu

 

[ap.]

Vielä pari lisää. Jotkut muutkin löysin joita olin aiemmin selannut, mutta linkit olivat niin pitkiä etteivät mahtuneet tähän.

https://oa.doria.fi/handle/10024/5465
www.kaypahoito.fi - Suositukset

 

[ap.]

Vielä yhden asian ajattelin kertoa, kun nyt aloin kokemuksiani täällä purkaa. Siitä mieslääkäristä, jonka kanssa jouduin käymään tiukan väittelyn kohdustani. Jorvin sairaalassa viereisessä sängyssä oli vanhempi rouva, joka oli jo vuosia käynyt kyseisen lääkärin yksityisvastaanotolla. Hän oli pitkään kärsinyt vaivastaan (jos oikein ymmärsin niin kohdunlaskeuma), mutta lääkäri ei ollut lähettänyt häntä jatkotutkimuksiin. Mm. virtsaaminen ja ulostaminen oli ollut hankalaa. Sitten hän oli mennyt terveyskeskukseen, josta oli heti kirjoitettu lähete leikkaukseen.

Lisäksi hän kertoi, että samainen mieslääkäri oli kerran epähuomiossa vaihtanut hänelle uudelleen takaisin vanhan emätinrenkaan, vaikka hän oli tuonut uuden mukanaan! Renkaat vaihdettiin kolmen kuukauden välein. Rouva oli jo päälle seitsemänkymmenen ja sen ikäpolven ja kulttuurin kasvatti, jossa lääkäreille ei huomautettu virheistä eikä heitä arvosteltu. "Kyllä tämä lääkäri tiedetään muuallakin", hän vakuutti minulle, kun kerroin kokemuksistani. - Uusi tiukka keskustelu muuten käytiin kyseisen herran kanssa sairaalavuoteellani, jossa hän käväsii kierrollaan ja halusi kotiuttaa minut liian aikaisin vointiani kyselemättä. Keskeytti jokaisen lauseen, jolla koetin hänen kysymyksiinsä vastata... No, ei siitä tässä yhteydessä enempää. Kerron tämän lähinnä siksi, että se vahvisti aiemmin saamaani kuvaa, että on tosiaan väliä sillä kuka lääkäri leikkajaksi osuu.

 

[topakan]

En suosittele kohdunpoistoa kenellekään. Ikävä kyllä elimen poisto näyttää näiden keskustelujen perusteella olevan lääkäreille edelleen ainoa vaihtoehto.
Kävin aikanaan Jorvissa tutkimuksissa missä todettiin, että minulla on pieni myooma. Sain lääkityksen ja kun kyselin mitä jatkossa tulee tapahtumaan tai miten tästä eteenpäin sain vastauksen, että kyllä se teille aikanaan seliviää. Kysymyksistäni huolimatta ei parempaa vastausta tullut. Luotin silloin vielä lääkärin ammattitaitoon enkä arvannut, että tähtäin oli kohdun poistoon.
Kaksi vuotta sen jälkeen myooma olikin kasvanut niin suureksi, että kohdunpoislto oli ainoa vaihtoehto mitä esitettiin vaikka halusin mahdollisimman säästävää leikkausta. Kun muuta vaihtoehtoa ei ollut niin halusin, että kohdunkaula säilyy leikkauksessa. Vielä tuntia ennen leikkausta tapasin "leikkaavan lääkärin" joKlle vielä kerran tähdensin, että haluan kohdunkaulan säilyvän!
Kaksi päivää leikkauksen jälkeen lääkäri tuli kierrokselle tai piti tulla sillä ensimmäinen kysymykseni oli, että miten napukka jaksaa. Hän yksikantaan ilmoitti, että se on poistettu. Kierros päättyi siihen ja hän pyysi huoneeseensa. Kysyin miten tämä on mahdollista kun vielä tuntia ennen sanoin, että haluan kohdunkaulan säilyvän. Vastaus oli, että "niinhän te sanoitte mutta näin me nyt olemme kuitenkin tehneet".
Kun selvitin asiaa ei sairaalassa ollut välineitä, eikä ammattitaitoa pyytämäni leikkauksen suorittamiseen, lisäksi tämä leikkaava lääkärii ei ollut tehnyt leikkausta vaan harjoittelija! Kohdunkaulan poiston lisäksi minulta on poistettu vaginan suulta ja vaginan etuosasta kudosta niin paljon, että tuntoa ei ole eikä vagina ei enää sulkedu. Minua oli käytetty opetusvälineenä ja sukuelimeni poistettu vastoin tahtoani!
Tein kantelun sairaalaan, jossa todettiin, että tiesittehän että olemme opetussairaala. En tiennyt, enkä tiennyt, että sairaala ei noudata ihmisen oikeutta koskemattomuuteen ja omaan ruumiiseen. Tein edelleen kantelun lääninhallitukseen jossa todettiin, että lääkäreillä ei ollut riittävää ammattitaitoa mutta tämä leikkaus oli kokemusta, asiantuntemusta, ammattitaitoa ja osaamista.
Olen nyt useampia vuosia etsinyt hoitoa ja korjausleikkausta. Olin vuosi sitten fysikaalisessa hoidossa Naistenklinikalla jolla yritettiin saada tuntoa palaamaan ja vaginaa supistumaan.
Käytin sähköiskuja antavaa metallikappaletta ja tein annettuja jumppaliikkeitä kuukausien ajan. Hoito lopetettin kun ei voitu siirtyä seuraavaan vaiheeseen kun mitään tuntoa tai puristusta vaginaan ei toimenpiteillä saatu aikaiseksi, vaikka muut lantionpohjan lihakset toimivat niin kuin piti.
Lääkäri totesi, että minun pitäisi nyt vain sopeutua tilanteeseen. Hoitosuunnitelmassa oli jatkohoito psykiatriselle ja neurologiselle. Kummastakaan paikasta ei ole mitään kuulunut vaikka edellisestä hoidosta on kulunut kohta vuosi!
Tämä vuodatus siksi, että tämä leikkauksen myötä olen menettänyt liian paljon. Terveyteni, seksuaalisuuteni, rakkaani ja ystäväni. Pitäkää pintanne ja vaatikaa vastaukset kysymyksiinne ja ennen kaikkea pitkää kohdustanne tiukasti kiinni kyllä muitakin keinoja löytyy!

 

[harmillista]

tosi huonoja lääkäreitä näköjään on kaikkialla.
Mulla poistettiin kohtu Kättärillä, koska myomat kasvoivat liian suuriksi (yli 18cm) vakigynen hoitovirheen takia. Kasvaimet olivat niin takana ettei hän niitä ultralla nähnyt. No ultra oli ilmeisesti ikivanha ilmeisesti ja lääkäri ihan kädetön. Valitin yhdyntäkipuja, helvetillisiä viikkokausia kestäviä vuotoja monta vuotta. Painoa kasvaimilla oli 2,5 kiloisen vauvan verran... joten olisi pitänyt löytyä.
Kun lopulta vaihdon gyneä, kasvaimet löytyivät heti. Jos olisin kuunnellut omia tuntemuksiani ja vaihtanut lääkäriä aiemmin, leikkauskin olisi ollut paljon pienempi.

Onneksi mitään ongelmia ei ole ollut. Toinen munasarja jäi jäljelle joten hormonit toimivat ihan ok. nuorempana ja nyt vaihdevuodet menivät ohi hyvin pienin haitoin. Mitään korvaushoitoja en ole käyttänyt. Jumppaamaalla olen saanut alapään ja vatsan lihakset pidettyä kunnossa. Ei ole virtsankarkailua ja yhdynnätkin sujuvat monta kymmentä kertaa paremmin kuin ennen leikkausta. Seksielämä parani meillä todella paljon ja samalla parisuhde.
250 vatsalihasliikettä + 30 minuuttia jumppaa per päivä. Sillä mennään eteenpäin varmaan hautaan saakka. Ja toivotaan ettei mitään ongelmia tule jatkossakaan.

 

[ap.]

En suosittele kohdunpoistoa kenellekään. Ikävä kyllä elimen poisto näyttää näiden keskustelujen perusteella olevan lääkäreille edelleen ainoa vaihtoehto.
Kävin aikanaan Jorvissa tutkimuksissa missä todettiin, että minulla on pieni myooma. Sain lääkityksen ja kun kyselin mitä jatkossa tulee tapahtumaan tai miten tästä eteenpäin sain vastauksen, että kyllä se ...

Kertomuksesi on järkyttävä. En tiedä mitä sanoa.
Olikohan se päätöksen tehnyt lääkäri sama kuin se mieslääkäri, jonka kanssa tappelin (sen verran voinee tässä sanoa että sukunimi alkaa M:llä).
Tosin kyllä myös eräs vanhempi naislääkärikin, joka minua tutki, oli kovasti kohdunpoiston kannalla eikä kertonut mahdollisista haitoista. Hän kuitenkin merkkasi papereihini sen, mitä olin omista toiveistani sanonut, ja että jään harkitsemaan.
Sinun tapauksesi pitäisi julkistaa oikein kunnolla mediassa. Tuo on niin törkeää.
Minä varmistin vielä lopuksi leikkaavan lääkärin siten, että lähetin kirjeen sairaalaan ja pyysin liittämään sen papereihini, jotta lääkärit lukisivat sen ennen kokousta, jossa varmistetaan leikkaajat. Olin kysynyt käytännöistä etukäteen. Kirjeessä kerroin vielä kerran (vaikka se sanottiin jo kahteen kertaan papereissani!) toiveeni leikkaustavasta: mikäli mahdollista vain myoomien poisto, ei kohdunpoistoa. Mainitsin sekaannuksesta, joka ilmeisesti oli asiasta oli syntynyt, ja toivoin leikkaajakseni sitä naislääkäriä, joka oli tehnyt esitutkimuksen ja ymmärtänyt näkökantani. Hän myös oli sanonut, että tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä että olisi mahdollista poistaa pelkät myoomat. Pelkäsin kamalasti, että se mieslääkäri, jonka kanssa olin puhelimessa puhunut, tulisi leikkaamaan minua. Sekin vaihtoehto oli siinä puhelussa ollut esillä. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että pelolleni oli syytäkin: hän ei ehkä olisi vaivautunut säästämään kohtuani.

Mutta miten kohdallasi se G-piste, mistä Iltalehdessäkin oli puhe? Se on kyllä ihan oikeasti olemassa, ainakin mitä olen lukenut ja kuullut... Ehkä hyvästä seksuaaliterapeutista voisi olla apua? Ei kannata varmastikaan vielä luovuttaa, seksuaalisuus on niin monimuotoinen asia.

 

[yli4kymppinen]

Mulla on aivan vastakkaisia kokemuksia minua hoitaneista ihmisistä. Kaikki ovat toimineet ammattimaisesti ja kysymyksiini on vastattu niin ennen kuin jälkeenkin operaation. Samoin ihmettelen tätä vastakkainasettelua mies- ja naisgynekologien välillä! Aina mollataan miespuolisia!? Itselläni on yli 25 vuotta käyntejä gynellä ja enimmäkseen miehillä ja mielelläni edelleen olen miespuolisen valinnutkin. Melkein aina, kun nainen on tehnyt sisätutkimuksen, niin se on sattunut, ja ovat olleet tiukkoja ja jäykkiä ja lyhytpuheisia. Mies- gynet sen sijaan herkkäkätisempiä ja keskustelut antoisia.

Samoin eri kokemus myös myooma- löydöksestä. Kun myooma kontrolloitiin toista kertaa ja gyne totesi sen kasvaneen huimaa vauhtia, välittömästi kirjoitti lähetteen naistentautien polille ja lähetteeseen kirjattiin oma TOIVOMUS kohdunpoistosta samalla kun myooma poistetaan, ei siis suorilta ehdottanut kohdunpoistoa, vaan siitä keskusteltiin ja punnittiin eri vaihtoehtoja! Olisin siis saanut yli 4-kymppisenä myös pelkän myooman poiston.
Oli myös sitä mieltä, että kohdunpoisto samalla säästää minua myöhemmiltä mahdollisilta vaivoilta ja niiden hoidoilta, että hyödyt ovat huomattavasti suuremmat, kuin haitat.

Myoomaa yritettiin ensin saada kutistumaan hormoonihoidoilla eli minipillereillä, mutta tulos oli onneton, jo vaikeat kuukautiset menivät lopullisesti sekaisin.
MIESgyne siunaili myös jaksamistani vaivojeni kanssa ja edeltävällä käynnilläni jo löysi vaihtoehtoja pillereistäkin useampia, kun taas häntä edeltänyt NAISgyne ei vaihtoehtoja löytänyt, vaan lähinnä jäi siitä käynnistä syyllinen olo, kun olen tupakoitsija.

Sitten vielä, leikkausta edeltävän esitutkimuksen teki (poikkeuksellisesti) asisteeraava lääkäri, kun käytäntö kuulemma on, että sen tekee aina leikkaava lääkäri. Varmisti myöskin konsultaatiopyynnöllä vielä toiselta lääkäriltä leikkaustavan ja se päätettiin harkinnalla ja se myöskin perusteltiin minulle. Eli päädyttiin tähystysleikkaukseen, koska arvioivat että kohtu ei ole riittävän joustava ja oli isohko ja tähystystekniikalla saadaan verisuonet paremmin suljettua, näin jälkivaivojen mahdollisuus pienenee.

MIESgyneni myös jälkitarkastuksessa vastasi mielestäni hyvin ja perinpohjaisesti kaikkiin kysymyksiini. Tuosta pidätysvaivasta sanoi, että ei saa yhdistää kohdunpoistoon suoraviivaisesti, vaan ovat erillisiä asioita. Eli pidätysvaiva voi tulla oli kohtua tai ei. Itselläni leikkaus normalisoi virtsaamisjutut, koska myooma häiritsi rakkoa. Nyt on vessassakäynti normaalia ja kivutonta myöskin pidättää.

Hormoonitoiminta palautuu, kun verenkierto elpyy lantionalueella 3-6 kuukaudessa. Pms häviää kohdunpoiston myötä, mikä on huippujuttu, koska itse voin huomattavasti paremmin, samoin lähipiirini. On mahtavaa, kun en joka kuukausi vaivu epätoivoon tai kiukuttele kuin raivopää. Miksi koko perheeni pitäisi elää minun kuukautiskiertoni mukaan? Jos munasarjojeni toiminta hidastuu, ei haittaa, kun olen paljon kivampi ihminen niin itselleni kuin muille. Alakulo ja masentuneisuus kohdunpoiston jälkeen on kuulemma normaali terve reaktio.

Äitini on operoitu reilu 4-kymppisenä myös, tupakoi (tupakoinnin pitäisi aikaistaa vaihdevuosia), eikä ylitsepääsemättömiä vaihdevuosivaivoja tai aikaistuneita sellaisia ole ollut, ei myöskään mitään kremppaa ja on nyt yli 6kymppinen. Ainoa vaiva on leikkausarpien kiristäminen, jos paino nousee. Mutta sehän on vain hyvä mittari painonhallinnalle.

Haluan kertoa tämän, että tulee joku positiivinenkin tarina tänne ja hyviä kokemuksia lääkäreistä "mies"gyneistä D D

 

[Toinen hyvä tarina]

Minulta poistettiin kohtu 40 vuotiaana viisi vuotta sitten. Olen lapseton nainen - lapsettomuuden syytä ei saatu selville.

Myoomat todettiin jo vuosia ennen leikkausta. Olin itse sitä mieltä, että kohtu joutaa myoomineen pois, mutta lääkärit halusivat siirtää leikkausta. En tiedä miksi, mutta ilmeisesti he luulivat minun saavan jotain traumoja kohdunpoistosta, vaikka moneen kertaan heille vakuutin, että olen lapsettomuusasian kanssa aivan sinut.

Kun sitten myoomat kasvoivat todella isoiksi, naislääkäri ehdotti viimeinkin leikkausta. Kohtu leikattiin avoleikkauksella, samalla poistettiin kohdunkaula ja nipukka. Kieltämättä luulin ja pelkäsin, että nyt hävisi tunto ja nautinto, mutta ei. Kyllä kaikki pelaa kuten ennenkin, jopa paremmin. Mitään virtsankarkailuun liittyvää ei ole esiintynyt ja jos sitä tulee esiintymään, niin eiköhän se liity enemmän vanhenemiseen kuin kohdunpoistoon.

Kun leikkauksesta tokenin, niin olo on mitä parhain. Seksi ei mieheni kanssa ole ollut edes nuoruusvuosina näin hyvää - ei kipuja eikä vuotoja. Tunto ei ole hävinnyt minnekään eikä naiseuteni. Ehkä kokoemus naiseuden häviämisestä kohdunpoiston myötä on enemmän niitä korvien välys juttuja kuin todellista ruumiillista vikaa. Olen tasan tarkkaan yhtä nainen nyt kuin ennen leikkausta.

Eli kovin olen helpottunut siitä, että lääkäri viimein halusi kirjoittaa lähetteen leikkaukseen.

 

[gbfbgv]

Mulla on aivan vastakkaisia kokemuksia minua hoitaneista ihmisistä. Kaikki ovat toimineet ammattimaisesti ja kysymyksiini on vastattu niin ennen kuin jälkeenkin operaation. Samoin ihmettelen tätä vastakkainasettelua mies- ja naisgynekologien välillä! Aina mollataan miespuolisia!? Itselläni on yli 25 vuotta käyntejä gynellä ja enimmäkseen miehillä ja mielelläni edelleen olen miespuolisen valinnutkin. Melkein aina, kun nainen on tehnyt sisätutkimuksen, niin se on sattunut, ja ovat olleet tiukkoja ja jäykkiä ja lyhytpuheisia. Mies- gynet sen sijaan herkkäkätisempiä ja keskustelut antoisia.


Haluan kertoa tämän, että tulee joku positiivinenkin tarina tänne ja hyviä kokemuksia lääkäreistä "mies"gyneistä D D

Kyllähän maailmaan naiveja riittää...

Miesgynekologien asenne naisia kohtaan on tullut selväksi kautta vuosisatojen ja tulee edelleen. Naispotilaan seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyneet miehet pääsevät joskus uutisiin asti, mutta enemmistö heistä päässee kuin koira veräjästä. Eikä tarvitse edes olla gynekologi. Nänninimijöitä löytyy muiltakin lääketieteen aloilta.

Niin että säästä ne jokeltelusi.

 

[hellepäivänä]

En suosittele kohdunpoistoa kenellekään. Kun selvitin asiaa ei sairaalassa ollut välineitä, eikä ammattitaitoa pyytämäni leikkauksen suorittamiseen, lisäksi tämä leikkaava lääkärii ei ollut tehnyt leikkausta vaan harjoittelija! Kohdunkaulan poiston lisäksi minulta on poistettu vaginan suulta ja vaginan etuosasta kudosta niin paljon, että tuntoa ei ole eikä vagina ei enää sulkedu. Minua oli käytetty opetusvälineenä ja sukuelimeni poistettu vastoin tahtoani!
Tein kantelun sairaalaan, jossa todettiin, että tiesittehän että olemme opetussairaala. En tiennyt, enkä tiennyt, että sairaala ei noudata ihmisen oikeutta koskemattomuuteen ja omaan ruumiiseen. Tein edelleen kantelun lääninhallitukseen jossa todettiin, että lääkäreillä ei ollut riittävää ammattitaitoa mutta tämä leikkaus oli kokemusta, asiantuntemusta, ammattitaitoa ja osaamista.




Huh, otan osaa. Yleisempänä kommenttina vain, että vaikka lekurit kuinka haluaisivat käyttää potilasta opetusvälineenä, täytyy ensin saada potilaan suostumus. Suomessa on potilaslaki. Ei ole pakko suostua mutiloitavaksi, levittelemään kandilaumalle tai muutakaan.

 

[&&&]

vaikka lekurit kuinka haluaisivat käyttää potilasta opetusvälineenä, täytyy ensin saada potilaan suostumus. Suomessa on potilaslaki. Ei ole pakko suostua mutiloitavaksi, levittelemään kandilaumalle tai muutakaan.[/QUOTE]

Aivan niin. Unohdinkin mainita omassa vastauksessani, että kun sain leikkausajan, varmistin puhelimitse, ettei siellä ole läsnä opiskelijoita. Hoitaja sanoi, että voin erikseen kirjallisesti varmistaa asian. Kirjallisesti en sitä enää tehnyt, kun oli selvinnyt, että minut leikkaisi kokenut lääkäri. Sitä en enää kysynytkään, kuinka paljon kokemusta oli toisella, asisteeraavalla lääkärillä, luotin sen verran tähän leikkaajaan, hän oli sama joka oli tehnyt esitutkimuksenkin. Arvelin, ettei päästä kokemattomampaa liian isoon rooliin. Jälkeenpäin tapasin hänetkin ja osoittautui erikoistuvaksi lääkäriksi.

Mutta siis vaikka kuinka on kyseessä opetussairaala, potilaalla on aina oikeus kieltäytyä osallistumisesta opetustilanteisiin. Eikä sitä suinkaan tarvitse etukäteen saati kirjallisesti tuoda esiin, vaan riittää, kun eteentulevassa tilanteessa sanoo EI.

Olen kuullut joskus sellaisista törkeyksistä, että sängyssä makaavan potilaan ympärille on yhtäkkiä tullut kandilauma opettajan kera, ja lupaa kysymättä on käsketty riisumaan. Sellaiseen ei pidä kenenkään suostua, ja jos hämmennykseltään ei siinä tilanteessa voi puolustaa oikeuksiaan, niin jälkikäteen pitäisi, tehdä valitus. Ihan meidän kaikkien oikeusturvan kannalta.

 

[toukokuu]

Onko kenelläkään kokemusta ultraäänen avulla tehdystä myoomien poistosta?
Luin tästä netistä mutta näyttää olevan näin kesäaikaan vaikea saada siitä tietoa mistään.

Jonossa olen leikkaukseen itse.

 

[My Way]

Naisessa ei ole turhia elimiä.

20 vuoden päästä kohtuja ei poisteta enää tähän tahtiin.

Kohtu on monelle naiselle turvaa antava 'sisätila', josta ei tule luopua noin vain.

Kohtu ei ole elin vain lasten tekemistä varten. Sillä on myös muita funktioita.

Tiesittekö muuten sen, että kohtu ei vanhene koskaan!

Lämpöpallohoidolla saa kuukautisvuodon vähemmäksi tai jopa loppumaan kokonaan.

Sitaatti:
Lämpöpallomenetelmä tuo tulevaisuudessa kymmenien miljoonien markkojen säästöt, sillä sen avulla noin 2000-2500 potilasta välttää kohdunpoistoleikkauksen. Säästöt tulevat sairaala- ja sairaslomakustannuksissa, sillä toimenpide voidaan tehdä polikliinisesti ja jo seuraavana päivänä potilas on työkykyinen. Lisäksi potilaat säästyvät leikkauksen vaivoilta ja kivuilta. Lämpöpallohoito voidaan tehdä polikliinisesti, kohdunsuun paikallispuudutuksessa. Kohtuun viedään vaginan kautta ohueen katetriin kiinnitetty pehmeä, elastinen pallo. Pallo täytetään steriilillä liuoksella siten, että se laajenee ja täyttää kohtuontelon. Pallossa oleva liuos kuumennetaan 87 asteeseen ja hoito kestää kahdeksan minuuttia. Pallo tyhjennetään ja poistetaan kohdusta. - Ylilääkäri Aarre Kivelä, Oulun yliopistollisesta sairaalasta -

 

[Usein on vaihtoehtoja]

Keskustelua: Myoomien poisto ilman kohdunpoistoa ja muuta tärkeää:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/li.../1835453/myoomien-poisto-ilman-kohdunpoistoa/

Keskustelua kohdunpoiston puolesta ja vastaan:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/li...tentaudit/1840178/en-halua-luopua-kohdustani/

Tutkimus kohdunpoistosta:
https://oa.doria.fi/handle/10024/5465

Tutkittua kohdunpoistosta:
Apu

Kohdunpoiston vaikutus munasarjojen toimintaan:
www.kaypahoito.fi - Suositukset
www.kaypahoito.fi - Suositukset

Kohdunpoiston rinnalle vakiintunut uusia hoitomuotoja
Kohdunpoiston rinnalle vakiintunut uusia hoitomuotoja


Kohtuontelon lämpöpallohoito
Tietoa sairauksista ja hoidosta / Naistentaudit ja synnytykset / Gynekologinen päiväkirurgia - Ohjepankki - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri


Lämpöpallohoito - vaihtoehto kohdunpoistolle
Terveyskammari - Lämpöpallohoito


Essure toimenpide eli implantit munanjohtimiin
Mikä Essure on?

 

[Berla]

Hei täälläpä onkin mielenkiintoinen keskustelu myoomiin ja kohdunpoistoon liittyen. Mä olen mukana tekemässä tutkimusta myoomista ja myoomahoidoista. Tarkoituksena on kartoittaa, mikä on myoomista kärsivien ja myoomia epäilevien naisten tiedontarve - infoa esim. eri hoitovaihtoehdoista ei tunnu olevan paljonkaan tarjolla...

Osallistukaa siis käynnissä olevaan nettikyselyyn, ja voitte vaikuttaa myoomiin liittyvään tiedontarjontaan!

Tässä linkki kyselyyn
Problem in answering


Kopioin ylläolevan tekstin Kohdunpoisto -ketjusta.

Kurkatkaa kyselyyn?

Siellä on yksi erittäin hyvä taulukko (kuva!) eri hoitomenetelmistä hyötyineen, haittoineen ja hintoineen.

 

[Prrrrrrrrrrr]

Vaihtoehdot: (ainakin!)

Kohdunpoisto
Myoomaleikkaus
Embolisaatiohoito (säteilyhoito)
MRI-ohjattu ultraäänihoito

 

[vierailija]

Hyvin vanhaanketjuun jatkoksi, onko kenelläkään suositella osaavaa ja hyvää tahoa joka tekisi myooman poistoa? Kunnallisessa tarjoavat ainoana vaihtoehtona kohdun poistoa