Myönnän olevani kateellinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Niille:
- joilla on isovanhemmat mukana arjessa
- joilla on pokkaa laittaa pieni lapsi päiväkotiin kun on helppo vauva kotona
- joiden päiväkoti sijaitsee naapuritalossa vaikka on se helppo vauva kotona
- joilla on yksi lapsi ja kuskaavat sitä autolla naapuritalon päiväkotiin
- joilla on aikaa urheilla
- joilla on hyvä parisuhde
- joilla on kiva työpaikka ja ihanat työkaverit
- rahaa matkustaa edes ruotsinlaivalle

Myöntääkö kukaan muu olevansa kateellinen?
 
Niille:
- joilla on isovanhemmat mukana arjessa
- joilla on pokkaa laittaa pieni lapsi päiväkotiin kun on helppo vauva kotona
- joiden päiväkoti sijaitsee naapuritalossa vaikka on se helppo vauva kotona
- joilla on yksi lapsi ja kuskaavat sitä autolla naapuritalon päiväkotiin
- joilla on aikaa urheilla
- joilla on hyvä parisuhde
- joilla on kiva työpaikka ja ihanat työkaverit
- rahaa matkustaa edes ruotsinlaivalle

Myöntääkö kukaan muu olevansa kateellinen?

Minulla näin:

- isovanhemmat asuvat kaukana, mutta hoitavat lapsia muutaman viikon vuodessa loma-aikoina
- lapset olivat pienenä molemmat kotona yhtäaikaa
- päiväkoti sijaitsi lähellä, mutta hoidin vauvani kotona
- esikoistani aloin kuskaamaan 11,5 kk ikäisenä kilometrin päässä olevalle perhepäivähoitajalle autolla, kun aloitin työt
- lasten ollessa pieniä, ei ollut aikaa eikä jaksamista urheilulle, mutta nyt on, kun lapset ovat jo koululaisia
- parisuhde ei ole kehuttavassa kunnossa, vaikka liitto onkin pitkä
- työpaikalla tehdään jatkuvasti huononnuksia, työkavereiden joukossa on selkäänpukottajia ja esimies pahin kiusaaja

En taida antaa kovin paljon aihetta kateellisuuteen.
 
En ole kateellinen kenellekään, päin vastoin, surullinen että joillain on oikeita ongelmia, eikä tällaisia pikku pikku huolia kuten lapsen kiukuttelut tai kuskaamiset hoitoon.

Nytkin katson elämä lapselle konserttia. Siitäkin saa paljon ajateltavaa.
 
Minä olen kateellinen vain välillä, mutta samoista asioista:

-Niille, jotka voivat asua omakotitalossa. Itse olen säästänyt koko aikuisiän pennosia ja vasta kohta (31v) on asp täynnä. Silti ei saa unelmapaikalta asuntoa vaan täytyy muuttaa kauas.

-Niille joilla on älyä kouluttautua ja mahdollisuus päästä hyväpalkkaiseen työhön. Itsellä ei vaan järki riitä kouluissa ja työtä tekemällä ei vaan rikastu. Yli 200h/kk töitä ja silti palkka alle 3000e.

- Niille, jotka omistavat sosiaaliset taidot. Itselläni yksi kaveri ja olen aivan tuppisuu muiden kanssa. Pöh.

Mutta usein tunnen kyllä itseni onnelliseksi. Pitää vaan ajatella sitä mitä on ja mitä osaa. :)
 
Niille:
- joilla on isovanhemmat mukana arjessa
- joilla on pokkaa laittaa pieni lapsi päiväkotiin kun on helppo vauva kotona
- joiden päiväkoti sijaitsee naapuritalossa vaikka on se helppo vauva kotona
- joilla on yksi lapsi ja kuskaavat sitä autolla naapuritalon päiväkotiin
- joilla on aikaa urheilla
- joilla on hyvä parisuhde
- joilla on kiva työpaikka ja ihanat työkaverit
- rahaa matkustaa edes ruotsinlaivalle

Myöntääkö kukaan muu olevansa kateellinen?

Älä ole. Ole onnellinen ennemmin siitä mitä on.
Minulla on isovanhemmat mukana arjessa, ulkoporeamme terasilla. Oma piha, uusi talo ja kaksi ihanaa poikaa. Mieheni kuoli parisen vuotta sitten juuri talomme valmistuttua syöpään, jonka jälkeen elämä onkin ollut yhtä ylämäkeä, noin niinkuin henkisesti. Päällisin puolin kaikki on varmasti jo nyt hyvin, mutta antaisin varmasti ulkoporeammeet, talon, kaiken maallisen mammonan jota mies jätti henkivakuutuksineen - jos vaan saisin rakkaan mieheni takaisin.

Nauti arjesta, lapsista. Siitä mitä on.
 
Minä olen surullinen siitä, että lapseni lähisuku on laskettavissa yhden käden sormilla. Lapsella on isoisä, isoäiti, äiti, täti ja serkku, siinä kaikki, enempää ei ole, loput ovat kuolleet jo pois.

Suurinta osaa ketjussa mainituista kateuden aiheista meillä ei ole, mutta en kyllä koe olevani niistä kateellinenkaan, ilmankin olemme onnellisia.
 

Yhteistyössä