Ihan vaan pikaisesti - on mennyt viikonloppu vähän eri tavalla kuin kuviteltiin. Miehen rakas vaari kuoli eilen :'( - oli ehtinyt jo muodostua mullekin siksi vaariksi, jota mulla ei ole koskaan ollut. Nyt ollaan anoppilassa, puhuttu paljon. Kirjoittelen enemmän illalla, kun ollaan taas kotona, tai jos en ehdi niin huomenna. Mm Sahranamille voin kertoa meidän IVF:n kulun päivä päivältä. Sen verran vaan, että ymmärsin, että lääkkeillä voi hyvinkin paljon säädellä homman etenemistä. Esim meillä oli ressinaiheena lomamatka, mutta aloitin sitten Synarelan jo esikierron kp 16, jotta varmistettiin, että edeltävä kierto ei jäänyt liian lyhyeksi (niin kuin edellisen perusteella oli pelättävissä). Nollaultrassa olin muistaakseni kp 8 ja piikit alkoi heti seuraavana päivänä. Mut tosiaan lähetän myöhemmin tarkat tiedot, kun pääsen käsiksi hoitokaavioon.
Fyysisellä puolella olen edelleen punktion jäljiltä kipeä, enkä halua yrittää tarkkailla mitään mahd. oireita vielä pitkään aikaan. Tällä kierrolla kun ei ole luomun kanssa mitään tekemistä, ja lääkkeet ovat sitä luokkaa, että ihme olisi, jos kaikki oireet eivät johtuisi niistä.
Mies meillä siis lähinnä piinistelee, toivoo, uskoo, juttelee mahalle ("kiinnity, pöljä!" -> työnimeksi tälle alkiolle taisi tulla Pöljä...), silittelee sitä... Itsellä samoja fiiliksiä kuin Saanalla - miten siitä 30%:sta voi repiä optimismia? Tosin meille lääkäri heitti jopa 40% - liekö Felicitaksen virallista optimismia.
Päätin kokeilla onko onnistuminen mahdollista heittämällä noppaa - kutonen, vitonen tai ehkä myös nelonen olisi merkinnyt, että onnistua voi heti tässä yrityksessä. Heitin heti kutosen. B) Onnistumisen mahdollisuudet on siis todistettu lähes tieteellisesti!
